Suomen entinen opetusministeri Krista Kiuru vierailee parhaillaan Makedoniassa, jossa hän osallistuu Etyj:n parlamentaarisen yleiskokouksen syysistuntoon ja Kalevi Sorsa -säätiön, Progres Instituten ja Friedrich Ebert -säätiön järjestämään keskustelutilaisuuteen koulutuksesta Makedoniassa. Sorsa-säätiöllä on ollut demokratiatukihanke Makedoniassa vuodesta 2008 lähtien.

– Tämä on ensimmäinen vierailuni Makedoniassa. On ollut mielenkiintoista tutustua maahan, sen koulutusjärjestelmään ja haastavaan poliittiseen tilanteeseen. Samalla minulla on mahdollisuus kertoa, miten joihinkin näistä haasteista on Suomessa ja meidän koulutusjärjestelmässämme vastattu, toteaa Kiuru.

Makedonialla ja Suomella on maantieteellisestä etäisyydestä huolimatta myös yhtäläisyyksiä. Molemmat ovat kansakuntia idän ja lännen välissä ja molemmissa maissa on huomattava kielivähemmistö. Makedoniassa noin 65% väestöstä on etnisiä makedoneja ja noin 25% väestöstä etnisiä albaaneja. Noin 10% on muita väestöryhmiä, kuten serbejä, turkkilaisia ja romaneja.

Maassa ei ole yhtenäistä opetussuunnitelmaa ja eri etniset ryhmät opiskelevat eri kouluissa ja eri kielillä. Heille myös opetetaan esimerkiksi kahta erilaista näkemystä historiasta. Väistämättä tämä synnyttää etäisyyttä ja jännitteitä eri kansanryhmien välille.

– Syitä miksi olemme Makedoniassa ovat esimerkki meillä hyvin hoidetusta ”vähemmistökysymyksestä”, esimerkki vakaasta ja toimivasta parlamentaarisesta demokratiasta ja hyvästä koulutusjärjestelmästä. ”Vähemmistökysymyksellä” tarkoitan yhteiseloa suomen- ja ruotsinkielisten kansanosien välillä, joka ei tosiaan meille ole kysymys ollenkaan. Ne ovat niitä asioita joita Makedoniassa nostamme esiin ja painotamme, kertoo Sorsa-säätiön Makedonia-hankkeen koordinaattori Samuli Sinisalo.

Keskustelutilaisuudessa Kiuru esitteli miten Suomen koulutusjärjestelmää, sen syntyä ja merkitystä, sekä koulutusleikkausten johdosta synkkiä tulevaisuudennäkymiä.

– Peruskoulun synty ja myöhemmin Suomen menestys PISA-vertailuissa kertoo määrätietoisista panostuksista koulutukseen. Kun koulutukseen panostetaan, se lupaa hyvää tulevaisuutta koko kansakunnalle – tämä pätee Suomeen ja pätisi varmasti myös Makedoniaan. Siksi on surullista, että Makedoniaan ei toistaiseksi ole saatu toimivaa koulujärjestelmää ja yhtälailla surullista, että meillä toimivalta järjestelmältä jatkuvasti leikataan resursseja. Koulutusjärjestelmien suunta tulee määrittämään molempien kansakuntien suuntaa tulevaisuudessa. Toivottavasti suunta on hyvä, päättää Kiuru.