Hallitusohjelmaan on kirjattu, että sidosyksikkösääntelyä kehitetään ja kunkin osakkaan tulisi omistaa vähintään kymmenen prosentin osuus sidosyksiköstä. Uudistuksella tavoitellaan julkisten hankintojen tehostamista ja kustannussäästöjä.

Tampereen entinen pormestari, kansanedustaja Lauri Lyly (sd.) kiteyttää, ettei kymmenen prosentin raja toimi käytännössä. Hän muistuttaa, että inhouse-yhtiöissä omistajina on hyvin erikokoisia kuntia. Hän nostaa esimerkiksi Pirkanmaan jätehuollon, jossa on omistajia isosta Tampereesta pikkuiseen Vesilahteen.

– Ei ole ollenkaan realistista ajatella, että yli 250 000 asukaan kaupungilta ja vajaan 4500 asukkaan kunnalta vaadittaisiin samoja omistusosuuksia. Pirkanmaan jätehuollossa on 17 kuntaa, joten sen osalta kymmenen prosentin omistusosuus jokaisella ei voisi toteutuakaan. Raja on liian kaavamainen ja liian korkea.

– En ole nähnyt mitään uskottavia perusteita siihen, miksi sen pitäisi olla kymmenen prosenttia. Minun suuri huoleni on se, että esitys on epärealistinen ja hallitus ei ymmärrä tämän uudistuksen vaikutuksia riittävän laaja-alaisesti. Myös suuremman kaupungin näkökulmasta uudistuksessa on paljon ongelmia.

– Toteutuessaan lakimuutos aiheuttaa todella suuren hallintohumpan ympäri Suomen. Muutoskustannusten on arvioitu olevan valtavat, ja nykyään hyvin toimivien palvelujen saatavuus vaarantuu, Herrala sanoo.

Mitä siis käytännössä tapahtuu, jos hallituksen suunnitelma toteutuu? Mitä se merkitsee pienille kunnille?

– Ne putoavat pois näistä erilaisista kuntayhtymistä, elleivät ne pysty ostamaan sitä kymmenen prosentin osuutta. Sekin on yksi kysymys, että ovatko muut myymässä omia omistuksiaan, Lauri Lyly sanoo.

– Tämä johtaa väistämättä siihen, että tämä inhouse-yhtiökenttä osaltaan romuttuu. Sinne jäävät vain yhden, kahden tai kolmen kunnan omistamat inhouse-yhtiöt.

Hän muistuttaa, että inhouse-yhtiöistä on usein haettu ”suuremman ekonomiaa” palvelujen järjestämiseen. Kun se katoaa, se voi johtaa palvelujen kallistumiseen.

Myös Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) on todennut selvityksessään, että muutoksen myötä moni kunta ja hyvinvointialue toteuttaisi jatkossa palvelut omana tuotantonaan. KKV:n mukaan tämä kasvattaa keskimäärin kuntien ja hyvinvointialueiden kustannuksia, kun tuotannon keskittämisestä saadut mittakaavahyödyt menetetään.

Isompaa kuntaa muutos ei hetkauta aivan samalla tavalla. Tuomo Sallinen toteaa, että Lappeenranta isona kaupunkina ja isona omistajana inhouse-yhtiöissä pystyy hallitsemaan tilanteen. Palvelut pelaavat vastakin.

– Käytännössä se aiheuttaisi kuitenkin huomattavan määrän erilaisia selvityksiä, kun omistusrakennetta jouduttaisiin muuttamaan. Totta kai yhtiöissä jouduttaisiin käynnistämään erilaisia järjestelyjä, kun asiakkaita lähtisi merkittävä määrä, hän kuvailee.

MUUTOSKUSTANNUKSET tapetille nostaa Herralan tapaan myös Lauri Lyly. Hän peräänkuuluttaa hallitukselta järkeä.

– Tässä puhutaan todella isoista summista, mitä ne hallituksen uudistuksen todelliset kustannukset ovat, hän sanoo.

Esimerkiksi inhouse-yhtiöitä edustava Kustos ry:n laskelmien mukaan luvassa olisi vähintään kolmen, enimmillään viiden miljardin euron muutoskustannukset muutaman seuraavan vuoden aikana. Laskelmat koskevat niitä 42 inhouse-yhtiötä, joilla on enemmän kuin kymmenen omistajaa.

