Palkittu politiikan aikakauslehti
39€/4kk

Musiikki

Konserttiarvio: Vaka vanha Wigwam

Kari Hulkko
Wigwam osoitti musiikkinsa ajattomuuden juhlaviikkokeikalla Huvilateltassa. Soittajistoa vasemmalta Jukka Gustavson, Janne Brunberg, Pekka Rechardt, Esa Kotilainen. taustalla Maria Hänninen.

– Levy on levy, ja live on live, totesi laulaja/hammondisti Jukka Gustavson osuvasti, kun pääosin Wigwamin vanhoista vuosikursseista koottu Wigwam Experience -kokoonpano lopetti keikkansa ensimmäisen puoliajan lähes täyteen pakatussa Helsingin juhlaviikkojen Huvilateltassa torstaina.

DEMOKRAATTI

Demokraatti

Tuon puoliajan kuluessa kuultiin kokonaisuudessaan Wigwamin klassikkoalbumi Nuclear Nightclub, jota yhtye ei liene soittanut läpi sitten 70-luvun, jos silloinkaan. Albumi on yhtyeen tunnetuin, suosituin ja tasalaatuisin, ja se julkaistiin melkoisin ennakko-odotuksin kesäkuussa 1975. Sittemmin kyseinen pitkäsoitto on usein mainittu kautta aikojen parhaana kotimaisena englanninkielisenä levynä. Eikä ihan suotta.

Kitaristi Pekka ”Rekku” Rechardt oli viime syksynä menehtyneen laulaja/pianisti Jim Pembroken ohella avainpeluri, kun Wigwam aikoinaan koosti Nuclear-albumia tukholmalaisessa studiossa tuottajanaan Pave Maijanen. Levyn sanat ja sävelet syntyivät kokonaisuudessaan Rechardtin ja Pembroken toimesta.

Levy julkaistiin aikoinaan ulkomaita myöten, ja se avasi Wigwamille tien brittistudioihin seuraavia äänityksiä varten. Keikkasuosiotakin löytyi, mutta pikkuhiljaa musiikillisen ympäristön muuttuessa koitti progeen kallellaan oleville yhtyeille vähemmän hohdokkaat ajat. Punk vei mennessään niin kuulijat kuin rokkiskribenttien huomion, ja Wigwam jäi tauolle yli vuosikymmeneksi. Kaikki yhtyeen 1990-luvun alussa alkaneet uudet tulemiset huipentuivat vuoden 2018 50-vuotisjuhlakiertueeseen, jolla luonnollisesti kuultiin viljalti kappaleita myös Nuclear Nightclubilta.

TUTTUUN TAPAAN kaiken ytimessä Huvilan illassa oli kitaristi Rechardt, joka leimasi omaperäisellä soitollaan jäljittelemättömän Wigwam-soundin. Hän sai taakseen tiukan ja tukevan pohjustuksen basisti Janne Brunbergilta sekä rumpali Jan Noposelta, jotka kumpainenkin olivat tarkkaan omaksuneet alkuperäissoittajien Måns Groundströmin ja Ronnie Österbergin levullä kuultavat osuudet, kuitenkin omilla pensseleillään soittoa värittäen. Hienoa työtä! Nämä melodioiltaan kauniit, pohjimmiltaan usein herkkäviritteiset kappaleet vaativatkin livesoitannossa alleen tuhdin pohjan, jonka varaan biisejä on hyvä kasvattaa, ja nyt ne tarjoiltiinkin melkoisella vyörytyksellä.

– Taisivat nuo soolot olla hieman pidempiä kuin levyllä, välispiikkasi Gustavson. No niin taisivat, ja hyvä kun olivat. Huvilan miksaus tosin olisi etenkin ensimmäisellä puoliajalla voinut nostaa Rechardtin kitaraa enemmän esiin, sama hienoinen soundin tasapaksuus heikensi myös laulun kuuluvuutta. Jälkimmäinen jakso petrasi tätä jonkin verran, kappaleiden dynaamisuus pääsi esiin paremmin.

