Kansainvälisten kumppanuuksien komissaarin työn kannalta molemmat kriisit ovat nostaneet pintaan esimerkiksi kysymyksen Afrikan maiden vahvasta riippuvuudesta muun maailman tuotantoon.

Ukrainan sota Venäjä-pakotteineen tai avustuksineen ei ole suoraan Urpilaisen tonttia. Myös akuutille humanitaariselle avulle on EU:ssa oma komissaarinsa. Urpilaisen vastuulla on kuitenkin 126 maata ja kumppanuuspolitiikka, jossa katsotaan vähän pidemmälle tulevaisuuteen.

– Vaikka sota on Euroopassa, niin kriisi on globaali. Maailman köyhimpien maiden kannalta akuutein kysymys on ruokaturva. Venäjä ja Ukraina ovat maailman vilja-aitat. Sieltä viedään erityisesti Afrikkaan paljon viljaa ja Venäjältä myöskin lannoitteita.

Huhtikuun ensimmäisellä viikolla Urpilainen vieraili Norsuurannikolla, Ghanassa ja Nigerissä, jossa ruokaturvatilanne on erityisen heikko pitkään jatkuneen kuivuuden vuoksi.

Jo koronakriisi teki Afrikan tuontiriippuvuuden näkyväksi kaikille. Globaali koronarokotuskartta on edelleen suurimman osan Afrikasta kohdalla valkoinen. Väestöstä on rokotettu vähintään kahdella annoksella vasta 15 prosenttia. Euroopassa vastaava luku on noin 70 prosenttia.

– Afrikka tuo 99 prosenttia käyttämistään rokotteista ja 94 prosenttia käyttämistään lääkkeistä. Kyse on 1,2 miljardin ihmisen maanosasta. Heidän riippuvuutensa tuonnista on valtava.

– Neljän Afrikan maan kanssa käynnistetään nyt omaa rokote- ja lääketuotantoa. Kun sota on tehnyt näkyväksi myös ruuan tuontiriippuvuuden, pyrkimyksenä on lisäksi kehittää heidän maatalouttaan siinä, ettei se olisi niin säästä riippuvainen.

– Esimerkiksi Nigerissä on sellainen tilanne, että jos sataa, saadaan hyvä sato, mutta jos ei sada ja kärsitään kuivuudesta, satoa ei tule ollenkaan. Mietimme miten voisimme vahvistaa heidän omaa tuotantoaan ja omavaraisuuttaan. Sen takia siellä viime viikolla kävin.

Afrikan rokottamista koronaa vastaan pidetään maailman terveysjärjestössä WHO:ssa tärkeänä mahdollisten uusien koronavarianttien ehkäisemiseksi. Kuolleisuusluvut ovat jäänet Afrikan maissa paljon pelättyä pienemmiksi. Syyt ovat toistaiseksi epäselviä, mutta asiantuntijat ovat esittäneet yhdeksi selitykseksi nuorten suurta osuutta väestössä.

– Haaste tällä hetkellä ei ole niinkään se, että mistä saadaan rokotteita vaan enemmän terveydenhuoltojärjestelmien hauraus, joka hidastaa rokottamista. Puutteita on logistiikassa ja infrastruktuurissa. Myös koulutetusta henkilökunnasta on pulaa.

EU on Urpilaisen mukaan tukenut Afrikan valtioita rokotussuunnitelmien tekemissä, auttanut infrastruktuurin rakentamisessa ja henkilöstön kouluttamisessa.

– Tavoitteena on se, että rokotteet pystytään oikeasti pistämään ihmisten käsivarsiin eivätkä ne jää varastoihin. EU-maat ja komissio ovat investoineet yli 400 miljoonaa euroa rokottamisen ja terveydenhuoltojärjestelmien tukemiseen kumppanimaissamme.

– Myös rokotevastaisuus lisääntyy Afrikassa. Kun pahin pandemia alkaa olla pohjoisella pallonpuoliskolla ohi eikä kuolleisuus ole Afrikassa ollut niin suurta kuin pelättiin, se vaikuttaa ihmisten halukkuuteen ottaa rokotteita. Myös sen kanssa tehdään töitä, että miten ihmiset saadaan ylipäänsä ottamaan rokote.

YK:n yleiskokous tuomitsi Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan 3. maaliskuuta äänin 141-5, 35 maata pidättäytyi äänestämästä ja 12 maata oli poissa äänestyksestä. Venäjän kumppaneiden kuten Kiinan lisäksi hyökkäyksen tuomitsemisesta kieltäytyi iso joukko kolmansia maita Aasiasta, Latinalaisesta Amerikasta ja Afrikasta.

Päätöslauselmaa vastusti Afrikan maista ainostaan Eritrea. Äänestämättä pidättäytyivät Algeria, Angola, Burundi, Keski-Afrikan tasavalta, Kongon tasavalta, Päiväntasaajan Guinea, Madagaskar, Mali, Mosambik, Namibia, Senegal, Etelä-Afrikka, Etelä-Sudan, Sudan, Uganda, Tansania ja Zimbabwe.

Useamman kumppanin kanssa ennen äänestystä itsekin puhuneelle Urpilaiselle maiden suuri määrä oli heijastuma geopolitiikasta.

– Olemme analysoineet aika paljon sitä miksi Afrikan maat toimivat näin. Moni afrikkalainen maa kokee, ehkä Kiinan merkittävistä investoinneista johtuen, että he eivät halua ottaa lännen ja muun maailman välisessä taistelussa puolia. He kokevat, että sota on suurvaltapolitiikkaa, Venäjän ja Yhdysvaltojen, lännen ja muun maailman välinen vastakkainasettelu, ja he haluavat pysyä sen ulkopuolella. Tämä on ollut eurooppalaisille aikamoinen yllätys.