– Nyt valmisteilla olevat uudistukset johtavat palvelujen hajauttamiseen. Hajautettu malli tarkoittaa enemmän henkilöstöä, enemmän kilpailutuksia, kustannuksia vanhojen toimintaympäristöjen purkamisista ja uusien luomisesta, Kustos kuvaa muutoksia.

KKV ei liputa yleisen 10 prosentin omistusosuusvaatimusta. Selvitys kiinnittää huomiota kustannusten kasvuun, koska vaatimus ei huomioi riittävästi eri toimialojen, alueiden sekä erilaisten hankintayksiköiden ja sidosyksiköiden eroja.

ELINKEINOELÄMÄ tervehtii hallituksen kaavailuja tyytyväisenä. Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n mukaan julkisissa hankinnoissa on vähintään satojen miljoonien eurojen tehostamispotentiaali.

– Suomessa julkinen sektori ostaa tukipalveluita erittäin laajasti julkisomisteisilta yhtiöitä ja ohittaa näin velvollisuuden kilpailuttaa ostot. Häviäjänä on veronmaksaja. Kilpailua lisäämällä ja markkinoita avaamalla voimme luoda potentiaalia julkisen talouden säästöille ja paikalliselle elinvoimalle. Toivomme, että hallituksella on luottamusta suomalaisiin yrittäjiin ja yrityksiin, kun se linjaa hankintalain valmistelun jatkoaskeleista, EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies sanoo tiedotteessa.

Tuomo Sallinen vastaa muun muassa Saimaan tukipalvelut oy:n omistajaohjauksesta. Se on noin tuhat henkilöä työllistävä ruoka-, siivous-, laitoshuolto- ja kunnossapitopalveluita tuottava yritys. Ruokaa tehdään muun muassa kouluihin, vanhainkoteihin ja kotipalvelulle. Siivottavana on monenlaisia tiloja sairaaloista uimahalleihin ja toimistoihin.

– Minua ärsyttää tämä narratiivi, että inhouse-yhtiöistä puhutaan markkinahäirikköinä ja luodaan mielikuvaa, että tässä (muutoksen myötä) pienet ja keskisuuret yritykset Sarin kotiapu ja Sepon ATK-huolto saavat tulevaisuudessa markkinoita. Rehellisesti arvioituna tämä on paskapuhetta. Ei pienillä ja monilla keskisuurilla firmoilla ole todellisia mahdollisuuksia lähteä kuntien palveluita tuottamaan, Sallinen lataa.

Sallinen painottaa, että markkinoilta kyllä hankitaan silloin, kun markkinoita on. Saimaan tukipalvelut esimerkiksi ostaa noin 70 prosenttia kunnossapitopalveluista.

– Yhtiöllä on aivan erinomainen yhteistyö paikallisten pienten ja keskisuurten kiinteistöhuoltoyhtiöiden kanssa.

Sallinen ihmettelee valtiovarainministeri Riikka Purran (ps.) uskoa siihen, että markkinat hoitavat. Sallinen pelkää, ettei siitä seuraa hyvää, jos inhouse-yhtiöitä ryhdytään ”hallitsemattomasti pakottamaan markkinoille ja kuntia pakotetaan enemmän markkinoiden armoille”.

– En näe, että Suomessa on toimivia markkinoita läheskään kaikilla toimialoilla, joilla inhouse-yhtiöt toimivat. Sanon suoraan Riikka Purralle, että olisin kyllä erittäin kiinnostunut toimivista ja hyvin kilpailluista markkinoista Etelä-Karjalassa, jos sellaiset olisi!

– Kilpailua ei ole riittävästi varsinkaan maakunnissa. Helsingissä ja Uudellamaalla markkinat ovat toimivampia, mutta maakunnissa tilanne alkaa olla todella vaikea. Käytän esimerkkinä työterveyshuoltoa. Ei voi sanoa, että tilanne olisi parantunut millään tavalla, päinvastoin. Aitoa ja tervettä kilpailua markkinoilla ei ole, Sallinen sanoo.

KKV on samalla linjalla.

