Ensinnä ehti joka tapauksessa yksi kolmesta naisvastaajasta eli klassikot, varsinkin naisten kirjoittamat, hyvin vainuava Marja-Liisa Rajakangas.

”Tällä kertaa ei paljon tarvinnut päätä vaivata, sillä Jane Austenin Sense and sensibility, Järki ja tunteet, loksahti (toivottavasti?) kohdalleen.

Kirjaa en ole lukenut kuin tyttösenä, mutta elokuva on tullut katsottua useamhpaankin kertaan eri näyttelijäkokoonpanoissa.

Olisi epäilemättä ollut kiinnostavaa tuntea Jane Austen, joka kaikista kirjallisista krumeluureista huolimatta antoi tuon ajan miesvallan alla eläneille naisille oman äänen. Vaikkakin romanttisessa kontekstissa, mutta silti.

Samaan ketjuun liittyvät hieman myöhemmin mielestäni myös esimerkiksi Louisa M. Alcottin Pikku naisia ja L. M. Montgomeryn Anna-kirjat.

Klassikko, todellakin, kestänyt aikaa ja kestää.”

Kaarina Sipponen tunnistaa katkelman henkilön myös elokuvan roolisuorituksesta.

”Jane Austenin Järki ja tunteet on hänen läpimurtoteoksensa vuodelta 1811. Visakohdassa esitellään Edward Ferrars, josta mutkien kautta tulee Elinorin aviopuoliso. Avioliittohan oli tuohon aikaan naisen päämäärä ja elanto.

Elokuvassa Edwardia esitti ansiokkaasti Hugh Grant. Hän lienee myös tämän esittelyn tarkasti lukenut, oli ’ujo ja osoitti, että hänellä oli avoin ja kiintyväinen mieli’. Jane Austenin tarkka ja terävä, toisinaan sarkastinenkin ihmiskuvaus tekee hänestä klassikon.”

* * *

Juhani Niemi noteraa Austenin tulevat tasavuodet.

”Tällä kertaa on kysymyksessä englantilaisen romaanikirjallisuuden parhaimmistoa reilun parin sadan vuoden takaa. Englantilaista keski- ja vähän ylempääkin luokkaa hennolla huumorilla kuvaava teos on julkaistu 1811, vaikka ensimmäinen versio valmistui jo 1795. Tästäkin on tehty tv-sarjoja, elokuva, todennäköisesti myös teatterisovituksia.

Teos on Järki ja tunteet, kirjailija, alkuperäisessä julkaisussa a Lady, joka myöhemmin paljastui Jane Austeniksi. Austenin syntymästä tulee neljän vuoden päästä, 2025, kuluneeksi 250 vuotta.

Vihjeissä mainitun elokuvan valmistumisesta taas tulee samana vuonna 30 vuotias. ”

Sirpa Taskinen näkee Ferrarsin esittäjässä positiivista väärää.

”Ohjaaja Ang Lee ei täysin noudattanut käsikirjoitusta Edward Ferrarsin osalta – sillä onhan Hugh Grant varsin hyvännäköinen – vai olisiko asialla ollut Emma Thompson, joka sai käsikirjoituksestaan Oscarin. Aina luotettavan Wikipedian mukaan tämä olisikin ainoa kirjasta tehty elokuva (1995); aikaihsemmat ovat olleet televisiosarjoja.

Järki ja tunteet oli Jane Austenin (1775–1817) ensimmäinen romaani vuodelta 1811; tosin se julkaistiin nimimerkillä A Lady. Myöhemmät teokset hän sitten jo saikin nimiinsä.

Teos on suomennettu kahteen kertaan, näyte oli vanhemmasta eli Aune Brotheruksen suomennoksesta (1952). Jane Austenin kirjat ovat mitä mainiointa romanttista viihdettä, jotka totta kai minäkin olen kaikki lukenut. Ylpeys ja ennakkoluulo on niistä kaikkein filmatuin (ja tietysti paras on se versio, jossa Colin Firth on herra Darcy…)”

Mauri Panhelainen noteeraa myös Austenista itsestään tehdyn elokuvan.

