Täynnä oli Huvilatelttakin tiistai-iltana, kun lavalle nousi amerikkalainen lauluntekijä Kurt Vile The Violators -bändinsä kanssa.

Täysi katsomo ja sen myötä erittäin intensiivinen tunnelma oli oma ilon aiheensa, koska Kurt Vile ei ainakaan Suomessa ole välttämättä suurten massojen stara. Levyt eivät komeile listakärjessä, eikä kaveri itse ole tyypiltään mikään somepöhisijä tai mediatyrkky. Päinvastoin, pitkän tukkansa takaa kurkkivassa Kurtissa on päälle nelikymppisenäkin tiettyä runopoikamaista ujoutta ja rokkinörttiyttä. Hänen mottonsa voisi olla ”asialliset hommat suoritetaan, muuten ollaan iisisti päinvastoin kuin ne ellun kanat”.

Se nörtimpi puoli korostui Vilen taipumuksessa vaihtaa kitaraa lähes joka toisen biisin jälkeen, ja räplätä pedaaleja myös käsillään. Käytössä oli akustusen lisäksi kolme sähköistä peliä.

Vilen tekstit eivät muutenkaan ole löyhintä baby I miss you so/don’t leave me now -osastoa, vaan niissä pohdiskellaan ihmisenä olemisen probleemeja monikerroksisesti.

Vileä soitannollisesti fakitettaessa muistetaan vertailukohtina useimmiten mainita Tom Petty ja Neil Young. Sen ymmärtää, sillä miehen laulutavassa on samankaltaista hyvältä kuulostavaa löysyyttä kuin mainituilla, ja joissain biiseissä kitarakin murisee kuin Younglla Crazy Horse -yhteyksissä konsanaan. Vilen musiikin perusta on kuitenkin enemmän singer-songwriterosastolta, mikä kuuluu bändisoitossakin. Multi-instrumentalistisilla kyvyillä siunattu Violators-kolmikko osaa antaa tilaa Vilen herkistelyille, mutta on voimasoitoissa taas täysillä messissä.

PUOLITOISTATUNTISELLA HUVILA-RUPEAMALLAAN Vile ei tuhlannut aikaa turhaan lavakeekoiluun tai spiikkikosiskeluihin. Eipä tarvinnut, musa puhui puolestaan, vaikka ei sekään mitään kansanvillitsemiskamaa ole. Ei tarttuvia kertosäkeitä, joissa voisi mikki katsomoon ojennettuna kollotuttaa kansaa mukana, ei verethyytäviä kitarasooloja tai muita instrumentaalisia virtuoosinumeroita. Silti yleisö reagoi voimakkammin juuri sillä kohtaa, kun Vilen ainoa amerikkalaisittan merkityksellisimmällä Billboardin listalla jotenkin menestynyt kappale Pretty Pimpin lähti illan kääntyessä jo lopuilleen soimaan. No, on se Spotifyssakin hänen ylivoimaisesti kuunnelluin kappaleensa.

Kurt Vilen roudarit saivat olla taajaan ojentamassa uusia soittopelejä pomolleen.

14 kappaleen setti oli kasattu etupäässä kahden viimeisimmän Vile-albumin biiseistä, mutta varhaisemmastakin tuotannosta oli mukana keikkastandardeiksi muodostuneita vetoja. Katalogiahan Kurt Vilellä riittää, sillä philadelphialainen on kahdessakymmenessä aktiivivuodessaan ehtinyt tehdä jo kahdeksan studioalbumia, ja päälle eri mittaisia EP-äänitteitä melkoisen läjän. Sellainen oli myös vuonna 2009 ilmestynyt The Hunchback, jonka nimibiisi, yksi illan jykevimmistä minun korvissani, kuultiin Huvilassa varsinaisen setin päätteeksi.

Tällä hetkellä päällä oleva Vilen ja The Violatorsin kiertue on nimetty viime keväänä ilmestyneen uusimman albumin Watch My Moves mukaan. Siltä kuultiinkin Huvilassa kaikkiaan kuusi kappaletta, muun muassa avauksena dylanistinen puhelaulanta Palace of OKV Reverse ja illan finaalina kauniisti helisevä Cool Water.

TIISTAI-ILLAN AVASI hardrockin ja punkin välimaastossa heiluva, mainiosti nimetty indierock-poppoo Bad Sauna, joka sekin julkaisi uuden albumin menneenä keväänä. Ja edelleen pitää ihastella kundien nimeämiskulttuuria: pitkäsoitto nimeltä Potslojo ei voi olla ihan yhdentekevä.

Saunamiehet ilmoittivat heti keikkansa kärkeen, että korvatulppia suositellaan, sillä nyt tuutataan lujaa. Lupaus pidettiin. Varmasti kaikui sisä-Kallion kaduilla asti muun muassa ralli nimeltä Tehdään jotain tyhmää – toivottavasti ei inspiroivasti.

Bad Saunassa riitti ääntä ja vimmaa.

Bad Saunan nelikko (lopussa vielä vahvistettuna kolmella yllätysvierailijalla Teksti-tv 666 -bändistä) oli silmin nähden fiiliksissä päästessään lämppäämään ison yleisön edessä. Pitkään aikaan en ole nähnyt millään keikalla yhtä paneutunutta moshausta kuin mitä nämä äijät vetivät – tehovaikutus syntyi joko siitä, että en ole enää käynyt sellaisissa tilaisuuksissa, jossa letinpyöritystä olisi odotettavissa tai sitten siitä, että se on ylipäätään ollut pois rock-kukkomuodista viime vuosikymmenet. Joka tapauksessa Bad Saunan vedon voi tiivistää korkeakirjalliseen sitaattiin: ”Aika velikultia.”