– Kilpailun puute julkisissa hankinnoissa on tutkimuksemme mukaan iso ongelma etenkin kasvukeskusten ulkopuolella, jossa palveluita ei ole kannattavaa tuottaa markkinaehtoisesti, tutkimusjohtaja Jan Jääskeläinen kiteyttää tiedotteessa.

KUNNAT velvoitettiin yhtiöittämään työterveyshuollon palvelut vuodesta 2015 tehdyillä lakimuutoksilla.

– Silloin elinkeinoelämän tahot kertoivat, kuinka tämä tulee lisäämään kilpailua, hinnat tulevat laskemaan ja asiat menevät loistavasti työterveydenhuollon puolella. Nyt voidaan perustellusti kysyä, että paranivatko työterveyshuollon palvelut, Tuomo Sallinen sanoo.

Sallinen huomauttaa, että tällä hetkellä kolme vahvaa toimijaa – Mehiläinen, Terveystalo ja Pihlajalinna – käytännössä hallitsevat työterveyshuollon markkinoita. Ne ovat myös aggressiivisesti ostaneet kuntaomisteisia työterveyshuoltoyhtiöitä.

– Valitettavasti tilanne on se, että käytännössä markkinat ovat pitkälti keskittyneet näille toimijoille ja ainakin tällä hetkellä työterveyshuollon palvelujen järjestämisessä on jopa Lappeenrannan kaltaisessa maakuntakeskuksessa ongelmia. Hintakehitys on myös erittäin huolestuttava.

Sallinen uskoo, että hallituksen inhouse-yhtiöitä koskevat muutokset vievät samaan suuntaan.

– Pahoin pelkään, että käytännössä yksittäiset suuret toimijat pystyvät vahvalla niin sanotulla saalistushinnoittelulla saamaan markkina-alueita itselleen, jonka jälkeen markkinoiden on erittäin vaikea lähteä toimimaan normaalisti, kun yksi vahva toimija saa aseman yksittäisellä alueella.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Lappeenrannan kaupunginjohtaja Tuomo Sallinen. (Kuva: Lappeenrannan kaupunki)

Hän ottaa esimerkiksi Saimaan tukipalvelut. Jos se ajetaan alas ja tilalle tulee jokin kansainvälinen iso toimija, ei sitä vastaan kilpaile kuin toinen samanlainen.

– Keskitetään markkinat muutamalle isolle yhtiölle ja sitten ihmetellään, että kuinka helkkarissa tässä taas näin kävi, Sallinen päivittelee hallituksen suunnitelmaa.

– Ei se Sarin siivous ja ruokahuolto tai Sepon ATK-huolto todellakaan ole mikään varteenotettava kilpakumppani, Sallinen sanoo ja viittaa Tivin artikkeliin Turusta.

Turun kaupunki kilpailutti kuudelle omistamalleen yhtiölle ict-palvelut. Yhtiöt irtaantuvat tämän myötä inhouse-yhtiö Tieran tuottamista palveluista. Neuvottelumenettelyyn valittiin mukaan neljä yritystä, joista vain yksi jätti lopulta tarjouksen.

– Jos Turun kokoinen kaupunki saa yhden tarjouksen ict-palveluista, niin kyllä tässä on perusteltu syy kysyä, että onko valtiovarainministerin usko markkinoihin nyt vähän turhan kova, Sallinen sanoo.

Sallisen mielestä koossa ovat nyt ainekset ”kuntien taksiuudistukselle”.

TUKIPALVELUISSA työskentelevän henkilöstön näkökulmastakin inhouse-yhtiö on Tuomo Sallisen mukaan parempi ratkaisu. Yksityiset yritykset ovat kilpailukykyisempiä, koska yksityisellä sovellettavat työehtosopimukset ovat edullisempia kuin inhouse-yhtiöissä sovellettavat, hän kiteyttää.

– Vaikutuksia tulisi palkkoihin, todennäköisesti laskevasti. Myös muut palvelussuhteen ehdot, kuten loman määräytyminen, tulevat muuttumaan. Tästä näkökulmasta ei ole hirveästi keskusteltu.

Sallinen kertoo, että Saimaan tukipalveluissa esimerkiksi määräaikaisten työsopimusten käyttöä halutaan järjestelmällisesti vähentää ja ihmisiä on pyritty palkkaamaan vakituisiin työsuhteisiin. Hän muistuttaa, että kun palkka ja työsuhteen muut ehdot heikkenevät, lisääntyy epävarmuus.

– Heidän kulutuksensa suuntautuu pitkälti paikallisesti. Kun heidän leipänsä kapenee, kärsijöitä ovat myös paikalliset yritykset. Ei tämä niin suoraviivaista ole, että kun markkinoita mukamas laajennetaan niin yhtäkkiä tilanne olisikin se, että kaikki hyötyvät.

– Kyseenalaistan ihan yhteiskunnan yleisen ilmapiirin kannalta, että onko se parhaita säästökeinoja, että pienipalkkaisilta, kohtuullisen raskailta aloilta lähdetään pienistä palkoista vielä leikkaamaan ja palvelussuhteen ehtoja heikentämään. Mielestäni se on epäreilua. Se pitää uskaltaa sanoa ääneen.

ITÄ-SUOMESSA Venäjän rajan tuntumassa huoltovarmuuteen ja turvallisuuteen liittyvät asiat ovat korostetusti mielessä. Niin on myös tässä asiassa, Tuomo Sallinen sanoo.

– Peruslinjaus meillä on se, että keskeisiin esimerkiksi terveydenhuoltoon liittyviin tukipalveluihin julkisilla viranomaisilla pitää olla erinomaiset mahdollisuudet vaikuttaa kriisitilanteessa. Oma ehdoton linjaukseni on se, että esimerkiksi sairaalan ruoka- ja siivouspalvelut pitää olla aina julkisen omistajan hallussa.

Vaikka näitä asioita voidaan ottaa huomioon myös sopimuskirjauksissa yksityisten yritysten kanssa, on varatuomari Tuomo Sallinen skeptinen sen suhteen, kuinka hyvin kirjauksia sopimuksiin saadaan ja miten ne lopulta toimivat.

– Käytän koronaa esimerkkinä. Meillä ruokapalvelut toimi kriisitilanteessa aivan loistavasti, kaikki asiat saatiin sovittua yhtiön ja kaupungin keskeisten virkamiesten kesken. Yksityisellä puolella tuli hinnankorotusvaatimuksia ja asiat riitautuivat pitemmälle kuin olisi pitänyt.

– Korostan, että omistajaohjausta pitää olla yhteiskunnan kannalta kriittisiin toimintoihin – tästä ei pääse yli eikä ympäri. Lisäksi kaikkia omistuksia ei pystytä aukottomasti suojaamaan niin, etteivätkö ne menisi kansallisen turvallisuuden kannalta ei-toivotuille tahoille.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Lauri Lyly Orivedellä 15. syyskuuta 2023. (Kuva: Anna-Liisa Blomberg)

MARKKINOIDEN sekoittamispuheista ei Tuomo Sallisen tapaan perusta Lauri Lylykään. Hänkin painottaa, että inhouse-yhtiöt ovat kunnille todella toimiva ratkaisu siellä, missä markkinoita ei ole. Sinne, missä markkinoita on, ei inhouse-yhtiöitä synnykään, hän sanoo.

– Sitä sanotaan vähän liikaa, että markkinat menevät sekaisin – eivät mene. Tämä on kuitenkin sellainen osuus kuntien toiminnasta, että se voisi olla osa sitä kuntien toimintaa, eikä kukaan sanoisi mitään.

Jyväskylän yliopistossa tekeillä olevassa julkisia hankintoja koskevassa tutkimuksessa on havaittu, että osa inhouse-yhtiöistä on tehottomia yksityisen sektorin verrokkien rinnalla. Tutkimuksen mukaan esimerkiksi tietotekniikka-alan inhouse-yhtiöissä työvoiman tuottavuus oli yli jopa liki 70 prosenttia heikompaa kuin yksityisillä saman alan yrityksillä. Perusteena oli esimerkiksi yrityksen liikevaihto työntekijää kohden. Osa inhouse-yhtiöistä oli lisäksi velkaantuneita. Valtiovarainministeri Purra viittasi tutkimukseen Kuntamarkkinoiden puheenjohtajapaneelissa. Tutkimuksesta kerrotaan enemmän muun muassa tässä Taloussanomien artikkelissa.

