Mielipiteet

Kuka puolustaa palkansaajaa?

Tehdessäni vaalityötä Seinäjoella minut pysäytti marketin eteen tullut nainen. Hän ei etsinyt sitä kaikkea hyvää, mitä vaaliohjelmissamme edistämme: maksutonta varhaiskasvatusta, tasa-arvoista koulutusta, julkisten palvelujen vastuulle rakentuvaa sotea, arvokasta vanhenemista tai kohtuuhintaista asumista. Hän oli tullut katsomaan, kuka ehdokkaista pitää palkansaajan puolta.

Hän oli huolissaan siitä, miten kilpailukykysopimus kyykyttää julkisen sektorin matalapalkkaisia naisia.  Miten palkan saa riittämään lapsiperheen arjen pyörittämiseen? Miksi hallitus rokottaa juuri pienituloisia naisia? Pettymyksen tunne oli kova, kun kesälomarahojen tuntuva 30 %:n leikkaus oli osunut kipeästi lasten harrastusmahdollisuuksiin. Taustalla oli pelko leikkausten pitkittymisestä: leikataanko jatkossa vielä enemmän?  Pitääkö ruveta säästämään vakuutuksiin sairastumisen varalle?

Nainen oli pettynyt epäoikeudenmukaisuuteen, jossa kunta-alan työntekijöiden roposet revitään yhteiskunnan rattaiden pyörittämiseen. Hän oli peloissaan hoitajan työnsä säilymisestä sote-organisaation muutoksissa ja etenkin ikä-ihmisten saaman hoidon laadusta.

Demarit ovat tehneet oppositiosta käsin arvokasta työtä maamme kilpailukyvyn palauttamiseksi. Jos kiky-sopimuksen jatko häämöttää, haasteena on edetä paikallisen sopimisen tiellä ja edistää parempaa työllisyyttä. Monilla alueilla pitkittynyt työttömyys pitää yllä taloudellista ja sosiaalista eriarvoisuutta sekä henkistä pahoinvointia. Orastavan talouskasvun eväät on pystyttävä hyödyntämään uusien työpaikkojen luomiseksi muuallakin kuin pohjalaismaakunnissa.

Sote-uudistuksen säästötavoitteen keppinä hallitus leikkaa vähitellen maakunnalle tulevaa rahoitusta. Maakunnalla ei ole verotusoikeutta, minkä vuoksi se on puun ja kuoren välissä: valtion ohjaus on vahvaa ja pakottaa tulevaisuudessa leikkaamaan palveluja. Kustannusten nousua on vaikea hillitä koskematta työntekijöiden palkkoihin.  Vaarana ovat uuden maakuntaorganisaation jättimäiset yt-neuvottelut ja ennennäkemätön tes-shoppailu, joiden piiriin kuuluisi pahimmillaan lähes 300 000 palkansaajaa.

Kuka silloin pitää huolta, etteivät matalapalkkaiset, naisvaltaiset alat joudu taas pettymään? Vaikka palkkaneuvottelut kuuluvat työmarkkinaosapuolille, emme voi sosiaalidemokraatteina katsoa sivusta, jos kustannussäästöjä haetaan lisäämällä kunnissa ennen sote-uudistusta toimineen, usein pienituloisen sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön kohtuutonta yhteiskunnallisen taakan kantoa ja irtisanomisia.

Emme voi hyväksyä myöskään ammattityöväen kelpoisuuksien polkemista, halpatyövoiman kasvavaa hyväksikäyttöä suuryritysten alihankinnoissa, työsopimusten määräaikaistamista ja työolojen heikentämistä. Hyvät toverit! On aika puolustaa palkansaajaa.

Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat