Koronapandemia paljastaa tietomme ja taitomme rajat hyvässä ja pahassa. Tiesimme, että seuraava pandemia oli tulossa todennäköisemmin ennemmin kuin myöhemmin. Yllätyimme silti housut nilkoissa.

Toisaalta tutkimuksen uudelleensuuntaus on valtaisa: mistään viruksesta ei ole ikinä kertynyt näin nopeasti näin paljon tietoa. Jotkut maat ovat onnistuneet myös odottamattomassa ja pitäneet viruksen leviämisen – ainakin toistaiseksi – tiukasti kurissa.

On kuudes etätyöviikko. Suomalainen keskustelu on jo jonkin aikaa pyörinyt kangasmaskien ympärillä.

Tätä ei ole yksinkertaisesti tutkittu paljoakaan. Flunssa on sangen vaaraton taudinaiheuttaja, ja influenssalle taas emme voi juuri mitään, joten näiden taudinaiheuttajien tartuntareitit eivät ole herättäneet tutkimuksellista kiinnostusta.

Onneksi en ole se ministeriön virkamies, joka joutuu selittelemään kunkin hetken ohjeistuksia A-studion haastattelussa.

Viruksen leviämisen perusasiat ovat vielä hakusessa: paljonko eritämme virusta ympäristöön, kuinka laajalle pärskeet ja hiukkaset leviävät, kuinka monta virusta tarvitaan tarttumiseen ja miten pitkään virukset tartuttavat. Nämä ovat tuntemattomia muuttujia.

Kun lisäämme ihmisen käyttäytymisen mukaan yhtälöön – miten ihmiset pesevät käsiään, miten erilaisia kasvomaskeja käytetään, kuinka paljon ihmiset koskettelevat kasvojaan ja kuinka paljon ja miten ihmiset kohtaavat toisiaan – tilanteesta tulee hyvin monimutkainen.

Pandemia terävöittää kaiken keskiöön päätöksenteon vaikeuden. Tietomme viruksen leviämisestä on rajallista, mutta sekä ihmisten taloudellinen hätä että kasvavat kuolleiden määrät ovat todellisia. Näissä tilanteissa ei voi paeta mallien tai ennusteiden taakse.

Levoton kruunun painama on pää, eivätkä mallintajan käyrät sitä voi juuri keventää.