Lyly ei ole tutustunut Jyväskylän tutkimukseen, vaan puhuu omasta kokemuksestaan. Hän on ollut konsernijaoston puheenjohtajana Tampereella tekemässä omistajaohjausta niin inhouse-yhtiöille kuin markkinoilla toimiville firmoillekin.

– Minusta inhouse-yhtiöistä valtaosa toimii erittäin hyvin ja ne ovat hyvä työkalu kuntien toiminnan – palvelujen – toteuttamisessa ja oman sisäisen toiminnan tukemisessa, hän sanoo.

– Markkinoiden pitää vain kehittää omia toimintojaan niin, että ne ovat aina kilpailukykyisempiä kuin nämä. Kyllä kunnat ovat sillä tavalla järkeviä, että jos on markkina, joka tuottaa palvelun, niin kyllä ne ottavat sen markkinoilta.

Lyly muistuttaa, että inhouse-yhtiö voi olla usein myös eräänlainen siirtymävaiheen ratkaisu, kun kunta luopuu jostain toiminnasta, joka ei kuulu niin selvästi kunnan toimialaan.

– Inhouse-yhtiö on ensimmäinen vaihe, jossa toiminta tavallaan käynnistetään ja jossain vaiheessa se voi siirtyä markkinoille kokonaan, luopuu inhouse-asemasta.

KKV:N mukaan sidosyksiköitä käytetään myös väärin perustein ja lainvastaisesti sellaisissa tilanteissa, joissa hankintayksiköillä ei ole määräysvaltaa sidosyksikköön. Ehdotetun omistusosuusrajan sijaan KKV ehdottaa sääntelyyn liikevaihtoon perustuvaa poikkeusta, joka rajaisi sidosyksiköiden käyttöä, mutta ei nostaisi kustannuksia.

– Lakiuudistuksen potentiaalisia negatiivisia vaikutuksia voitaisiin merkittävästi vähentää lisäämällä omistusosuusvaatimukselle poikkeus, joka mahdollistaisi sellaiset sidosyksiköiden tuottamat palvelut, jotka tuotettaisiin joka tapauksessa itse, KKV linjaa.

KKV:n mukaan yksi mahdollinen tapa määritellä poikkeus on sallia sidosyksiköillä myös pienempiä omistusosuuksia kuin kymmenen prosenttia, kunhan sidosyksikön liikevaihto pysyisi riittävän alhaisena. Liikevaihtoon perustuva raja sallisi edelleen laajemman omistajapohjan, mutta rajoittaisi inhouse-yhtiön liiketaloudellista kokoa niin, että omistajille ja inhouse-yhtiöille muodostuu vahva kannustin hyödyntää markkinoita aina kun se on mahdollista.

Tuomo Sallinen pitää pienempiä omistusosuuksia mahdollisena ratkaisuna, mutta luettelee muitakin. Ensisijaisen tärkeää hänen mukaansa on, että inhouse-yhtiöihin liittyvä keskeinen data on julkista.

– Sitä se periaatteessa onkin, mutta sitä dataa pitää pystyä julkistamaan ja aktiivisesti levittämään niin, että siitä saadaan riittävää tietoa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon.

Lisäksi Sallisen mielestä inhouse-yhtiöille voisi asettaa joko kuntien omilla päätöksillä tai soveltuvalla virnaomaisohjauksella minimiostovelvoitteita yksityisiltä toimijoilta.

– Me olisimme esimerkiksi Saimaan tukipalveluissa valmiita miettimään hyvinkin yksityisten käyttämistä laajemmin, kunhan siinä on järkevä tasapaino osapuolten välillä. Julkinen ja yksityinen pystyisivät parhaassa tapauksessa sparraamaan toisiaan, hän sanoo.

Kuvaavaa on Sallisen mukaan aiemmin mainittu Saimaan tukipalveluiden kiinteistöhuolto, josta noin 70 prosenttia on yksityisten hoidossa.

– Homma toimii ihan loistavasti. Eli ei pidä niin yksiselitteisesti lainsäädännöllä lähteä sorkkimaan ja kohtuullisesti toimivaa rakennetta rikkomaan, aiheuttamaan huomattavia ongelmia vielä kesken olevalle hyvinvointialueuudistuksellekin.