Muutamassa kuukaudessa korotukset haihtuivat kuin hiilihappo avonaisesta vissypullosta inflaation ravistellessa maata.

Jäljelle jäi ostovoimaa vähemmän kuin raskaan lakon alkaessa. Duunareiden selkänahkaan roimittiin kansantaloudellisia oppeja oikein kepin kanssa.

Oppi meni perille, hitaasti, mutta varmasti.

Ay-liikkeen sisään on kasvamassa uusi, radikaali polvi, joka nostaa ensi kerran päätään. He ovat lähinnä vasemmistoliittolaisia, mutta joukossa on myös demareita. He ovat usein nuoria, jotka kohtaavat työelämän ihan toisenlaisena kuin heidän isänsä tai äitinsä.

He ovat valmiita taisteluun paremman työelämän toivossa, vaikka ei heitä pidä lainkaan sekoittaa kommunistiseen taistolaisuuteen, jotka halusivat kaataa koko kapitalistisen maailman.

Nykypolvi taistelee omien, individualististen tavoitteitteidensa puolesta, koska sellaiseen yhteiskunta, köyhä opiskelijaelämä ja työelämän pirstaleisuus on heidät koulinut.

Kun kilpailukykysopimuksesta alettiin neuvotella oikeastaan jo ennen kuin Juha Sipilän (kesk.) hallitusta oli olemassakaan, tiedettiin, että siitä tulee viimeinen laatuaan. Ja vaikein hyväksyä.

Silti se tehtiin. Suomen taloustilanne nyt vaan oli sellainen, piti valita ruton tai koleran välillä. Ponnisteltua kesti reippaan vuoden ja kesäkauden mentyä alkavat liittokohtaiset kierrokset. Isot kierrokset ovat historiaa ja nyt neuvotellaan liittotasolla.

Kiky saattaa siis jäädä viimeiseksi ponnistukseksi, vaikka sopimusasioissa ei koskaan pidä sanoa ei koskaan.

EK ehti aiheuttaa vielä kerran sydämentykytystä. Se irtisanoi keskusjärjestöjen yleissopimuksen, joka on ollut työmarkkinoiden perustuslaki vuosikymmeniä.

Samalla kopsahtivat romukoppaan pienten liittojen sopimusten perustat.

EK:n puheet siitä, ettei mikään muutu on totta siihen asti, kunnes sopimus lakkaa olemasta. Eikä siihen ole enää puolta vuottakaan.

Suurilla liitoilla ei ole asiassa hankaluuksia, sillä niiden sopimuksiin asiat jo sisältyvät. Pienet ja heikohkot sopimusalat ovat ne, jotka ovat jäämässä ns. mopen osalle.

Siksi ay-puoli on halunnut aloittaa soveltamisneuvottelut jo kevään aikana. Saattaa näin käydäkin, vaikka esimerkiksi Palta on suhtautunut ainakin alkuun nihkeästi “tuplaneuvotteluihin”

Ay-kentältä keräämiemme tietojen mukaan neuvottelut ovat kuitenkin hiljalleen nytkähtämässä liikkeelle.

Viimeisten vuosien aikana on nähty ay-liikkeessä kehitys, jossa on ollut havaittavissa tiettyä radikalisoitumista tai ainakin siihen pyrkimistä. Asialla ovat olleet lähinnä vasemmistoliittolaiset, missä ei ole mitään uutta.

Mukana on ollut myös enenevässä määrin naisia sekä muutamia harvalukuisia sosialidemokraatteja. Kaikkia heitä yhdistää pettymys kiky-ratkaisuun, joka on sittenkin ollut monelle aktiiville katkera pala.

Liikehdintä on toistaiseksi ollut hajanaista, mutta havaittavissa on ollut jopa syndikalististisia piirteitä, mikä ei ainakaan maltillisen suuren enemmistön piirissä herätä järin suurta ihastusta. Suurin radikaalien voimannäyte on toistaiseksi Paperiliiton jääminen ulos  teollisuuden yhteisestä suurliitosta.

Vasemmistoryhmä sanoi ei, jonka jälkeen demarit Paperiliitossa hyppäsivät salamannopeasti samaan kelkkaan. He eivät voineet muuta. Vasemmistoryhmän käyttätytyminen juontaa juurensa vuosien takaisiin traumoihin, joissa entisillä puheenjohtajilla on osansa.

Samankaltaista liikehdintää on ollut esillä Metalliliitossa, jonka edellinen suurliittohanke Team jäi vasemmistolaisten jalkoihin. Myös nykyteamissa on ollut vastaavaa liikehdintää.

Tällä kertaa suuren Teollisuusliiton synnylle ei pitäisi enää olla esteitä.

Juttua täsmennetty kolmanneksi viimeisessä kappaleessa. Paperiliitto jäi ulos Teollisuuden suurliitosta. Alunperin artikkelissa kerrottiin Paperiliiton jääneen ulos vientivetoisesta palkkamaltista, mikä oli virheellinen ilmaisu. Palkkamallin hylkäsi työnantaja Metsäteollisuus ry.