Ajatteleeko jokin imaginäärinen “suuri lukeva yleisö”  juuri nyt samansuuntaisesti? Että Mari Mannisen, Juuli Niemen ja Jukka Viikilän teokset  kuuluvat sarjaan väärin palkittu. Tai jopa, että ei kannata lukea. Koska yksikään niistä ei näet noussut kategoriansa ykkössuosikiksi Finlandia-palkintoja jakavan Suomen kirjasäätiön järjestämässä yleisöäänestyksessä, jonka tulokset julkistettiin jostain – ilmeisen kaupallisesta – syystä jo ennenvarsinaista palkinnonjakotilaisuutta. Sen sijaan Akateemisen kirjakaupan asiakkaiden “kukkaroillaan äänestämä” Varjo-Finlandia julkistetaan vasta vuoden lopussa.

Kirjasäätiö ei ole kertonut tarkkoja äänestyslukuja, vain yleisöäänestyksen voittajiksi selvinneiden prosentuualisen ääniosuuden. Esimerkiksi kaunosarjan kärkeen äänestetty Tommi Kinnusen “Lopotti” sai kategorian äänistä 28 prosenttia. Valistunut veikkaus on, että seuraavaksi entiten kannatusta keräsivät Sirpa Kähkönen ja Riku Korhonen.

Suvereenein kansansuosikki oli tv:stä tutun Kimmo Ohtosen komea Karhu-kirja, joka keräsi tietokirjallisuuden sarjassa liki puolet äänistä. Se ei kuitenkaan tullut lainkaan potentiaalisena valittavana mieleen, kun voittajan valitsii Jörn Donner. Akselilla Helsingin Pohjoisranta – Tammisaari viime vuosikymmenet viihtynyt Donner on paljon maailmaa nähnyt ja monta soppaa hämmentänyt, mutta karhumieheksi häntä on vaan vaikea kuvitella.

Kaikkinensa olisi banaalia sanoa, että jonkun tämänvuotisen Finlandia-diktaattorin valinta olisi ollut yllätys. Ainahan yksinvaltaisesti tehty ratkaisu on odottamaton jostain suunnasta katsoen. Vääristä valinnoista puhuminen taas on silkkaa ajanhaaskausta.

Tukala paikka

Kun kaunokirjallisuuden kategoriassa ehdokkaiksi oli osunut kolmen Helsingissä ja kolmen Turussa asuvan kirjailijan teokset, oli Baba Lybeckillä diktaattorina edessään kihelmöivä ratkaisu. Näin hän palkintopuheessaan asemaansa kuvaili:

– Turussa syntyneenä helsinkiläisenä tilanne on minulle tukala. Teenpä minkä valinnan tahansa, pyllistän aina itselleni.

Ja ehkä nyt sitten kaikille  turkulaisillekin, kun meni vielä valitsemaan teoksen, joka kertoo C. L. Engelistä ja Helsingin kehityksestä masentavasta kyläpahasesta valtakunnan pääkaupungiksi. Sen arvonhan se vei tietysti Turulta.

Lybeckiä on syytä kehua ennakkoluulottomasta valinnastaan. Jukka Viikilästä ei moni kirjallisuutta harrastavakaan ollut ennen tätä syksyä pahemmin kuullut; teatterin ystävät sen sijaan ovat saattaneet törmätä hänen nimeensä useammin, muun muassa Ryhmäteatterin “Eduskunta III:n” dramaturgina ja samoissa hommissa Paavo Westerbergin Kansallisteatterille kirjoittamassa hienossa “Mahdolliset maailmat” -näytelmässä.

Viikilä on siis päässyt kumartamaan tänä vuonna Kansallisteatterin suurella näyttämöllä kahdesti. Ensin kevättalvella Mahdollisten maailmojen ensi-illan loppukiitoksissa ja eilen Finlandia-bileissä. Ei pöllömpi vuosi.