Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) entisen tutkimusprofessorin, dosentti Matti Rimpelän mukaan valtio on neljän viime vuosikymmenen aikana paljolti keskeyttänyt ja hämmentänyt kulloinkin käynnissä ollutta lasten ja nuorten strategiatyötä.

Raportissa huomautetaan, että Suomen yli 300 kunnasta vain 15 on soveltanut Unicefin ”Child Friendly Cities” -toimintamallia. Toimintamalli edellyttää, että lapsen etu varmistetaan ensisijaisesti kaikessa kunnan toiminnassa.

Raportin tekijät kehottavat kysymään, ovatko strategiatyön käytännöt tuottaneet lapsiperheiden ja lasten hyvinvoinnille mitattavissa olevaa lisäarvoa. Heistä vaikuttaa, että näin ei ole.

Säätiön Onko strategioista tullut tragedioita? -raportissa ollaan huolissaan, että sote-uudistuksen epäselvyys vaikuttaa strategioihin. Pelkona on, että kunnat odottavat näkymien selkeytymistä ja jättävät strategiatyön vain muodollisten velvoitteiden täyttämiseen.

Dosentti Rimpelä kertoo, että 1970-luvun yhteisöllisyys on muuttunut kunnissa yksilöllisyydeksi.

– Lapsiperheet ovat strategia-asiakirjoissa hajonneet lapsiksi ja vanhemmiksi, eikä lasten hyvinvointia lähestytä enää ”koko kylä kasvattaa” -ajattelun kautta, Rimpelä sanoo säätiön tiedotteessa.

Säätiön raportin havainnot perustuvat kansallisiin tilastoihin, päätöksiin ja linjauksiin kuntien perhetyöstä neljän vuosikymmenen ajalta.