Esa Kotilaisen ja Jukka Gustavsonin koskettimet täydensivät yhtyeen vaikuttavan äänimaailman sävellyksiin, jotka eivät sitoudu mihinkään aikaan tai tyylisuuntaan, sen verran persoonallista jälkeä Rechardt-Pembroke kaksikko parhaimmillaan tuotti, ja niin omintakeinen Wigujen soundi oli, ja yhä on.

FESTIVAALIT
Helsingin juhlaviikot, Huvilateltta
Wigwam Experience

Jukka Gustavson (koskettimet), Pekka Rechardt (kitara), Esa Kotilainen (koskettimet), Janne Brundberg (basso), Jan Noponen (rummut); feat. Maria Hänninen (laulu)

Gustavson korvasi laulupuolen pääpukarina mainiosti Jim Pembroken. Tämän kynäilemät, aika lailla absurdit tekstit soljuivat vaivattomasti, vahvaa solistista taustaa Gustulla kun on muun muassa varhaisemmasta Wigwamin kokoonpanosta, joka hajosi vähän ennen Nuclear Nightclubin levyttämistä.

Kun ensimmäisen puoliajan ”pakkopulla” oli soitettu ja kuultu, vaikutti yhtye pääsevän varsinaiseen asiaan: Wigwamin loistokkaan katalogin kimppuun. Ja millä tehoilla mentiin. Illan ehdoton kohokohta Losing Hold vedettiin lähes ennen kuulumattomalla tempolla, synkähkön Dark Albumin Cheap Evening Return asiaan kuuluvalla kepeydellä, ja jyhkeät Absalom sekä Colossus hirmuisesti kasvattaen. Ja kun aikataulu ei tainnut antaa sijaa perinteiselle Wigwam encorelle Grass for Blades, kuultiin lopuksi yhtäkaikki Pembroken säveltämä helmi Lost Without a Trace. Mahtavaa!

JOS ITSE Wigwam-miehet eivät lopulta suuria yllätyksiä iltaan mahduttaneet, niin jotain uutta kuitenkin kuultiin: naisääni taustalla. Suurenmoisen Maria Hännisen laulu soi niin sisäänleivottuna Gustavsonin äänen alla, että kuulija jäi miettimään miksi Wigwam-leirissä ei ole tätä keksitty aikaisemmin. Ja Gustavsonin lepuuttaessa kurkkuaan sai Hänninen vetää liidinä Nuclear-jakson kohokohdaksi nousseen jyhkeän Do or Die -kappaleen. Lisää tällaista, kiitos.

Maria Hänninen täytti hienosti paikkansa Wigwamin laulupuolen vahvistuksena.

Vaan jos joukkoon otetaan ylimääräinen laulaja, niin miksi hänen äänensä häivytetään miksauksessa paikoin lähes kuulumattomiin? Laulua olisi päinvastoin voinut reippasti korostaa, niin paljon lisää sävyjä se mukanaan toi.

Myös Hännisen lavapresenssi elävöitti konsertin visuaalista puolta, Wigwamin porukat kun eivät ole pruukanneet pitää yllä kummoistakaan showmeininkiä, mitä nyt Rechardt on joskus intoutunut ottamaan muutaman ylimääräisen askeleen. Toki on mainittava lavan etupuolta Rechardtin kanssa hallinneen basisti Janne Brunbergin hautausurakoitsijamaisen vakaa olemus ja voimakas tyyli käsitellä soitintaan.

Kelpasi sitä katsella ja kuunnella. Ja toivoa, että ei kai tämä tähän jää, tämä ajattoman Wigwam-musiikin ylläpito live-areenoilla.

Kari Hulkko

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Palkittu politiikan aikakauslehti
39€/4kk

Huomasitko nämä?

Luetuimmat

Uusimmat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

Tf. chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE