D-analyysit

Kommentti: Provokatiivinen härnääjä ja uudistuksia janonnut ajattelija lähti ”viinaperjantain” ja pitkän kipuilun päätteeksi

Mikael Jungnerin lähtö SDP:stä oli näköisensä. ”Viinaperjantain” päätteeksi omalle Facebook-seinälle kirjoitettu viesti ”Erosin juuri SDP:stä”, ja hyvästi.

Syitä entinen puoluesihteeri ja kansanedustaja listasi useita: Kauppojen aukiolo, työperäinen maahanmuutto, paperittomien oikeudet, tieliikennekaari, kasvuyrittäjyys. ”Tämä ei ole enää se puolue, josta aikoinaan innostuin”, mies kirjoitti.

Kamelin selän katkaisi SDP:n kansanedustajien tämänpäiväinen äänestyskäyttäytyminen eduskunnassa, missä edustajat ottivat kantaa alkoholin prosenttirajan korotukseen 4,7 %:sta 5,5 %:iin. Demareista Ville Skinnari äänesti ainoana korotuksen puolesta. Kyse on siitä, millä prosentilla alkoholia saa jatkossa myydä vähittäiskaupassa.

Kärjistettynä ja vitsikkäästi Jungner lähti lopulta ovesta 0,8 prosenttiyksikön korotuksen vuoksi, jota lähes kaikki SDP:n kansanedustajat vastustivat.

1990-luvulla useiden demariministerien, muun muassa Paavo Lipposen, erityisavustajana toiminut Jungner tempaistiin takaisin kansalliseen politiikkaan vuonna 2010, kun silloinen puheenjohtaja Jutta Urpilainen houkutteli hänet SDP:n puoluesihteerikisaan. Kilpailu oli pelkkä muodollisuus, ja Jungner kahmi Joensuun puoluekokouksessa 75 % äänistä.

Jungnerin kaltaiselle uudistuksia janoavalle ajattelijalle perinteisen kansanliikkeen hitaat liikkeet ovat tietysti turhauttavia. Kaikkea ei saa heti, eikä välttämättä ollenkaan. Kukaan tuskin yllättyi Jungnerin eroratkaisusta.

Ei eduskuntakaan puuduttavine muodollisuuksineen ole ripeäliikkeiselle Jungnerille oikea paikka, vaikka hän tempaisikin 2011 vaaleissa yli 8 000 ääntä. Lipposen kehno menestys presidentinvaaleissa tarjosi syyn lähteä puoluesihteerin paikalta 2012.

Poliittinen käyrä oli laskeva jo monta vuotta. Eurovaaleissa 2014 Jungner sai vielä yli 10 000 ääntä, mutta esimerkiksi Timo Harakka nappasi tuplasti enemmän. Vuotta myöhemmin Jungner jätti eduskuntavaalit väliin ja lähti viestintäalalle. Kuntavaaleissa keväällä 2017 kerätyt alle 400 ääntä kertoivat jo karusti, ettei entisiä kannattajia enää ollut kauheasti jäljellä.

Sosiaalisessa mediassa aktiivinen Jungner haastoi ja härnäsi usein SDP:tä ja syytti vanhakantaiseksi. Monessa viestissä oli mukana Jungnerin tavaramerkki: hymiö tai englanninkielinen lausahdus Just sayin’ – kunhan sanon.

Nyt sanottava on sitten sanottu – ainakin SDP:n jäsenenä. Hiljaiseksi Jungneria ei saa erkkikään.

Ei SDP:ssä ole syytä juhlia Jungnerin lähtöä, kuten monet ovat jo tehneet. Ei missään puolueessa, ainakaan SDP:ssä, ole liikaa uudistusmielisiä. Näinkin keskeisissä tehtävissä puolueessa olleen miehen päätöstä on syytä kunnioittaa. Ei puolueessa kenenkään ole pakko olla.

Ero voi olla ruma tai kaunis. Sekä Jungnerin että SDP:hen jääneiden osalta. Riittäisikö Juhana Vartiaisen tapaus edellisestä?

Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat