On sanottu, että yksinasuvan ei ainakaan ”kannata” sairastua tai joutua työttömäksi. 58-vuotiaan Arlinin kohdalla täyttyvät nyt molemmat.

– Olkapää oli vihoitellut jo pitempään ja pääsiäisviikolla kauppareissulla tein jonkun väärän liikkeen, ja se siitä se lähti. Olkavarsi ei liikkunut mihinkään ja levossakin oli kipuja, Arlin kertoo.

”Yksikätisenä” ja yksinasuvana esimerkiksi suihkussa käyminen kotona on mahdotonta, kun suihkutin ei ole missään kiinni. Äiti on toiminut hänen ”suihkutelineenään”.

Arlin kysyy vakavana, kuka on ”se toinen ihminen”, kun yksinasuva sairastuu tai tulee tapaturma. Toiselle ihmiselle kun olisi suuri tarve esimerkiksi sairaalasta kotiutuessa ja toipuessa. Arki voi muodostua hyvin vaikeaksi. Tätäkin epäkohtaa on nostanut esille Yksinasujat ry, jonka hallitukseen Arlin valittiin hiljattain.

– Kyllä vanheneminen pelottaa. Kuka on yksinasuvan omaishoitaja, jos sellaiselle tulee joskus tarvetta?

Hän on huolissaan terveydenhuollon ja erityisesti vanhustenhoidon nykytilasta. Arlin sanoo tietävänsä, että aika usein ikäihminen tarvitsee tiukan omaisen vaatimaan yhteiskunnalta hyvää palvelua.

ELÄMÄÄ helpottaa se, että Arlin omistaa asuntonsa Myyrmäellä. Hän otti heti asuntolainaa, kun meni parikymppisenä töihin pankkiin. Asunto on nyt velaton.

– Minulle on ollut tärkeää, että koti on pysyvä turvapaikka, kun työt ovat tulleet pätkinä.

Arlin on kesäkuun loppuun asti kuntoutustuella. Ennen sitä hänelle tulivat tutuiksi niin työvoimatoimiston kuin Kelan ja sosiaalitoimiston palvelut.

– Olen tehnyt tiliä kaikilla näillä luukuilla elämästäni ja se on mielestäni nöyryyttävää ja alentavaa.

Arlin hakee taas työtä, jos tuelle ei tule jatkoa, vaikka ei olekaan vielä 8-16-työkykyinen.

– Odotetaan sitten ihmettä, että joku palkkaa 58-vuotiaan. Lisähuolta tuo vielä olkapää, saadaanko se kuntoutuksella kuntoon vai joudunko leikkaukseen.

Hänen mukaansa kuntoutustuella on pärjännyt, kun asunnosta ei ole velkaa. Arlin muistaa nekin ajat, kun asuntovelka oli niskassa ja joutui työttömäksi pankista. Arki oli tuolloin taistelua ja tinkiä piti monista asioista.

SE HÄNTÄ ärsyttää, että yksinasujat ovat näkymätön joukko, jota ei huomioida päätöksenteossa samalla tavalla kuin parisuhteessa elävät ja lapsiperheet. Yksi paljon esillä ollut on kotitalousvähennys, joka on pariskunnille kaksinkertainen verrattuna yksinasuviin. Arlinin mielestä sen pitäisi olla kotitalouskohtainen eikä henkilökohtainen.

Toinen on työasuntovähennys: yksinasuva voi saada sitä vain, jos hänellä on kaksi työtä, toinen kotipaikkakunnalla ja toinen yli sadan kilometrin päässä kotipaikkakunnalta.

– Muutos voisi auttaa työvoimapulaan, jos yksinasuva saisi saman vähennyksen kuin pariskunta toisesta asunnosta, Arlin ehdottaa.

Asumistuen saajista enemmistö on vuokra-asunnossa yksin asuvia. Arlin rukkaisi tukea ainakin niin, että omistusasunnossa yksinasuvat saisivat myös enemmän tukea asumiseensa. Hän myös kysyy, miksi yksinasuvan pitäisi ylipäänsä asua vuokralla.

– Pitääkö yksinäisen ihmisen asua välttämättä koirankopissa, vai saisiko hänelläkin olla tilaa hengittää, miksi odotetaan, että hänen pitäisi asua ahtaasti?

Epäoikeudenmukaisuuden tunne iskee usein myös ruokakaupassa. Arlin ei ole koskaan ymmärtänyt, että tarjoukset koskeva yleensä jättikokoisia pakkauksia – osta viisi, maksa kolme.

PÄÄTTÄJIEN joukossa ei ole ruuhkaksi asti ollut Arlinin mielestä yksinasuvien puolestapuhujia. Hän toivoo, että ainakin ikäihmisten asema nousisi nyt agendalle verotuksellisesta kohtelusta lähtien.

