Vähän yli kolmannes, 35 prosenttia yrityksistä joutuu odottamaan ainakin osaa saataviaan yli 30 päivää. Kyselyn teetti Suomen Yrittäjät, jonka mukaan yritysten välillä normaalina maksuaikana voidaan pääsääntöisesti pitää enintään 30 päivää.

Alle 10 henkilöä työllistävissä mikroyrityksissä lähes puolet, 45 prosenttia kärsii sopimuskumppanin pitkistä, yli 30 päivän maksuajoista.

– Yksikin lainvastainen tai yrittäjän tahdon vastainen sopimus on ankara yksittäiselle yrittäjälle, sanoo Suomen Yrittäjien lainsäädäntöasioiden päällikkö Tiina Toivonen Demokraatille kyselyn tuloksista.

Maksuaikojaan pidentävät erityisesti suuremmat yritykset. Toimialoista erityisesti teollisuudessa ja rakentamisessa  on pidennetty maksuaikoja.

– Mitä suuremmasta yrityksestä on kyse, sitä enemmän taloudellista haittaa on aiheutunut, Toivonen sanoo, mutta huomauttaa, että kyselyyn vastasivat pienet ja keskisuuret yritykset, eivät varsinaiset suuret yritykset.

EU-tasoisessa maksuviivästysdirektiivissä todetaan, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että sopimuksessa määrätty maksuaika ei ylitä 60:tä kalenteripäivää, mutta asiasta voidaan sopia toisin osapuolten kesken edellyttäen, ettei se ole velkojan kannalta selvästi kohtuutonta. Direktiivin mukainen maksuaikaehto laadittiin kansalliseen lakiimme, mutta maksuehtolakia muutettiin toukokuussa 2015.

Voimassa olevan maksuaikalain mukaan maksuaika elinkeinonharjoittajien välisissä saatavissa saa ylittää 30 päivää vain, jos siitä on nimenomaisesti sovittu. Muutoksella haluttiin lyhentää yritysten välisiä maksuaikoja rajoittamatta kuitenkaan mahdollisuutta tarpeen mukaan sopia halutun pituisista maksuajoista.

Toivonen kertoo Yrittäjien saavan jatkuvasti palautetta siitä, mitä “sopiminen” käytännössä tarkoittaa.

– Suurempi yritys lähettää pienemmälle alihankkijalle tai sopimuskumppanille ilmoituksen, että pidennämme maksuaikojamme ja että huomioithan tämän jatkossa laskutuksessa. Siis yksipuolinen ilmoitus, joka ei täytä sopimisen kriteereitä.

– Sopiminen ei edellytä allekirjoituksia, mutta se edellyttää, että molemmat haluavat sitä. Ongelma on siinä, että pienemmät yritykset pelkäävät suuremman reaktioita.

Tyytymätön yritys voi valittaa markkinaoikeuteen, mutta prosessi on Yrittäjien Toivosen hidas ja voi tulla yrittäjälle kalliiksi.

Suomen Yrittäjät esittääkin, että maksuehtolakia muutetaan. Järjestö ehdottaa lakia muutettavaksi niin, että jos velallinen on elinkeinonharjoittaja, maksuaika saisi ylittää 30 päivää vain, jos siitä on nimenomaisesti sovittu ja se on perusteltua sopimuksen erityisluonteen tai -piirteiden vuoksi. Tällainen tilanne on esimerkiksi kaupan toimialalla, jossa vähittäismyynti perustuu sesonkeihin. Tällöin on pienen yrityksenkin kannalta tarpeellista poiketa 30 päivän maksuajoista.

Lisäksi Yrittäjät haluaa, että maksuajan enimmäiskesto ei saisi olla elinkeinonharjoittajalle kohtuuton. Kohtuuttomuusarvioinnissa on järjestön mukaan otettava huomioon velkojana olevan elinkeinonharjoittajan suojan tarve. Lähtökohtaisesti suuremmalla yrityksellä ei ole suojan tarvetta, jos velallisena on tätä pienempi yritys.

Lakimuutoksen lisäksi myös todellista valvontaa pitäisi kehittää.

– Valvontaa ei oikeastaan ole tällä hetkellä ollenkaan. Tällainen valvova taho voisi olla esimerkiksi kilpailu- ja kuluttajaviranomainen, Toivonen sanoo.

Suomen Yrittäjät teetti syyskuussa 2018 kyselyn, jossa selvitettiin yrittäjien kokemuksia yhteistyökumppanin maksuajoista. Kyselyyn vastasi 1056 pk-yrityksen edustajaa.