”Vasta kolmannella lukemisella älysin, että visavihjeissä mainittu syntymäpäivä voi kuulua muullekin kuin elävälle kirjailijalle. Brittiläisyys vei ajatukset klassikkokirjailija Jane Austeniin (1775–1817), jonka syntymästä tulee kohta kuluneeksi 250 vuotta. – – –

Austenin aika suppea tuotanto on parin sadan vuoden kuluessa jäänyt eloon ja noussut aina uudelleen ajankohtaiseksi. Hänen teoksiaan pidettiin pitkään lukuromaaneina romantiikan nälkäisille naisille, mutta sittemmin ne nähty kuvauksina luokkayhteiskunnasta, monimutkaisista ihmissuhteista ja ihmisen henkisen kasvun mahdollisuuksista. – – –

Jane Austinista itsestään on tullut itsessään kulttuurinen ikoni, jonka lyhyeksi jääneestä elämästä on tehty elokuva (2006). Siinä kuvataan 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa elävä naiskirjalijaa ei mukaudu aikansa naismuottiin, vaan uppoutuu naiselle sopimattomaksi katsottuun kirjalliseen työhön. Elokuvan tarinan mukaan Jane välttelee aviomiesehdokkaita, vaikka perheen taloudellista tilannetta auttaisi, jos tytär menisi naimisiin. Asetelma muistuttaa hänen romaaniensa juonikuvioita. Elokuvan mukaan Jane kuitenkin lopulta kokee aidon rakkauden, joka antaa inspiraatiota hänen kuuluisimpiin romaaneihinsa. Klassikkomyyttiä vahvistaa se, että kirjailija kuolee nuorena, eikä kuolinsyytä ole saatu selvitettyä.”

* * *

Eero Reijosen tarina visaratkaisustaan on hauska.

”Joskus visapähkinä ratkeaa kummallisella tavalla. Tällä kertaa näin kävi, kun Visa-Eero livahti vaimon kanssa Rääkkylästä lyhyelle kersankatsastumatkalle Niipperiin. Visa-Eero hyssytteli kuopustyttärensä esikoista, ukin ja mummin uutta silmäterää, Emili Hilja Agataa, (ikä 4 viikkoa) ja tuore äiti selaili Niipperiin kertynyttä postia. Ja koska posti oli kerrankin toimittanut lehden ajallaan, saattoi tytär lehteillä Demokraatin kulttuurisivuja. Kirjavisan selattuaan, perheen tämän kirjallisuustyypin ainoa asiantuntija saattoi liiottelematta sanoa. ’Faijalle tämä on liian paha’. Sitten se uuspeili kehtasi vielä ladella putkeen opuksen, vieläpä siitä tehdyn kulttileffan päähenkilöt ja pika-analyysin tarinasta.

Ja jotta vanhan isäpapan kurmuutus olisi ollut täydellinen, hovineito-Sini (Helsingin hovioikeus) kaivoi kameransa sisuksista kuvakollaaasin muutaman vuoden takuiselta käynniltä Bathin museosta, visakirjailijalle omistetusta. Erikoisin otos oli se, jossa matkaajat –  tytär ja silloinen sulhasmies, nykyinen siippa –  olivat pukeutuneet Englannin hovin tyylistä stailattuihin 1800-luvun alun asusteisiin. Keskellä oli tietysti visakirjailijaa esittävä, mittojen mukaan tehty nukke. Vieressä seisoi vakavana visakirjan päähenkilöksi Elinoriksi (joka on ’Järki’, Marienne on se ’Tunteet’) puettu kuopuksemme, jonka olkapään yli kuvassa kuikuilee viho viimein aviopuolisoksi ryhtyvää saamatonta Edward Ferrarsia mallaileva silloinen poikaystävä, nykyinen pikku-Emilin ylpeä isä, Jesse. Tämän kaiken esittämiseen ehti kulua aikaa noin kymmenen minuuttia.

