Teatteri oli Rolf Bambergin elämän suuri rakkaus. Yhteisten työvuosien aikana en muista hänen kertaakaan pitäneen teatteriesitystä huonona. Samanlaisella ymmärryksellä ja asiantuntemuksella hän suhtautui myös näyttelijöihin.

Vastaavasti teatterintekijät arvostivat Rollen, taitavan ja persoonallisen kirjoittajan, osaamista. He tiesivät, että Rollen kanssa puhutaan teatterista syvällisesti – ja toimittaja myös ymmärtää, mistä puhutaan.

Rolle oli niitä harvoja kulttuuritoimittajia, jotka tekivät arvioiden lisäksi laajoja taustajuttuja teatteriesitysten valmistumisesta.

Rolle oli käytännössä Demokraatin kulttuuritoimitus. Avustajineen hän vastasi vuosien ajan laajimmillaan 12 sivun kulttuuripaketin tekemisestä joka lehteen.

Jäätyään viime syksynä eläkkeelle hän jatkoi Demokraatin teatteri- ja elokuvakriitikkona sekä myös vuodesta 1992 vetämänsä Kirjavisan visaisäntänä.

Rollen toimittajauralle tuli mittaa 45 vuotta. Niistä yli 30 vuotta hän työskenteli Demokraatissa, joka oli nimeltään vielä Demari Rollen tullessa taloon.

1990-luvun puolivälissä hän keskittyi kulttuuriaiheisiin. Ennen sitä hän teki juttuja urheilusta talouteen, kotimaan uutisjutuista reportaaseihin.

RAKKAUS TAITEESEEN ja kulttuuriin saattoi olla jo kodin peruja. Hänen isäpuolensa oli taidegraafikko ja taidealan järjestövaikuttaja Lauri Ahlgrén.

Rolle asui suuren osan lapsuudestaan Lallukan taiteilijakodissa Helsingissä. Hän joskus muisteli, kuinka talon asukkaista muun muassa Tauno Palo oli pitänyt isällisesti järjestystä talon lapsille.

Aikoinaan Rolle opiskeli kirjallisuutta ja suomen kieltä Helsingin yliopistossa. Opinnot jäivät kesken, kun työ vei taitavan kirjoittajan mukanaan.

Aktivistiakin Rollessa oli. Hän oli muun muassa 1970-luvun lopulla Koijärvellä estämässä sen kuivaamisyrityksiä.

Kulttuurin, olipa siinä laji mikä tahansa, rinnalla Rolle oli myös liki fanaattinen penkkiurheilija. Jo lapsena hän täytti pieniä sinikantisia vihkoja urheilutuloksilla ja -analyyseilla. Tätä hän jatkoi viimeisiin vuosiinsa saakka.

Urheilussa sykki sydän erityisesti pesäpallolle. Hän pelasi nuorena pitkään Helsingin Puna-Mustissa. Viime vuosina etenkin Englannin Valioliiga oli tarkassa seurannassa.

Kulttuuri ja urheilu kilpailivat myös juttukeikoilla. Kesäisellä rock-festivaalilla valittiin ruokailutauot ja -paikat usein sen mukaan, että samalla pääsi seuraamaan televisiosta jalkapallon arvokisaotteluja.

MUSIIKKI oli myös olennainen osa Rollen elämää. Kevyt musiikki oli lähellä sydäntä. Hän arvosti eniten genrerajoista riippumatta hyvin tehtyä, konstailematonta kotimaista musiikkia, olipa kyseessä kevyt pop, raskaampi rock, punk tai vaikkapa poliittisen laululiikkeen tuotanto.

Vanhemman polven tekijät Hector, Juice ja Tuomari Nurmio olivat erityisen rakkaita.

Jyväskylässä vuonna 1959 syntynyt Rolle piti itseään leimallisesti helsinkiläisenä ja kaupunkilaisena, vaikka kertoi välillä tuntevansa vetoa Pohjanmaan maisemiin, mistä hänen äitinsä oli kotoisin.

Rollessa olikin paljon pohjalaista suoruutta. Hän teki oman mielipiteensä selväksi, mutta oli myös aina valmis kuuntelemaan muiden näkemyksiä.

Suoruutta oli myös se, että jos hän piti jostain ihmisestä, tämä ei jäänyt toiselle epäselväksi. Työyhteisöön jäi Rollen kokoisen lämpimän ja humaanin ihmisen jättämä aukko.

Teksti: Heikki Sihto, Kari Hulkko

Kirjoittajat olivat Rollen työtovereita.