Kyselyssä kartoitettiin poliittisen suuntautumisen ja uskonnollisuuden suhdetta pääkaupunkiseudulla. Kyselyssä vastaajia pyydettiin määrittämään itsensä oikeisto-vasemmisto-akselille.

Vasemmistolaisin ja oikeistolaisin kolmannes eroavat tutkimuksen mukaan merkittävästi siinä, millaista roolia luterilaiselle kirkolle halutaan.

Vahva enemmistö kaikista pääkaupunkiseudun asukkaista on täysin tai jokseenkin sitä mieltä, että kirkon pitää puhua ympäristönsuojelun puolesta (69 prosenttia vastaajista), vastustaa vähempiosaisten asemaa heikentäviä budjettileikkauksia (69 prosenttia) sekä puolustaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia (66 prosenttia). Tällaisia asioita kirkolta odottivat selvästi enemmän poliittisesti vasemmalle sijoittuvat vastaajat.

Pääkaupunkiseudun äänestysikäisistä joka kolmas on sitä mieltä, että luterilaisen kirkon tulisi kertoa poliitikoille, mikä on oikein ja mikä väärin. Hieman useampi (40 prosenttia) on tästä eri mieltä.

VERIANIN tutkimusjohtaja Mikko Hormio toteaa, että vastaukset asettavat kirkolle varsin ristiriitaiset odotukset.

– On ilmeistä, että lopulta kohtuullisen pienillä resursseilla toimivan organisaaton pitäisi yhtä aikaa olla perinteisen yhteiskunnan tukipilari ja sitten kuitenkin olla joka paikassa tukemassa kaikkia vähemmistöjäkin. Ja sitten yhtä aikaa on aika iso osa väestöstä, jonka mielestä kirkon ei pitäisi edes puuttua yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Näen siinä ihan loogisen epäsuhdan, Hormio kertoo Demokraatille.

Hormio nostaa tutkimuksesta esiin myös huomion, että nuorison konservatiivisuus näkyy vastauksissa.

– Konservatiivisuus on vahvistunut. Ehkä vähemmän kuin yleensä ajatellaan, mutta kuitenkin on tiettyä vahvistumista. Sama liittyy uskonnollisiin ja hengellisiin asioihin – ne eivät ole kadonneet mihinkään nuoremmistakaan ikäluokista.

Hormion mielestä yllättävää tutkimuksessa on, kuinka ennakoitavissa sen perusasetelmat olivat. Oikeistolaisuus yhdistetään useimmiten kirkollisuuteen ja vasemmistolaisuus vähemmän.

– Kyselytutkimus vahvistaa tätä ennakko-oletusta. Minun oletukseni oli, että pääkaupunkiseudulla tämä jako olisi sekoittuneempi. Sekä oikealla että vasemmalla on monella tapaa hengellisyydestä ajattelevia ihmisiä, mutta kokonaiskuva on siis perinteisen ennakko-oletuksen mukainen myös metropolialueella, hän sanoo.

NAISTEN ja miesten arvojen ja uskonnollisuuden eriytyminen, joka jyrkkenee nuoremmissa ikäluokissa, näkyy vastauksissa. Toisena ajankohtaisena havaintona tutkimuksesta nousee esiin, että alle 25-vuotiaista 45 prosenttia kertoo uskovansa Jumalaan tai pitävänsä Jumalan olemassaoloa todennäköisenä, mikä ylittää kaikkien vastaajien keskiarvon.

Kyselyn vastausten perusteella usko Jumalaan on vahvempaa poliittisesti oikealle asemoituvien joukossa. Noin neljä kymmenestä oikeistolaisimmasta kolmanneksesta ja kaksi kymmenestä vasemmistolaisimmasta kolmanneksesta asettuu tutkimuksessa Jumalan olemassaolon kannalle.

Vajaa puolet oikeistolaisista pääkaupunkiseudun asukkaista pitää Jumalan olemassaoloa epätodennäköisenä tai suhtautuu jumalauskoon torjuvasti. Vasemmistolaisista lähes kaksi kolmesta ajattelee näin. Poliittisesti keskelle sijoittuvista kysymykseen onko olemassa Jumala vastasi myönteisesti 35 prosenttia.

Hengellisyys ja politiikka -kyselytutkimukseen vastasi 1042 täysi-ikäistä Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten asukasta. Tiedot kerättiin nettipaneelissa syyskuun loppupuolella. Vastaukset on vakioitu vastaamaan alueen väestöä iän, sukupuolen ja asuinkaupungin mukaan. Tutkimus on tehty suomeksi. Sen virhemarginaali on 3,1 prosenttia.