Kommentti: Sipilän uhkapeli kostautui – Uusi vaihtoehto teki Suomen ennätyksen

Kuva: Lehtikuva / Roni Rekomaa

Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) pelasti kesäkuussa itsensä uusilta hallitusneuvotteluilta. Halla-ahon aikaan siirtyneet perussuomalaiset suljettiin hallituksesta, mutta entiset persuministerit jatkoivat perustamansa uuden eduskuntaryhmän suojissa.

Kiitos Sipilän, keskustan oma kulta, maakuntauudistus etenee jouhevasti kuin Pendolino pakkasessa.

Aamulla julkaistu Helsingin Sanomien puoluegallup kertoo mitä operaatio Sipilälle maksoi. Hallituspuolueiden yhteinen kannatus on alempana (39,9%) kuin koskaan nykyisen hallituksen aikana.

Sipilä halveksi kyseenalaisella ratkaisullaan eduskuntavaalien tulosta ja demokratiaa.

Todennäköisesti perussuomalaisista lohjenneella Uusi vaihtoehto -ryhmällä on parhaillaan eniten ministereitä (5) kannatukseensa (2,5%) nähden Suomen poliittisessa historiassa. Vertailu gallupin piikkipaikalla 21 prosentin kannatuksella olevaan kokoomukseen, jolla on ministereitä saman verran, on karu.

Voisi sanoa ja sanonkin, että Sipilä halveksi kyseenalaisella ratkaisullaan eduskuntavaalien tulosta ja demokratiaa. Ratkaisu mahtui perustuslain rajoihin. Maalaisjärki ja moraalitaju sen sijaan pettivät.

Hallituksen kannatus olisi vieläkin alempana, jollei kokoomus pitäisi uskomatonta piikkipaikkaansa. Kokoomuksen kannatus on tällä hetkellä korkeampi kuin eduskuntavaaleissa 2015 vaikka sote-uudistuksen kokoomuslainen valinnanvapaus on ajautunut vaikeuksiin.

Mihin kannatus perustuu? Vastauksia on kaksi. Suomen tämän hetken suosituimmat poliitikot ovat poliittista neutraaliuttaan korostava tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja kevään kuntavaalien äänikuningas, Helsingin pormestari Jan Vapaavuori (kok.).

Keskusta on perinteisesti lääkinnyt liian korkealle noussutta kannatustaan menemällä hallitukseen kokoomuksen kanssa.

Täysijärkisten poliittisten ajattelijoiden mainetta nauttivat Niinistö ja Vapaavuori saavat Petteri Orpon (kok.) johtaman ministeriryhmän näyttämään kehityskelpoisilta taaperoilta.

Kun kokoomuksella ei mene asiat hallituksessa putkeen, tästä on ensimmäisenä muistuttamassa pormestari Vapaavuori. Samalla hän pitää esillä puolueensa kannattajille tärkeitä arvoja ja antaa ymmärtää, että politiikka on kompromisseja.

Suomeksi tämä tarkoittaa keskustaa, joka on perinteisesti lääkinnyt liian korkealle noussutta kannatustaan menemällä hallitukseen kokoomuksen kanssa. Syksyyn mennessä oppositiopuolue vihreät voi hyvinkin nousta keskustan ohi kokoomuksen ja SDP:n jälkeen kolmanneksi suosituimmaksi puolueeksi.

Keskustelua aiheesta

Kommentti: Provokatiivinen härnääjä ja uudistuksia janonnut ajattelija lähti ”viinaperjantain” ja pitkän kipuilun päätteeksi

Mikael Jungnerin lähtö SDP:stä oli näköisensä. ”Viinaperjantain” päätteeksi omalle Facebook-seinälle kirjoitettu viesti ”Erosin juuri SDP:stä”, ja hyvästi.

Syitä entinen puoluesihteeri ja kansanedustaja listasi useita: Kauppojen aukiolo, työperäinen maahanmuutto, paperittomien oikeudet, tieliikennekaari, kasvuyrittäjyys. ”Tämä ei ole enää se puolue, josta aikoinaan innostuin”, mies kirjoitti.

Kamelin selän katkaisi SDP:n kansanedustajien tämänpäiväinen äänestyskäyttäytyminen eduskunnassa, missä edustajat ottivat kantaa alkoholin prosenttirajan korotukseen 4,7 %:sta 5,5 %:iin. Demareista Ville Skinnari äänesti ainoana korotuksen puolesta. Kyse on siitä, millä prosentilla alkoholia saa jatkossa myydä vähittäiskaupassa.

