Uutiset
18.3.2020 05:13 ・ Päivitetty: 18.3.2020 18:31
Kumpi meistä on kone, sinä vai minä?
Porilaisen Rakastajat-teatterin, Teatteri Quo Vadiksen ja Espoon kaupunginteatterin yhteistuotannossa 3 kuvaa huomisesta tarkastellaan ihmisen ja ei-inhimillisen olennon välistä suhdetta kolmen pienoisnäytelmän avulla. Ensi-ilta oli Espoon kaupunginteatterin Louhisalissa 27.2. ja Porissa Kulttuuritehdas Kehräämössä 12.3. klo 19.
Marko Järvikallas: Piraatti
Ensimmäinen näytelmä kertoo menetyksestä ja sen kohtaamisesta. Suuressa surussaan vanhemmat päättävät korvata kuolleen tyttärensä replikalla, johon tyttären muisti ja tunnemaailma on siirretty. On mielenkiintoista pohtia, mihin kaikkeen ihminen on valmis menemään menetyksen kohdatessaan. Tuoko keinotekoinen korvike, tässä tapauksessa robotti, helpotusta suruun? Entä voidaanko inhimillisyys korvata ohjelmoidulla tekoälyllä? Toisaalta tällainen tematiikka on nykytodellisuutta. Uuden sukupolven palvelurobotit ovat jo käytössä esimerkiksi sairaan- ja vanhustenhoidossa, teollisuudesta puhumattakaan. Kiinnostavana yksityiskohtana jäi mieleen replikan ja kuolleen tyttären yhdennäköisyys. Tekeekö inhimillinen ulkomuoto robotista helpommin hyväksyttävän?

3 kuvaa huomisesta – Piraatti. Kuvassa Niina Hosiasluoma ja Angelika Meusel. Kuvaaja Ilkka Saastamoinen.
Harri Virtanen: Turingin testi
Toinen näytelmä menee syvälle ihmisen ja robotin välisiin eroihin ja samuuksiin. Esityksessä pohditaan ihmisen ja koneen, miehen ja naisen välisiä suhteita ja tunteita. Katsoja yrittää selvittää, kuka on kone ja kuka ihminen. Henkilöt keskustelevat tekoälyn kanssa, jonka vastauksia ei pysty erottamaan ihmisen vastauksista. Mutta keskusteleeko kone tietoisesti, se ei selviä. Tekoälyn tarkoituksena on kehittää ja nopeuttaa toimintoja sekä poistaa inhimillisiä virhetekijöitä. Tähän peilaten näytelmässä esiin tuleva parisuhdeproblematiikka riitoineen tuntuu lähes vanhanaikaiselta. Toisaalta sanoilla loukkaaminen on tarkoituksenhakuista ja siten inhimillistä. Tämä ainakin erottaa koneen ihmisestä. Ehkä.
Okko Leo: Data error
Kolmas esitys johdattaa tragikomiikankin välityksellä katsojat pohtimaan, mitä ihminen on valmis tekemään saadakseen haluamansa. Kohteena voi olla ideaali mielikuva itsestään tai toisesta. Aihe on lähes pelottava, koska ihmisillä on jo nyt käytettävissä avaruusteknologiaa, manipulaatiota, implantteja ja vaikka mitä mielensä ja kehonsa muokkaamiseen. Rahalla saa miltei mitä tahansa, mutta jossain kohtaa tulevat rajat vastaan, joko fyysiset tai psyykkiset. Tai, kuten esityksessä, ihmispitoisuudet, jolloin järjestelmä sanoo itsensä irti ja lopputulos saattaa olla kaikkea muuta kuin toivottu.
Vaikka Data errorin tyylilaji poikkeaa edellisistä, kolmen pienoisnäytelmän muodostama kokonaisuus sulkeutuu eheänä. Näyttelijät ovat läsnä ja eläytyvät luontevasti rooleihinsa. Koko setappi toimii lavastuksesta projisointeihin. Kulttuuritehdas Kehräämössä raja esityksen ja katsojien välillä on erittäin matala, lähes olematon. Kirjaimellisesti esteettömän esityksen tunnetta lisäsi ennen esitystä ja väliajalla katsojien seassa liikkuvat näyttelijät. Kun vielä tekniikka korjasi valoja tai teki muita säätöjään siellä täällä, katsoja tunsi olevansa keskellä mielenkiintoista epätilaa.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.