Itse olen ollut töissä varhaiskasvatuksessa niin avustajana, hoitajana ja opettajan sijaisena. Mikä minua ihmetyttää suuresti, että opinnoissani paljon painotettu laadukas pedagogia ei toteudu, tukea lapsille ei ole saatavilla sitä tarvitseville lapsille ja päiväkotipäivät ovat henkilökunnalle enemmänkin selviytymistä kuin kasvattamista.

Haluan kertoa kokemuksiani kentältä. Kun olin erityisavustajana, koin väkivaltatilanteita päivittäin. Kiinnipito oli päivittäistä, enkä saanut kunnon kunnollista koulutusta AVEKKI-otteeseen. Kävin päivystyksessä kaksi kertaa kevään aikana. Sijaisena yksityisessä päiväkodissa jätin kasvattajan yksin 19 lapsen kanssa ulos, sillä oma työvuoroni loppui, enkä pystynyt jäämään. Kolme näistä lapsista oli vaunuissa. Toisen kerran minut jätettiin yksin kuuden alle 3-vuotiaan kanssa ja valitettiin iltapäivällä, kun pyysin apua.

Opiskelen tällä hetkellä varhaiskasvatuksen opettajaksi yliopistossa. Kerron usein opiskelevani vain opettajaksi, koska yleensä reaktio siitä, että opiskelen varhaiskasvatuksen opettajaksi aiheuttaa alentavia katseita ja kommentteja siitä, että eihän se ole edes oikea tiede. Koen kuitenkin suurta ylpeyttä omasta opettajuudestani ja pienten lasten kanssa toimiminen on todella palkitsevaa. Varhaiskasvatus on laissa määrättyä pedagogista toimintaa. Ei ainoastaan paikka, jonne jättää lapsi työpäivän ajaksi.

Valmistuttuani palkkani tulee olemaan 2 300 euroa kuukaudessa. Jos lisäkoulutan itsestäni varhaisen erityisopettajan, palkkani nousee huimat 200 euroa. Tällä palkalla olisi vaikeaa elättää perhettä esimerkiksi pääkaupunkiseudulla. Olen myös huomannut suuren palkkanotkahduksen kunnallisen ja yksityisen varhaiskasvatuksen välillä. Kesätyö kunnalla verrattuna kesätyöhön yksityisellä jättäisi minut yli 300 euroa rikkaammaksi. Paikallinen sopiminen siis antaa mahdollisuuden yksityisille päiväkodeille polkea palkkoja entisestään.

KORONAPANDEMIA on aiheuttanut todella suuren sijaispulan alalle. Tilanteessa, missä päiväkoti tarvitsee sijaisen, pitää käydä firmasta tai kunnasta riippuen pitkä prosessi, missä sijaisen tarve täytyy todistaa lapsien varausten ja henkilöstön listojen kautta. Tämä työllistää johtajia paljon ja luo epävarmuuden tunteita työyhteisöön. Lisäksi monissa yksityisissä taloissa sijaisten palkkaaminen on yksinkertaisesti kiellettyä. Tällä hetkellä saisin opintojeni ohella mennä joka päivä sijaistamaan minne tahansa. Luennoitsijat ovat alkaneet muistuttelemaan opiskelijoita siitä, että töiden takia ei saisi jättää luennoille osallistumista.

Jyväskylän kaupungissa isoissa taloissa on varahenkilöitä, jotka tauottavat päiväunia, SAK-aikoja ja paikkaavat yllättäviä poissaoloja. Näitä voitaisiin miettiä ratkaisuksi normaalin päivän kuormittavuuden helpottamiseksi. Tällöin ei 21 lapsen lapsiryhmä jäisi 2 kasvattajan varaan. Lisäksi päiväkodin siivous, pöydän kattaminen, ruuan esille laittaminen ja petivaatteiden vaihtaminen ei pitäisi kuulua kasvattajien työtehtäviin, sillä se on aina pois aikuisen ajasta lapsen kanssa. Keittäjä, siivoaja ja avustaja ovat osa toimivaa päiväkotia.

Opintoni eivät ole vielä edes puolessa välissä ja mietin jo alan vaihtoa. Palkkakuopasta on noustava. Arvostus on saatava. Enää ei päättäjien kiitokset riitä, vaan pitää tarjota merkityksellinen palkankorotus ja hyvät työsuhteen vaate- ja virkistysedut. Meidän täytyy saada pesuaineet, säänmukaiset ulkovaatteet ja liukkautta estävät kengät voidaksemme itse tehdä työmme turvallisesti. Tarvitsemme lounasedun, jotta voimme luoda aidon esimerkkiateriatilanteen lasten kanssa.

Kirjoittaja opiskelee varhaiskasvatuksen opettajaksi.