Kärjistettynä ja vitsikkäästi Jungner lähti lopulta ovesta 0,8 prosenttiyksikön korotuksen vuoksi, jota lähes kaikki SDP:n kansanedustajat vastustivat.

1990-luvulla useiden demariministerien, muun muassa Paavo Lipposen, erityisavustajana toiminut Jungner tempaistiin takaisin kansalliseen politiikkaan vuonna 2010, kun silloinen puheenjohtaja Jutta Urpilainen houkutteli hänet SDP:n puoluesihteerikisaan. Kilpailu oli pelkkä muodollisuus, ja Jungner kahmi Joensuun puoluekokouksessa 75 % äänistä.

Jungnerin kaltaiselle uudistuksia janoavalle ajattelijalle perinteisen kansanliikkeen hitaat liikkeet ovat tietysti turhauttavia. Kaikkea ei saa heti, eikä välttämättä ollenkaan. Kukaan tuskin yllättyi Jungnerin eroratkaisusta.

Ei eduskuntakaan puuduttavine muodollisuuksineen ole ripeäliikkeiselle Jungnerille oikea paikka, vaikka hän tempaisikin 2011 vaaleissa yli 8 000 ääntä. Lipposen kehno menestys presidentinvaaleissa tarjosi syyn lähteä puoluesihteerin paikalta 2012.

Poliittinen käyrä oli laskeva jo monta vuotta. Eurovaaleissa 2014 Jungner sai vielä yli 10 000 ääntä, mutta esimerkiksi Timo Harakka nappasi tuplasti enemmän. Vuotta myöhemmin Jungner jätti eduskuntavaalit väliin ja lähti viestintäalalle. Kuntavaaleissa keväällä 2017 kerätyt alle 400 ääntä kertoivat jo karusti, ettei entisiä kannattajia enää ollut kauheasti jäljellä.

Sosiaalisessa mediassa aktiivinen Jungner haastoi ja härnäsi usein SDP:tä ja syytti vanhakantaiseksi. Monessa viestissä oli mukana Jungnerin tavaramerkki: hymiö tai englanninkielinen lausahdus Just sayin’ – kunhan sanon.

Nyt sanottava on sitten sanottu – ainakin SDP:n jäsenenä. Hiljaiseksi Jungneria ei saa erkkikään.

Ei SDP:ssä ole syytä juhlia Jungnerin lähtöä, kuten monet ovat jo tehneet. Ei missään puolueessa, ainakaan SDP:ssä, ole liikaa uudistusmielisiä. Näinkin keskeisissä tehtävissä puolueessa olleen miehen päätöstä on syytä kunnioittaa. Ei puolueessa kenenkään ole pakko olla.

Ero voi olla ruma tai kaunis. Sekä Jungnerin että SDP:hen jääneiden osalta. Riittäisikö Juhana Vartiaisen tapaus edellisestä?

AVAINSANAT

Kommentti: Hallitusperheen pieni sininen lapsi kärsii vanhempiensa viinanhuuruisesta riitelystä

Kuva: Lehtikuva / Jussi Nukari

Kokoomus ja keskusta, Juha Sipilän (kesk.) hallitusperheen isä ja äiti, ovat ajautuneet jo hyvän aikaa sitten parisuhdekriisiin. Riidan ytimessä on maakunta- ja sote-uudistuksena tunnettu avioehto, joka uhkaa hajottaa liiton.

Parhaillaan kepu ja kokoomus ovat parisuhdeterapiassa, jossa terapeutteina toimivat valinnanvapauslaisäädäntöä kommentoivat asiantuntijat ja etujärjestöt. Käynnissä olevaa lausuntokierrosta käytetään riidassa aseena. Keskusta on kirjauttanut yhteisiin papereihin, että lausunnot on otettava vakavasti, koska se yrittää taivuttaa kokoomuksen oman kantansa taakse lausuntojen tuella.

Neuvottelemalla ei hallituksessa ole saatu enää aikoihin yhteistä sotenäkemystä.

Tilanne muistuttaa tarpeiden tekemistä housuihin.

