Kiuru kuvasi, että asiassa “kääntyy 2010-luvun isoin lehti”. 

– Koko vuosikymmen on käyty keskustelua, pitäisikö lakiin kirjata sitova hoitajamitoitus, Kiuru tarkensi. 

Hänen mukaansa hallitus nyt toteutuva lakiin kirjaaminen antaa selkeän viestin, että ikäihmisten parissa työskenteleville tulee lainsäädännöllistä apua, mikä taasen mahdollistaa sen, että työssä voi keskittyä oikeisiin asioihin.

Valtioneuvosto antoi lakiesityksen tänään.

Nyt on siis kyse vanhuspalvelulain uudistamisen ensimmäistä vaiheesta.

Kiuru sanoi, että vanhuspalvelujen kriisiytyminen ja valvontaviranomaisten huomiot on otettava vakavasti. Vaikka laiminlyönneistä on tehty isoja korjausliikkeitä jo aiemmin, silti iso kysymys ilmassa on ollut se, millaisiin lainsäädännöllisiin toimiin ryhdytään

Henkilöstömitoituksen säätämiseen lakiin ympätään palvelutarpeiden ja toimintakyvyn arviointijärjestelmä. Sen avulla pystytään arvioimaan iäkkään henkilön yksilöllinen palvelutarve. Tätä järjestelmää voidaan käyttää pohjana sen arvioinnissa milloin tarvitaan yli 0,7:n hoitajamitoitusta.

Toisessa vaiheessa vanhuspalvelulain uudistusta kuvaan tulevat aikanaan muun muassa keinot kotihoidon riittävyyden turvaamiseksi. Tätä työstetään seuraavaksi keväästä alkaen.

Hoitajamitoituksen valmistelussa on ollut mukana eri asiantuntijoita, muun muassa työmarkkinajärjestöjen edustajia. 

Uudistuksessa on määritelty myös välitöntä asiakastyötä ja välillistä työtä. Mitoituksen valmistelun pohjana on välittömään asiakastyöhön osallistuminen. Välillisiä tehtäviä (siivouspalvelu, ruuan valmistus, pyykkihuolto, kiinteistöhuolto) varten sen sijaan tulee varata riittävän resurssi omana henkilökuntana tai ostopalveluna. 

Jos taasen välillisiä tehtäviä sisällytetään säännönmukaisesti asiakastyötä tekevien työntekijöiden työhön, sen osuus on määriteltävä tehtävänkuvassa. Välillisen työn työaikaa ei kuitenkaan laskettaisi henkilöstömitoitukseen.

Toisin sanoen henkilöstömitoituksessa otetaan huomioon vain välittömään asiakastyöhön osallistuvat työntekijät. 

Kiuru kiisti julkisuudessa pyörineet tiedot, jonka mukaan välittömään asiakastyöhön osallistuvin työntekijöiden kriteerit löystyisivät. Päinvastoin ne Kiurun mukaan kiristyvät.

Henkilöstömitoituksen toteutumista arvioitaisiin kolmen viikon seurantajaksolla. Mitoitus lasketaan toteutuneista työtunneista. Kiurun mukaan tällä voidaan poistaa myös esimerkiksi niin kutsutut haamuhoitajat eli hoitajat joita on paikka paikoin merkitty työvuoroihin mutta joita ei siis todellisuudessa ole. Tällainen keplottelu sai vuosi pari sitten varsin paljon mediajulkisuutta. 

Kiurun mukaan hoitajamitoituksesta säätäminen vaatii toimenpiteitä hoitohenkilöstön saatavuuden varmistamiseksi. Aloituspaikkoja lisätään lähihoitaja- ja sairaanhoitajakoulutukseen. Lisäksi päivitetään työttömänä tai muuten työstä tai alalta poissa olleiden ammatillista osaamista ja rakennetaan heille erilaisia työllistämisreittejä. Myös työperäisen maahanmuuton lisäämistä kartoitetaan.

