Kunnilta ollaan viemässä sosiaali- ja terveysasiat maakuntiin “vahvemmille hartioille”. Jäljelle jäävät piskuiset kunnat näyttävät sen jälkeen monin paikoin huutolaispojilta suurempien korstojen puristuksessa – ainakin monen mielessä.

Samalla kuntavaaleja käydään murroskohdassa, jossa ehdokkaita on jälleen vähemmän kuin edellisissä vaaleissa. Myös valtuustopaikkoja on kuntaliitosten ja valtuustojen pienentämisen vuoksi aiempaa vähemmän. Äänestysprosenttia uhkaa tutkijoiden arvioiden mukaan pudotus. Hurjimmissa arvioissa edellisten kuntavaalien äänestysprosentista 58,3 voidaan tulla roimasti alas, jopa 50 prosentin tuntumaan.

Jos uhkakuva toteutuisi, alkaisi lähestyä jo eurovaaleista tuttu legimiteetti- eli oikeutuksen ongelma, mikäli äänestysikäisistä enemmän kuin puolet valitsee olla äänestämättä mitään puoluetta ja ainuttakaan ehdokasta. Ja tämä hetkellä, jolloin kuntavaaleissa otetaan väistämättä kantaa myös toteutettuun valtakunnalliseen hallituspolitiikkaan maamme itsenäisen historian oikeistolaisimmalla hallituskoalitiolla, joka tekee kylmää leikkausjälkeä.

“On harhaanjohtavaa, että kuntavaaleista pyritään paikoitellen tekemään pormestarivaaleja. Esimerkiksi Helsingissä äänestäjille välitetään ajatusta vaalista, jossa voi suoraan valita Helsingille pormestarin. Näin ei ole”, puoluesihteerit, mukana SDP:n Antton Rönnholm, kirjoittivat Helsingin Sanomissa.

Puoluesihteerit huomauttivat, että kuntalaki ei edes tunne pormestarivaaleja.

“Äänestäjiä johdetaan harhaan, jos kuntavaalit yksinkertaistetaan kahden- tai kolmenvälisiksi henkilövaaleiksi. Kunnissa vaalien välissä ylintä valtaa käyttävät edelleen valtuustot. Helsingin pormestari on käytännössä täysipäiväinen kaupunginhallituksen puheenjohtaja eikä kaupunginjohtaja rajattomilla valtaoikeuksilla.”

Helsingin “pormestarivaalissa” on useampia ehdokkaita.

Kuvaavasti yhteistä kirjoitusta eivät olleet laatimassa Helsingin kahden suurimman puolueen puoluesihteerit, eli kokoomuksen Janne Pesonen ja vihreiden Lasse Miettinen.

Kyse on vallasta ja sen tavoittelusta. Helsingissä kokoomus ja vihreät hyötyvät siitä suurten medioiden huomiosta, joka kuuluttaa kahden suurimman puolueen välistä “pormestarivaalia”.

Asetelma harmittaa muita hiukan samaan tapaan kuin “pääministerivaalit” eduskuntavaaleissa.

Tosiasiassa pormestarista päättää niin Helsingissä kuin Tampereellakin uusi kaupunginvaltuusto, et sinä, äänestäjä. Vaalien voittajan, siis kunkin kaupungin suurimman puolueen nimeämä ehdokas on toki vahvoilla. Tampereen nykyinen pormestari tulee kokoomuksesta, joka oli edellisten kuntavaalien ykkönen Tampereella. Uusi tulee kenties SDP:stä, jos SDP onnistuu tavoitteessaan.

Tampereella vain osa puolueista on nimennyt pormestariehdokkaan ennen vaaleja. Esimerkiksi SDP:ssä Tampereen sosialidemokraattinen kunnallisjärjestö on linjannut, että SDP käy kuntavaalit kuntavaaleina, menee asiat edellä eikä aseta pormestariehdokasta ennen vaaleja, kuten Sanna Marin eilisessä blogissaan muistutti.

Helsingissä puolestaan kaikki nykyiset eduskuntapuolueet ovat nimenneet ehdokkaansa jo ennen kuntavaaleja. Heistä eniten ääniä saanutta ei silti välttämättä valita Helsingin pormestariksi. Tähän viittaavat myös puoluesihteerit kirjoituksessaan.

Tämä kaikki on varmasti niin sanotun tavallisen äänestäjän, Matti Meikäläisen ja Pihtiputaan mummon mielestä hämmentävää, ja mikä pahinta, ehkä vieraannuttavaa.

Mistä oikeastaan äänestetään, kenen vuoksi ja hyväksi? Miksi pormestari valitaan heillä eikä meillä? Mitä kunnissa jatkossa oikein päätetään?

“Pormestariehdokkaiden henkilökohtaisten ominaisuuksien sijaan niin maamme pääkaupungissa kuin muuallakin Suomessa olisi syytä painottaa keskustelua koulujen ja varhais­kasvatuksen tulevaisuudesta, asuntopolitiikan ongelmista, virkistysalueista, työntekijöiden työoloista, joukkoliikenteen toimivuudesta tai elinkeinopolitiikan edellytyksistä”, kuusi puoluesihteeriä kirjoittivat.

Sipilän hallitus on puolestaan alleviivannut uudistushalukkuuttaan. Arvostelijoiden mielestä tämä vimma on johtamassa ennennäkemättömään sotkuun, jopa umpisolmuun ja “kaikkien aikojen sote-kaaokseen”. Tänään hallitus sitten ilmoitti, että se aikoo rukata uudistuksen valinnanvapausosiota uuteen uskoon jo lähipäivinä. Tai sitten ei.

Joten, kaiken tämän jälkeen, romahtaako äänestysprosentti vai äänestävätkö kansalaiset ennustukset nurin?

Toivoa antaa tiistaina julkaistu selvitys, jonka mukaan nimenomaan nuorten äänestysinto olisi jopa kasvamassa. Juuri tässä hetkessä se on SDP:lle myös haaste, joka on vain pakko ylittää. Internetmainetta ja -näkyvyyttä mittaava suomalaisyritys Underhood arvioi, että SDP:n some-maine on juuri nyt paras kaikista suomalaisista puolueista.

Vielä ei olla toivon tuolla puolen.