– Olemme ajatelleet, että afrikkalaisetkin maat haluavat sitoutua yhteisiin arvoihin, kansainvälisen oikeuden, demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamiseen. Mutta he näkevät kriisin toisin.

Urpilainen kertoo matkustaneensa viime aikoina paljon. Hänen viestinsä EU:n kumppaneille Aasiassa, Latinalaisessa Amerikassa ja Afrikassa on ollut se, ettei Ukrainan sota tarkoita selän kääntämistä muulle maailmalle.

– Näemme edelleen konflikteja muuallakin maailmassa ja haluamme olla kumppaneidemme tukena ja auttaa heitä isojen haasteiden kuten ilmastonmuutoksen tai köyhyyden ratkaisemisessa. Eurooppa ei ole ummistanut silmiään.

Afrikkaan tehtävistä investoinneista kilpailevat Urpilaisen mukaan kaikki keskeiset toimijat. EU:n, Kiinan, Yhdysvaltojen ja Venäjän lisäksi paikalla ovat muun muassa Turkki ja Persianlahden maat.

– Afrikkalaisten oma intressi on omien maiden kehittyminen, että he saavat investointeja, työpaikkoja ja vaurautta.

– Jos katsotaan lukujen perusteella, Eurooppa on edelleen keskeisin ja suurin toimija. Olemme suurin kauppakumppani ja suurin kehitysavun antaja. Eurooppalaiset investoinnit ovat suuremmat kuin esimerkiksi Kiinan, jos katsoo EU-maita yhteensä ja komissiota. Mutta kilpailu on todella kovaa.

Urpilaisen mukaan Ukrainan sota on nostanut esiin, että kyse myös on yhteiskuntajärjestelmien välisestä kilpailusta. Demokratian, avoimuuden ja ihmisoikeuksien vaihtoehtona on autoritaarisuus. Hän viittaa kiinalaiseen valvontateknologiaan.

– Tämä näkyy usein teknologiakysymyksissä. Mekin investoimme paljon digitaalisuuteen, siihen että saadaan laajakaistaa ja Afrikka digitaalisten palveluiden piiriin. Kysymys on sitten millaista softaa ostetaan ja mihin sitä käytetään.

– Se on iso kysymys, joka on ehkä sodan myötä tullut näkyväksi.

Myös ruokakriisin syistä käydään Urpilaisen mukaan Afrikan maissa laajasti narratiivien kilpailua, eräänlaista informaatiosotaa. Hän kertoo törmänneensä kilpaileviin kertomuksiin myös viimeisimmällä Afrikan matkallaan.

– Johtuuko ruokakriisi lännen Venäjälle asettamista pakotteista vai johtuuko se Venäjän aloittamasta sodasta. Venäjä on omien tarinoidensa kertomisessa valtavan aktiivinen Afrikassa.

– On tärkeää pohtia, miltä maailma tulee näyttämään sodan jälkeen. Pääfokus on tietenkin siinä, että sota saataisiin loppumaan mahdollisimman nopeasti.

Venäjän ja ehkä osittain myös Kiinan päämääränä on Urpilaisen mukaan jakaa länttä ja muuta maailmaa ja saada omaan blokkiinsa mahdollisimman paljon kolmansia maita mukaan.

– Meidän intresseissämme se ei tietenkään ole. Haluaisimme, että voimassa olisi moninapainen, monenkeskeiseen yhteistyöhön perustuva kansainvälinen järjestys. Jää nähtäväksi mikä malli tulee toteutumaan.

Euroopan unionin etuna sodan kriisiyttämässä kansainvälisessä tilanteessa on ollut monille yllätyksenä tullut yhtenäisyys.

– Luulen sen olleen yllätys myös Putinille, että EU on pystynyt toimimaan niin yhtenäisesti yhdessä rintamassa ja osoittamaan sitä kautta oman vahvuutensa. Esimerkiksi pakotteiden kohdalla nähdään miten vahva taloudellinen valta EU:lla on.

– Itse EU:ssa työskentelevänä toivon, että tämä toimisi kannustimena jatkaa yhtenäisyyttä ja yhdessä toimimista, koska olemme nähneet miten vahvoihin tuloksiin sillä päästään ja miten voimakas EU pystyy olemaan myös globaalisti.

Urpilainen myöntää, että 27 jäsenmaahan mahtuu erilaisia näkökulmia ja herkkyyksiä. Eniten esillä ovat olleet Puola ja Unkari. Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen ilmoitti EU-parlamentin kyselytunnilla 5. huhtikuuta, että komissio käynnistää uudet toimet Unkaria vastaan oikeusvaltiorikkomusten takia. Urpilainen pitää päätöstä merkittävänä.

– Minusta se on tärkeää. Sodan aikana on korostettu erityisen paljon Ukrainan suvereniteetin kunnioittamista ja yhteisten arvojen puolustamista. On tärkeää, että EU on johdonmukainen ja kunnioittaa näitä arvoja myös sisäisesti.

– Pidän EU:n uskottavuuden kannalta tärkeänä sitä, että syytöksiin oikeusvaltioperiaatteen rikkomisesta suhtaudutaan vakavasti. Mehän menetämme legitimiteettimme, jos emme selvitä niitä. Jossain vaiheessa prosessia voimme olla tilanteessa jossa neuvosto päättää jäädytetäänkö Unkarille osoitetut varat.

Puheena eivät ole aivan pienet summat. Unkari saa vuosittain EU:lta tukirahaa noin kuuden miljardin euron edestä.