Hallitus päätti budjettiriihessään, että korkotukilainojen myöntämisvaltuudet laskevat tämän vuoden 1,75 miljardista ensi vuonna 1,135 miljardiin ja vuonna 2027 500 miljoonaan euroon.

– Hallitus vähentää kokonaisuudessaan kohtuuhintaisten asuntojen rakentamista, vaikka kyseessä on näennäinen säästö, joka ei vaikuta valtion nykyisiin menoihin. Sen sijaan menetykset ovat aitoja, kun valtio jää ilman verotuloja, työntekijät ilman työtä ja pienituloiset ilman asuntoja, joihin heillä on varaa, toteaa ympäristövaliokunnan jäsen, Eveliina Heinäluoma sanoo tiedotteessa.

– Asuminen ei ole luksusta. Se on perusoikeus. Kun hallitus romuttaa ARA-rahoitusta, se heittää bensaa asuntokriisin liekkeihin. Asuntopolitiikan pitää rakentaa turvaa, ei epävarmuutta, Paula Werning puolestaan sanoo tiedotteessaan.

– Monella perheellä asumismenot vievät jo nyt kohtuuttoman suuren osan tuloista. Sen sijaan, että hallitus vahvistaisi turvaa, se lisää epävarmuutta. Erityisryhmien rakentaminen on jo käytännössä pysähtynyt, ja asunnottomuus on kääntynyt nousuun. Tämä on kylmää politiikkaa aikana, jolloin ihmisten huolet asumisesta ovat suurimmillaan, Werning sanoo.

Heinäluoma kuvailee, että pääministeri Petteri Orposta (kok.) ja tämän hallituskumppaneista ”on kouliutunut kahdessa vuodessa oikeita ammattitaikureita”.

– Hallitus pyrkii silmänkääntötempuilla peittämään sen tosiasian, että velkaantuminen jatkuu, sen sijaan, että hallitus keskittyisi työllisyyden hoitoon ja kasvun luomiseen. Kohtuuhintaisen asuntorakentamisen valtuuksilla kikkailu ei auta yhä velkaantuvaa Suomea, vaan päinvastoin haittaa kasvua ja leikkaa kipeästi pienituloisten ja erityisryhmien asumismahdollisuuksia.

WERNING muistuttaa, että myös alan asiantuntijat ovat varoittaneet leikkausten seurauksista. Rakennusteollisuus RT on esittänyt, että valtuus olisi pidettävä vähintään vuoden 2025 tasolla, sillä rakentamisen romahdus näkyy jo työllisyydessä ja koko talouden kasvussa.

– Orpon hallitus ei ole reagoinut rakennusteollisuuden historialliseen alamäkeen. Päinvastoin se tekee päätöksiä, jotka pahentavat kriisiä. Kun rakentaminen pysähtyy, menetetään työpaikkoja, verotuloja ja ennen kaikkea ihmisten mahdollisuus kohtuuhintaiseen asuntoon, Werning moittii.

– Hallituksen tavoite 100 000 uudesta työllisestä lipuu yhä kauemmas, kun rakennusalan yritys toisensa jälkeen on mennyt konkurssiin. Työvoiman siirtyminen muille aloille hidastaa vuorostaan rakentamisen elpymistä ja kovasti kaivattua talouskasvua, sanoo Heinäluomakin.

Werning ja Heinäluoma kritisoivat myös hallituksen päätöstä lakauttaa Valtion asuntorahasto. Asuntorahaston säilyttäminen budjetin ulkopuolella olisi heidän mukaansa turvannut pitkäjänteisen asuntopolitiikan. Jatkossa kohtuuhintaisen asumisen turvaamiseen ei ole enää käytössä korvamerkittyjä varoja, kuten rahastomallissa, Heinäluoma kiteyttää.

– Nyt asuntorakentamisen tuet päätetään vuosittain poliittisissa väännöissä. Hallitus lupaa paperilla säästöjä, mutta todellisuudessa ne tarkoittavat vähemmän asuntoja, vähemmän työtä ja enemmän epävarmuutta, Werning sanoo.