Koska riviäkään visakirjailijaa en ollut tähän ikään lukenut, piti tämäkin kokemus hankkia, koska muutoin ei pähkinää olisi kehdannut edes makustella.  – – –

Nyt kun Visakalloa on tarmokkaasti valistettu, on mainittava, että tässä visaopuksessa, ehkä jopa merkittävämpänä esimerkkinä oman kirjavisakauteni aikana, teoksen kielellä on ollut suuri merkitys tekstin kaikikkien nyanssien ymmärtämiseen. Jo suomalaisissa käännöksissä tämän huomaa: varsinkin sinänsä ihan ansiokas, mutta auttamattomasti vanhentunut vuoden 1952 käännösversio ja hiukan jo vuoden 2013 Kersti Juvan edellinen käännöskin kaipasivat modernisointia.  Uusin käännösilmaisu myös huomioi detaljit entistä tarkemmin. Ja nämähän ovat, ainakin tässä tapauksessa, ratkaisevan tärkeitä teoksen sanoman ymmärtämiseen.

Eron huomaa erityisen selvästi, kun lukee, tai varsinkin äänikirjana kuuntelee visakirjaa alkuperäiskielellä. Edes Kersti Juvan mainio uunituore käännös ei pysty välittämään alkuperäistekstin kaikkia nyansseja.

Satiiri ja huumori ovat, paitsi mainioiden näyttelijävalintojen, myös tekstin jouhevuuden ansiosta esillä varsinkin vuoden 1995 palkitussa elokuvaversiossa, jonka Emma Thompson on työstänyt viimeisen päälle vastaamaan Jane Austenin näkemystä .”

Matti Kärkkäinen saa taas tulokkaan koko ajan karttuvalle pitää lukea -listalleen.

”En ole visakirjaa aikaisemmin lukenut, enkä ehtinyt nytkään lukea. Katsoin kuitenkin teokseen perustuvan Ang Leen ohjaaman elokuvan vuodelta 1995, joten sain hämärän aavistuksen teoksen aihepiiristä. Austenin romaanin Ylpeys ja ennakkoluulo -teoksen olen lukenut melko äskettäin ja se oli kyllä kiinnosta kuvaus Austenin elinajan yhteiskunnasta. Niin paljon visakirja kiinnostaa, että otan sen luettavaksi vielä tämän syksyn aikana.”

Tehtävän ratkaisijoiden joukkoon liittyivät myös Jukka Vuorinen ja Jari-Pekka Vuorela. Palkinto tällä kertaa Kaarisa Sipposelle.

Visasitaatti 17*

Sitaattiteksti sisältää niin vahvan vihjeen kirjasta, jopa sen nimestä, että muut vihjeet jääkööt vähiin. Visan asteriskikauden tuoreimpia teoksia, tällä vuosituhannella kirjoitettu. Moderni klassikko miehestä, jonka elämä järkkyy.

Mikä, kuka? Vastaukset viimeistään 4.10. mennessä sähköpostilla kirjavisa@demokraatti.fi. Yhdelle palkinto.

”Hän on lopultakin täysin hereillä ja palaa makuuhuoneeseen. Nyt hän haluaa mahdollisimman nopeasti saada vaatteet päälleen ja päästä irti kaikesta makuuhuoneen sälästä, niin unesta kuin unettomuudesta ja ylikierroksilla käyvistä ajatuksista. Sänky ruttuisine lakanoineen on jotenkin pornografisen sotkuinen ja edustaa kaikkea tätä. Himon puuttuminen on selkeyttävä kokemus. Yhä alasti hän tasoittelee peitteitä, heittelee tyynyjä lattilta sängyn päätypuoleen ja menee sitten pukeutumishuoneen nurkkaan, missä hän pitää urheiluvarusteitaan. Tässäpä lauantaiaamun pieniä iloja – kahvin odotus.”