Myönteinen äänestystulos ei tullut itsestään. Europarlamentaarikot Nils Torvalds (r.), Miapetra Kumpula-Natri (sd.) sekä Hannu Takkula (kesk.) tekivät viimeisten päivien aikana hartiavoimin töitä muuttaakseen muiden parlamentin jäsenten kantaa.

Koko hiilinielu-keskustelussa on taustalla EU:n yritys vähentää unionin kasvihuonekaasujen päästöjä Pariisin ilmastosopimuksen mukaisesti.

Euroopan komissio teki lakiesityksen, jonka tarkoituksena on pitää metsät tulevaisuudessakin hiilinieluina. Esityksen mukaan hiilinielujen säilymistä valvottaisiin vertaamalla tulevia hakkuita vuosien 1990-2009 hakkuihin. Mikäli vuotuisesta metsien kasvusta hakataan enemmän kuin vertailuvuosina, jäsenmaa joutuu ostamaan päästöoikeuksia.

Vertailuluvut osoittautuivat kuitenkin epäreiluiksi eri maiden välillä. Lukuja rukattiin Euroopan parlamentin ympäristövaliokunnassa vuosiin 2000-2012.

Tässä vaiheessa tulee muistuttaa lukijaa siitä, että Euroopan parlamentissa äänestetään lukuisista asioista. Kaikki 751 europarlamentaarikkoa eivät ehdi paneutua millään jok’ikiseen lakiesitykseen, joten he äänestävät usein ryhmän ehdotuksen mukaisesti.

Äänestyksissä saattaa välillä käydä hassusti. Hiilinielujen kanssa Suomen metsätaloudelle oli käydä näin. Miapetra Kumpula-Natri kertoo Demokraatille, että Torvaldsin ja muiden metsäisten maiden edustajien työn ansiosta ympäristövaliokunnan esitykseen tehtiin vielä aivan ennen äänestystä muutosehdotuksia.

Parlamentissa äänestettiin tänään vielä erikseen esityksen muutosehdotuksista. Niitä oli kolme. Näistä merkittävin oli se, että puhuttaessa hiilinielujen vertailuluvuista, esityksestä poistettiin ilmaisu ”ja intensiivisyyteen”. Se korvattiin ”parhaan saatavilla olevan tiedon mukaisesti”.

Kun intensiteetti-sana korvattiin, hakkuiden määrää ei enää verrattaisi metsän kasvun määrään. Kiistellyistä vertailuvuosista ei suoranaisesti luovuta, mutta niistä saa parlamentin kannan mukaan poiketa, jos jäsenmaan hiilinielu kasvaa lisääntyvistä hakkuista huolimatta ja hiilen varastointi lisääntyy kasvavan puurakentamisen myötä.

Asia ei ollut tärkeä muille kuin metsäteollisuuteen vahvasti nojaavien maiden edustajille. Kuinka parlamentti sitten saatiin äänestämään muutosesityksen puolesta? Raa’alla lihasvoimalla: soittamalla ja vakuuttamalla muut mepit siitä, että asialla on oikeasti Suomelle väliä.

Vaikka parlamentin kanta kääntyi Suomelle edulliseksi, asiaa ei ole vielä taputeltu. Seuraavaksi esityksestä päätetään kaikkien EU:n jäsenmaiden ympäristöministereiden näkemysten pohjalta ministerineuvostossa. Miapetra Kumpula-Natri toteaakin Demokraatille toivovansa, että myös tämä kanta kääntyisi Suomelle edulliseksi, jotta Pariisin ilmastosopimusta saadaan vietyä eteenpäin ja EU:lla olisi mahdollisuus vakuuttavasti kehottaa muitakin alueita noudattamaan sopimusta.

Parlamentin ja neuvoston kannat hiotaan myöhemmin yhteiseksi kompromissiksi niin kutsutussa ”trilogissa”, jossa mukana on myös komission edustajat. Tämän jälkeen lakipaketti on lähellä valmistumista.

Mikäli ”intensiteetti”-sanaa sekä muutamaa muuta pientä uudistusta ei olisi saatu muutettua ympäristövaliokunnan esitykseen, olisi Suomen talouden kärsimät tappiot saatettu joutua laskemaan vaikkapa seuraavasti: miljardi per ”intensiteetti” -sanan kirjain. Välillä päätökset ovat pienestä kiinni.

Täydennetty Kumpula-Natrin toivetta kolmanneksi viimeisessä kappaleessa klo 19:00. Ministerineuvoston nimi korjattu oikeaan muotoon klo 21:22.