Hallituksen uudistus on kalkyloitu niillä tiedoilla, että hoitajamitoituksen toteuttamiseen tarvitaan 4400 hoitajaa lisää ja päälle tukipalveluhenkilöstöä. Hallitus on varannut rahoitusta kouluttamiseen.

Lue lisää: Li Andersson: Hoitajamitoitussovussa sovittu myös 4000–5000 lähihoitajan kouluttamisesta – kommentoi myös hoitajien työkyvyttömyyseläkelukuja: ”Järkyttävä määrä”

Hoitajamitoituksen rahoitus ratkaistaan aiotaan hoitaa hallituskauden menokehyksen puitteissa. Pääosin ratkaisut haettu sosiaali- ja terveysministeriön pääluokan sisältä Kiurun mukaan siten, ettei se vaaranna palveluiden tai etuuksien nykyistä tasoa eikä hallitusohjelmassa sovittuja tavoitteita. 

Kehyksiin on jo varattu 70 miljoonaa hoitajamitoitusta varten. Koska hoitajamitoitus olisi laissa vasta 1.4. vuonna 2023, tuona vuonna se kustantaisi kaikkinensa aivan tuoreimpien laskelmien mukaan yhteensä noin 208 miljoonaa euroa. Vuonna 2024 summa nousisi kokonaisuudessaan 266 miljoonaan euroon.

Hallitus hankkisi rahoituksen mitoituksen toteuttamiseen neljällä isolla keinolla. 

Yksi olisi yksityisen terveydenhuollon sairausvakuutuskorvausten supistaminen.

– Rahoitus on ollut enää noin 45 miljoonan euron luokkaa, tarkoitus on vain osin supistaa korvausten määrää.

Tämän taustalla on Kiurun mukaan hallitusohjelmakirjaus monikanavarahoituksen purkamisesta. Toisin sanoen hallituksessa katsotaan, että julkista rahoitusta ei ole tarkoituksenmukaista kohdentaa terveyspalveluihin kahden erillisen rahoituskanavan kautta. Sv-korvausten supistukset eivät kuitenkaan kohdistu suun terveydenhuoltoon tai mielenterveyskäynteihin. 

Kiuru totesi, että sv-korvaukset ovat mahdollistaneet pääsyn suoraan erikoislääkärille toisin kuin julkisessa terveydenhuollossa. Yksityinen lääkäri on tehnyt lähetteen julkiselle puolelle erityistasolle.

– Tätähän ovat kansalaiset pystyneet ohituskaistana käyttämään niin, että tosiasiassa yli 80 prosenttia lääkärinpalkkojen korvauksista kohdentuu nykyisin erikoislääkärikäynteihin. 

Hallitus haluaa yleensä ottaen siirtää painopistettä julkisen terveydenhuollon parantamiseen.

Muut rahoituslähteet ovat palveluhankintojen ja ostopalveluiden tehostuminen, digitalisaation edistäminen sekä apteekkijärjestelmän ja lääkehuollon kehittäminen. Rinnakkaislääkkeiden käyttö tulisi arvioitavaksi myös biolääkkeiden kohdalla.

Sitova hoitajamitoitus 0,7 tulisi voimaan heti kun laki astuu voimaan eli 1.8.2020.

Siirtymäaikana mitoituksen saisi kuitenkin alittaa, jos toimintayksikössä kyettäisiin huolehtimaan riittävästä hoidosta ja huolenpidosta. Mitoitus olisi tuolloinkin vähintään 0,5 ja siinä otettaisiin huomioon vai välitöntä asiakastyötä tekevä henkilöstö. 

Siirtymäaika päättyisi 1.4.2023, jolloin 0,7 mitoituksen pitäisi täyttyä kaikissa yksiköissä. Käytännössä maakunnat kävisivät kaikki oman alueensa hoitokodit läpi. Nykyisin reilu viidesosa täyttää mitoituksen. Alle 0,5:n eli nykysuosituksen mukaan menee sen sijaan vain alle 5%.

– Tämä on siis selkeä investointi ikäihmisiin ja hoitajien työolosuhteisiin.