Riidan aihe liittyy erikoissairaanhoitoon kaavailtuihin asiakasseteleihin ja niiden käytön laajuuteen. Kokoomus haluaa seteleillä muun muassa tyräleikkauksia, suomalaisen erikoissairaanhoidon tuhoa pelkäävä keskusta ei.

Virallisen keskustalaisen selityksen mukaan mitään kriisiä ei ole. Hallitus on osannut ennakoida valinnanvapauslainsäädännön ongelmat ja tiennyt hyvin etukäteen mistä lausuntokierroksella metelöidään, keskustasta todetaan.

Tilanne muistuttaa tarpeiden tekemistä housuihin, kun vessassa on jätetty käymättä vaikka on tiedetty, ettei sinne myöhemmin ehditä. Toisin sanoen homma ei ole hanskassa mutta sen väitetään olevan.

Myös kokoomus tarvitsee onnistumisia.

Myös alkoholilla on parhaiden suomalaisten perinteiden mukaisesti osuutensa sote-riidassa. Keskustan on ratkaistava kantansa alkoholilakiin esitettyyn 0,8 prosenttiyksikön korotukseen, jonka vahvemmista viinoista pitävä kokoomus haluaa maitokauppakaljoihin.

Keskustan sydän sykkii kansanterveydelle ja sanoo ei, mutta diiliin on paketoitu porkkanaksi 100 miljoonaa euroa alkoholiveron korotuksesta seuraavia tuloja. Veroa ei koroteta, jos kaupan kaljasta ei tule vahvempaa, jolloin 100 miljoonaa pitäisi kaivaa jostakin muualta.

Keskustalla ei ole varaa ampua alas sekä alkoholiprosentin korotusta että valinnanvapauslain bisnesnäkymiä. Hallitus ei sitä kestä. Myös kokoomus tarvitsee onnistumisia.

Hallitusperheen sivustaseuraaja pieni, sininen lapsi kärsii vanhempiensa viinanhuuruisesta riitelystä. Sille käy kaikki, kunhan sopu vain palaa ja perhe pysyy koossa.

Kommentti: Hyvä, Minna Helle!

Kuva: Lehtikuva / Jussi Nukari
Valtakunnansovittelijan tehtävää hoitaa oikeustieteen kandidaatti Minna Helle. Hänen toimikautensa on 1.1.2015 – 31.12.2018.

Valtakunnansovittelija on puolueeton virkamies, jonka tehtävänä on auttaa työmarkkinajärjestöjä työ- ja virkaehtosopimusten aikaansaamisessa erityisesti tilanteissa, joissa työrauha on uhattuna.

Kun valtakunnansovittelija Minna Helteen Twitter-tili laulaa, se on yleensä hyvä asia.

Niin tänäänkin. Työmarkkinoilla helpotti taas piirun verran, kun hiihtokeskusten ja ohjelmapalveluiden työriitaan syntyi sovinto.

Vastaavia viestejä on saatu nykyisen valtakunnansovittelijan toimistosta säännöllisesti. Helle suosii sosiaalisen median Twitteriä tiedotuskanavanaan.

Koska osapuolten näkemykset ovat kaukana toisistaan, tulee sovittelussa toki välillä takapakkia ja aikalisiä, mutta pääsääntöisesti Helteen päivitykset kertovat kärsivällisen sovittelun tuloksista, työrauhasta.

Se ei olisi mahdollista ilman molempien osapuolten, työnantajien ja työntekijöiden, luottamusta sovittelijan asiantuntemukseen ja sataprosenttiseen puolueettomuuteen.

Riidan osapuolet ovat hyväksyneet valtakunnansovittelijan esittämän sovintoehdotuksen.

Ict-alan toimihenkilöitä koskeva työkiista ratkesi marraskuun lopussa, kun osapuolet Ammattiliitto Pro ja Palvelualojen työnantajat Palta hyväksyivät valtakunnansovittelija Helteen sovintoehdotuksen.

Muutama viikko aiemmin syntyi sopu sähköalan työriitaan.

Keväältä muistetaan kaupan alaa koskeneen työriidan ja saariston lauttaliikennettä uhanneen lakon peruuntuminen.

Ilmailualan riidassa saatiin maaliskuussa sopu lähes 30 tunnin yhtäjaksoisten neuvottelujen jälkeen.

Kaikkiin uutisiin on liittynyt toteava faktalause: ”Osapuolet hyväksyivät valtakunnansovittelijan sovintoehdotuksen.”

