Soinille herätys oli karu. Unohdettu kansa ei ollutkaan puoluetelttojen makkaroita syövää, turhautunutta, mutta rehtiä työväkeä. Seassa oli some-natiiveja nuoria miehiä, jotka nostivat perinteiselle julkisuudelle tuntemattoman kielentutkijan ensin kaupunginvaltuustoon, sitten eduskuntaan.

Toisin kuin muiden poliitikkojen Jussi Halla-ahon ei tarvinnut uhrata poliittiseen nousuunsa liiemmin omia varojaan. Hänen ei tarvinnut myöskään taistella julkisesta näkyvyydestä. Blogit ja some-päivitykset riittivät.

Polttoaineena oli maahanmuuttokriittisyydeksi ristitty ilmiö, jonka taustalla on myös useampaan kertaan oikeudessa tuomittua rasismia. Mitä kiihotuspykälän perusteella annettuihin tuomioihin tulee, perussuomalaiset on niiden suhteen tehnyt politiikan Suomen ennätyksen.

Halla-ahon nousun varmistaneissa kirjoituksissa vilisi ilmauksia kuten Afrikan Sarven ihmissaasta ja kuvauksia islamin uskosta ja muslimeista, jotka johtivat tuomioon. Halla-aho antoi blogissaan ymmärtää myös toivovansa turvapaikanhakijoita puolustaneiden naisten tulevan raiskatuiksi.

Timo Soinille tekstit, niiden sävy ja sisältö olivat myrkkyä. Hän yritti kuitata puolueensa käenpojat horisevina propellipäinä, joista voisi kasvattamalla saada puoluekelpoisia. Soini piti heidät mukana, koska tarvitsi heitä menestyäkseen.

Olisi kiinnostavaa tietää missä vaiheessa, jos missään, Soini aavisti, että on käymässä päinvastoin. Kesyyntymisen sijaan nuivat perivät hänen valtakuntansa ja hillotolppien aika on ohi.

Perussuomalaiset on tänään uusi puolue, joka pyrkii kääntämään hallitusyhteistyön päättymisen voitokseen. Pian nähdään millaista kannatuspotentiaalia heille oppositioasemassa löytyy.