Hän toivoisi, että yksinasuvien ikäihmisten tarpeisiin rakennettaisiin enemmän yhteisöllistä asumista. Jokaisella olisi oma koti, mutta myös yhteisiä tiloja, joissa tavata ja hoitohenkilökuntaa. Arlinin mielestä nykyinen palveluasuminen on liian laitosmaista eikä apua saa tarpeeksi nopeasti.

Tiina Arlin myöntää olevansa jopa inhorealisti, joten hän ei usko, että kovin nopeasti ainakaan yksinasuvan arki helpottuu.

– Mutta kannustan kuitenkin ihmisiä jatkamaan yritystä muuttaa asioita, jotka kokee itselleen tärkeiksi, vaikka tulisikin takaiskuja. Minä en ole luovuttanut.

VUONNA 2009 perustettu Yksinasuvat ry pyrkii kehittämään yksinasuvien sosiaalista, terveydellistä, taloudellista ja oikeudellista asemaa. Sen puheenjohtaja Raija Eeva näkee katveeseen jäämisen yhdeksi perussyyksi sen, että yksinasumista pidetään väliaikaisena nuoruuden elämänmuotona.

Tilastot kertovat kuitenkin toista: nuorten joukko yksinasuvissa on lopulta suhteellisen pieni prosentuaalisesti.

– Väliaikaiseksi elämänmuodoksi määrittäminen on loukkaavaa. Jokainen elää täyttä elämää. Vieläkään ei ymmärretä tätä suurta yhteiskunnallista murrosta. On oikeasti syntynyt parisuhteessa elävien rinnalle toinen, yksinasuvien, väestöryhmä ja elämänmuoto, jossa on omat tarpeensa.

Eevaa ärsyttää se asetelma, että yksinasuvan ongelmat ja vaikeudet nähdään aina yksilön omina ongelmina, jotka hänen pitää itse ratkaista toimimalla toisin kuten muuttamalla esimerkiksi kimppakämppään, jos asumiseen menee liikaa rahaa.

– Perheiden ja parisuhteessa elävien ongelmat taas ovat aina yhteiskunnallisia, joita pitää ratkoa yhteiskunnan voimin.

YKSI VÄITTÄMÄ on myös se, että yksinasuvia ei huomioida, koska he ovat niin moninainen ryhmä, jolle on kollektiivisesti vaikea kohdistaa mitään. Eevan mukaan perheellisiin kuuluu enemmän variaatioita. Hän kertoo yhden esimerkin: 64 prosenttia yksinasuvista kuuluu neljään alimpaan tuloluokkaan, kun muissa ryhmissä tuloluokkajakauma on paljon monipuolisempi.

Yksinasuvia tarkastellaan myös hyvin mustavalkoisesti.

– Yksinasujia esitetään usein ryhmänä, joka kertoo tulevansa hyvin toimeen ja yksinasuminen on oma valinta. Yksinasumisen haasteet, pienituloisuus ja köyhyys, häivytetään. Siitä seuraa se, että apua tarvitsevat eivät sitä saa, Eeva kritisoi.

Eeva on varma siitä, että jos yksinasuvien suuri joukko otettaisiin mukaan keskusteluun, se ravistelisi niin yhteiskuntaa, palveluja, tutkimusta kuin tilastointiakin.

– Tästä elämänmuodosta tiedetään pelottavan vähän ja kun tarpeista ei tiedetä, oikeita palveluita ei osata kohdistaa heihin.

RAIJA EEVA puhuu eriarvoisuudesta ja suoranaisesta syrjinnästä, kun lainsäädännössä kiinnitetään huomio yksinomaan parisuhteessa eläviin: tämä näkyy esimerkiksi kotitalous- ja työasuntovähennyksissä, asuntolainan tai vakuutuksien ehdoissa, jotka eivät suosi millään muotoa yksinasujaa.

– Etuudet suosivat yhteiskunnan varakkainta ryhmää, parisuhteessa eläviä.

Huomiotta jättäminen näkyy hänen mukaansa ”joka paikassa”. Eeva toivoo, että uusi eduskunta lainsäätäjänä tarkastelee jokaisen lain yhteydessä, mitä lakimuutos merkitsee yksinasujille verrattuna perheellisiin. Elämänmuoto ei saa johtaa syrjintään.

Hän odottaa hallituksen huomioivan yksinasuvien elämänmuodon elinkustannusten korkeuden. Esimerkiksi asumistuen leikkaaminen on ollut esillä. Eeva muistuttaa, että noin 70 prosenttia tuen saajista on yksinasuvia ja leikkaukset olisivat kova kolaus pienituloisimmalle väestöryhmälle.