Ihmettelyt pääministeri Petteri Orpon (kok) viime päivien piileskelystä eivät todennäköisesti ihan heti lopu. Vaikka Orpollakin on oikeus kesätaukoonsa, iloon, valoon ja hauskuuteen, kuten Sanna Marinillakin (sd) kesäratakuohunnan aikaan elokuussa 2022 oli.

Useimmiten moni politiikan kohu ehtii odottaa ratkomistaan viikon tai pari – mutta katoamistempuissa on aina näin vaalisyksyn alla omat riskinsä. Kohut kun eivät välttämättä sammu itsekseen.

AINAKIN Garden Helsingin tukilupausjupakka kytee vielä pinnan alla kuin turvepalo, varsinkin kun sen lämpöä lisäävät pikkuhiljaa muutkin hyväveli- ja vaalirahoituskummastelut.

Sama rakennusmoguli löytyy myös Garden-hankkeen taustalta, joten vaikutelma kaveripalvelusten tekemisestä syntyy osapuolten kiistämisistä huolimatta helposti.

Silti vaalirahoittajien, hyvien aateveljien, puoluetovereiden ja lätkäpiirien täysin lailliset verkostomarkkinoinnit voivat tulla kokoomukselle kalliimmaksi kuin Orpon esikunta tajuaakaan.

Maineriski syntyy tekojen, puheiden ja imagon ristiriidasta. Puolue, joka on mainostanut nimenomaan talousosaamistaan ja tarkan euron politiikkaa, onkin valmis kritiikittä auttamaan omien kaverien epävarmaa hallihanketta, johon harva ammattisijoittaja koskisi metrin kepilläkään.

Puolue, jonka konservatiivisiipi paheksuu somessa järjestörälssejä, tarjoaakin erityiskohtelua omalle vaalirahoittajien rälssilleen.

POLIITIKON kohunsietokyky riippuu paljon hänen puolueensa yleisestä tilanteesta.

Mikäli puolueella kannatuskäyrä sojottaa kuin HIFK:n hockeystick ylöspäin, pomoille annetaan anteeksi paljon enemmän lapsuksia.

Mutta jos kohu korostaa puolueen heikkouksia tai vahvistaa suuren yleisön kielteisiä mielikuvia, silloin paikkaustoimilla olisi erityisen kova kiire.

Halli- ja rahoitusratkaisut luovat kokoomusjohdon ympärille ”meillä hyvät jätkät päättävät” -fiilistä, ja se ei ainakaan vähennä nykyistä kannattajanaisten ulosvirtausta puolueesta.

Petteri Orpo tai luultavimmin hänen esikuntansa ei tällä hetkellä tunnukaan täysin ymmärtävän, miltä pääministerin käytös muiden kuin kokoomususkovaisten näkökulmasta näyttää.

Hyvin samanlainen tilanne oli elokuussa 2022 Sanna Marinin kannattajilla, jotka eivät tajunneet että (perusteettomiinkin) jauhojengi-huuteluihin pitää nykyisessä kulttuurissa vastata nopeasti, niin kohtuutonta kuin se ihmiselle onkin.

Marin tulikin tuolloin julkisuuteen avoimesti kohtaamaan mediaa, toisin kuin pääministeri nyt tekee, ja silti kohusta tuli vastustajille vahva lyömäase.

LUULTAVASTI Orpon avustajajoukko laskee, ettei hallitus tähän kaadu – ja on siinäkin oikeassa.

Silti yhdenkään pääministeripuolueen asema ei ole politiikassa niin vahva, että sen kannattaisi ehdoin tahdoin lisätä omia maineenhallintapulmiaan.

Perussuomalaisetkaan eivät ole kokoomusministerien ja Wille Rydmanin (ps) kinastelun takia juuri nyt ensimmäisinä tulossa nostamaan Orpoa ylös epäsuosion suosta.

MUINAISEN Rooman keisareilla oli mainio tapa: juhlaparaateissakin pomon takana seisoi erityisavustaja jonka piti muistuttaa sankarille ”olet kuolevainen, muista nöyryys”.

Pääministerien, puoluekannasta riippumatta, kannattaisi siirtyä Suomessa samaan käytäntöön.