Sovittelijalla ei ala vielä joululoma. Yksi riita soviteltu, toinen odottaa jo oven takana.

Vakuutusalaa koskevan lakonuhan sovittelu jatkuu tiistaina – valtakunnansovittelija Minna Helteen johdolla, kuinkas muuten.

Odotan luottavaisena Twitter-viestiä. Sopu ei jää syntymättä ainakaan yrityksen puutteesta.

Keskuskauppakamarin Naisjohtajat esiin! –kampanjan yhteydessä Minna Helteeltä kysyttiin hänen parasta vinkkiään arjen helpottamiseksi.

– Tee kiireisenä aikana vain ne asiat, jotka on pakko. Älä murehdi asioista, jotka olisi hyvä tehdä, mutta eivät ole pakollisia, Helle vastasi.

Hyvä neuvo.

Kommentti: On se simmonen muutos – enää ei olla samassa veneessä

Kuva: Jari Soini

Isoisäni oli syntynyt 6.12.1886. Samana päivänä ensi viikolla, kuudes joulukuuta, huipentuu Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuosi.

Juhlavuoden tunnus on Yhdessä / Tillsammans / Together.

Tietoisuudella siitä, että meillä suomalaisilla on yhteisiä arvoja, joita tarvittaessa myös puolustaa, on tasavallassa puskettu eteenpäin niin hyvinä kuin huonoina aikoina. Ei turhaan. Hämmästyttävän pitkälle on yhdessä päästy.

Pappani oli syntynyt aivan toiseen aikaan ja maailmaan, Venäjän suuriruhtinaskuntaan.

Hän eli läpi itsenäistymisen, 1930-luvun laman ja myöhemmät raskaat sotavuodet.

Varsinaissuomalaisena maanviljelijänä hän oli juurtunut maahan ja työntekoon. Heinäseipäät seisoivat vielä rivissä pelloilla, vaikka ympärillä agraari-Suomi koko ajan muuttui ja sähköistyi. Murros konkretisoitui traktorin korvatessa hevosen pääasiallisena apuvälineenä peltotöissä.

Maatilan tuvan nurkassa oli jo oma tv-vastaanotin, kun heinäkuussa 1969 katsoimme yhdessä ensimmäistä kuukävelyä mustavalkoisesta Salorasta. Neil Armstrongin otettua sen yhden askeleen tokaisi pappa puoleeni kääntyen:

– Kun mää olin sun ikäne, vein paljain jaloin kävelle meitin talon komian härän Salon toril, ku siel ol markkinat ja simmone näyttely.

– Kävellen me tultti samaa reitti sen härjän kans sielt takasinki. Ja nyt ihmine kävelee jo kuus! On täsä nähty simmonen muutos, ettei sitä osannu arvaakka. Mihin tää mailma vielä ehtiikä?

Härän kuljettamisesta paljain jaloin markkinoille ensimmäisen kuukävelyn seuraamiseen livenä!

Itsenäisyyden 50-vuotispaalusta (1967) oli tuolloin kulunut vasta vajaa pari vuotta. Tilanne ja papan Perttelin murteella lausumat sanat ovat painuneet mieleeni.

Heinäseipäät seisoivat vielä rivissä pelloilla, vaikka ympärillä agraari-Suomi koko ajan muuttui ja sähköistyi.

 

Ajan riento on jatkunut vähintään yhtä kiivaana kuin itsenäisyyden alkuvuosikymmeninä, joita pappani vertauksellaan mainiosti yhteen niputti.

Jos hän ja aikalaisensa palaisivat nyt aikakoneella keskuuteemme, he tuskin tunnistaisivat vuoden 2017 Suomea. Se simmonen muutos on entisestään kiihtynyt.

Palataan vielä juhlavuoden tunnukseen Yhdessä – Tillsammans ja annetaan puheenvuoro sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saarelle.

Saari on huolissaan. Sen mitä hän sanoo Ylen haastattelussa, pitäisi soittaa hälytyskelloja kautta satavuotiaan Suomen.

Saaren mukaan suomalaiset kokevat poikkeuksellisen vahvasti, että enää ei olla samassa veneessä.

Ihmiset eivät koe aiemmassa määrin yhteenkuuluvuuden tunnetta.

– Mitä heikommassa asemassa ollaan, sitä vähemmän yhteenkuuluvuutta koetaan, köyhyyttä ja eriarvoistumista tutkinut Saari toteaa.

Vakavaa pohdittavaa juhlan keskellä.

Yhdessä–tillsammans ei saa muuttua sanahelinäksi.

Pärjäämisen kokemus pitää olla yhteinen. Ja kaikille mahdollinen.

Kommentti: Mugaben jälkeen ”Krokotiili” – jatkuuko Zimbabwen painajainen?

Kuva: Lehtikuva-AFP
Emmerson Mnangagwa.

Zimbabwen syrjäytetty varapresidentti Emmerson Mnangagwa vannoo virkavalansa presidenttinä seremoniassa perjantaina, kertoivat uutistoimistot sähkeissään tänään.

Hän seuraa presidenttinä itsevaltaista Robert Mugabea.

Vajaa kolme viikkoa sitten Zimbabwesta paenneen Mnangagwan odotetaan palaavan kotimaahansa tänään. Mugaben aiempi uskottu otti nopeat hatkat sen jälkeen, kun 93-vuotias presidentti oli erottanut hänet.

Päiväkausien vatvomisen jälkeen Mugabe ilmoitti eilen erostaan. Se astui voimaan välittömästi.

Robert Mugabe hallitsi Zimbabwea vuosikymmeniä rautaisella otteella. Kaduilla rieumuitaan hänen lähdöstään.

Mnangagwa, 71, on nousemassa riutuneen maan väliaikaiseksi presidentiksi.

Tuskin kenelläkään tulee ikävä Mugabea. Viime päivinä läntisessä mediassa on kuitenkin muistutettu, millainen mies on Mr Mnangagwa. Ettei vaan Zimbabwe olisi astumassa uuden itsevaltiaan aikaan. Tai peräti ojasta allikkoon.

Monet Afrikan-tuntijat varoittavat, että Mnangagwasta saattaa paljastua samanlainen autoritaarinen johtaja kuin Mugabe. Pitkään miehet pelasivat yhteen järjestelmässä, jossa ei toisinajattelua suvaittu. Mugabe ja Mnangagwa olivat liittolaisia. He myös tarvitsivat toisiaan.

Jokainen, joka toivoo häneltä ihmisoikeuksien palauttamista kunniaan Zimbabwessa, voi pettyä.

Syrjäytetty varapresidentti on ollut Mugaben hallinnon avainpelaaja.

Silloin kun tulevan presidentin lempimi  on ”Krokotiili”, sen pitäisi soittaa varoituskelloja.

Nimi pitää ansaita. Krokotiiliksi kutsutaan häikäilemätöntä saalistajaa, joka murskaa säälittä poliittiset vastustajansa. Joskus krokotiili iskee hampaineen yön pimeydessä.

On nimellä pidempikin historia. 1960-luvulla valkoisen Rhodesian brittijoukot kiduttivat Mnangawaa saatuaan ”Krotiili-jengin” iskuista vastanneen johtajan kiinni.

Syrjäytetty varapresidentti on ollut mukana Mugaben regimessä. Enemmänkin: johtamassa ja toimeenpanemassa päätöksiä, yhtenä hallinnon avainpelaajana.

Mnangagwa oli turvallisuusministeri ja hän on ajanut katastrofaalista talouspolitiikkaa, joka on köyhdyttänyt maan.

1980-luvun levottomuksien aikana surmattiin tuhansia siviilejä Gugurahundissa. Turvallisuusasioista vastaavana ministerinä ollut Mnangagwa on kieltänyt osallisuutensa ja sysännyt vastuun armeijan yksiköille. Tämä ei ole vakuuttanut arvostelijoita.

BBC:n haastattelemat Zimbabwen itsenäisyyssodan veteraanit, jotka tuntevat Mnangagwan, ovat kuvanneet häntä erittäin julmaksi mieheksi.

”Krokotili, joka puraisi takaisin.”

Niillä sanoilla BBC otsikoi juttunsa Mugaben ajan päättymisestä ja Mnangagwan come backista.

Uutistoimistojen mukaan hän nousee presidentiksi väliaikaisjärjestelyin ja Zimbabwessa järjestetään presidentinvaalit ensi vuonna.

Onko Emmerson Mnangagwa uskottava muutoksen airut? kysyy moni Zimbabween perehtynyt tarkkailija tänään.