Uuteen suomalaistutkimuksen on koottu ikääntyneiden ja heidän läheistensä kertomuksia arjen oikeudellisista ongelmista. Tarinat ovat hyvin samankaltaisia.

Eräs leskimies kirjoitti uupumuksestaan, kun suruaikana piti luovia järjestelmän rattaissa.

Miehellä oli vaimonsa kuoleman jälkeen vaikeuksia hoitaa vero-, pankki-, vakuutus- ja puhelinasioita. Hän koki ajautuneensa byrokratian rattaisiin, joissa avun saaminen oli vaikeaa. Mies koki tilanteen todella raskaana.

Ikäihmiset kohtaavat arjessa osin samanlaisia oikeudellisia ongelmia kuin muutkin. Ne voivat liittyä esimerkiksi kuluttamiseen, kertoo yliopistotutkija Yaira Obstbaum Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutista.

- Ikääntyneillä esiintyy kuitenkin muita ikäryhmiä enemmän hoitoon, hoivaan ja erilaisiin asumisjärjestelyihin liittyviä ongelmia. Niin myös itsemääräämisoikeuteen ja toisaalta suojelun tarpeeseen.

VANHUSTEN arjen oikeusongelmia ovat selvittäneet tutkijat Helsingin, Itä-Suomen ja Tampereen yliopistoista ja eduskunnan Ihmisoikeuskeskuksesta.

Aineistona oli 324 kertomusta, jotka kerättiin vuosina 2020-2021. Tutkimus ilmestyi joulukuussa Journal of Aging Studies -julkaisussa.

Ongelmat eivät yleensä ala juridisista riidoista vaan arjen tilanteista, kuten lääkärikäynneistä, pankkiasioinnista ja verojen maksusta.

Kyse on tilanteista, joissa on oikeudellinen ulottuvuus. Niissä tarvitaan tietoa omista oikeuksista ja mahdollisesti asiantuntijan apua. Yleensä ongelmia ei käsitellä oikeusprosessissa vaan siellä missä ne syntyvät, kuten sote-palveluissa.

- Aina ongelmia ei saada ratkaistua. Usein syynä on palvelujärjestelmän hajanaisuus. Ei tiedetä, mistä apua tai neuvoa haetaan, ja ihmisiä voidaan pallotella luukulta toiselle, Obstbaum mainitsee.

TOISTUVA kertomusten teema on joutuminen ”byrokratian rattaisiin”. Erityisesti palveluiden sähköistyminen on luonut uusia oikeusturvariskejä. Monilla ei ole laitteita ja taitoja käyttää digipalveluja, eikä paperista vaihtoehtoa ole aina saatu.

Eräs vastaaja oli hoitanut veroasiansa tunnollisesti koko ikänsä, mutta sai yllätyksekseen uhkauksen ulosotosta. Syynä oli maksamaton vero, josta tieto oli mennyt vain sähköiseen palveluun. Hän yritti selvittää asiaa puhelimitse, mutta asian hoitaminen oli hankalaa.

Vaikka viranomaisten on tarjottava vaihtoehtoja sähköiselle asioinnille, käytännössä digitaaliset esteet voivat johtaa kohtuuttomiin seurauksiin, kuten maksuhäiriömerkintöihin tai verovelkaan.

MONELLA vastaajalla oli kokemuksia siitä, että heidän kykyjään vähäteltiin iän vuoksi. Ikäsyrjintää koettiin niin viranomaisasioinnissa, hoitokontakteissa kuin perhepiirissäkin.

- Ikäsyrjinnällä oli konkreettisia seurauksia, kun esimerkiksi terveydenhuollossa henkilön puheita ei otettu todesta, Obstbaum sanoo.

Fyysinen toimintakyky saatetaan sekoittaa oikeustoimikelpoisuuteen. Eräs kirjoittaja haki lainaa asunnonvaihtoa varten, mutta pankkivirkailija ja kiinteistönvälittäjä keskustelivat hänen asioistaan, kuin hän ei olisi pätevä tekemään päätöksiä. Pankkivirkailija myös kysyi, pystyykö hakija kävelemään.

Kirjoittajat kuvaavat ikäsyrjintää tai itsemääräämisoikeuden loukkauksia myös tilanteissa, joissa mukana oli lääkäreitä tai sosiaalityöntekijöitä.

Kertomuksissa toistuvat vaikeudet saada etuuksia tai palveluita. Mukana on kuvauksia myös hoitovirheistä. Erään naisen mukaan hänen hoivakodissa asunut äitinsä sai palovammoja, mutta hoivakoti vähätteli tilannetta.

SYRJINTÄ nousee esille myös Eläkeliiton vuoden 2024 barometrissa. Sen mukaan neljä viidestä yli 60-vuotiaasta vastaajasta katsoo, että Suomessa on ikäsyrjintää.

Vanhusasiamies Irene Vuorisalo Eläkeliitosta määrittelee ikäsyrjinnän systemaattiseksi aliarvioinniksi ja ennakkoasenteiksi.

- Vakavammalla tasolla se on institutionaalista, rakenteellista ikäsyrjintää, joka ilmenee muun muassa keinotekoisina ikärajoina palveluissa ja terveydenhuollossa.

Esimerkiksi kohdunkaulan syövän seulonnan yläikäraja on 65 vuotta ja kuntoutuspsykoterapian 67 vuotta.

- Ikäsyrjintänä voi pitää myös aliresursointia sekä itsemääräämisoikeuden puutetta hoiva- ja asumispalveluissa. Esimerkiksi rajoittamiskeinojen käytöstä hoivassa ei ole selkeää lainsäädäntöä.

Vuorisalon mukaan valvontaviranomaiset kuten eduskunnan oikeusasiamies ja aluehallintovirastot ovat todenneet ikään liittyvää syrjintää ratkaisuissaan.

- Myös lakien vaikutusten arviointi korkean iän suhteen puuttuu Suomessa.

MYÖS LÄHEISET voivat yliopistojen ja Ihmisoikeuskeskuksen tutkimuksen mukaan kyseenalaistaa iäkkäiden autonomiaa.

Eräs vastaaja kertoi lasten painostaneen häntä muuttamaan hoivakotiin vastoin tahtoaan, vaikka hän oli selvittänyt kotihoidon mahdollisuudet.

Huolenpito ja ikäsyrjintä voivat kietoutua toisiinsa. Halu suojella vanhusta voi johtaa hänen itsemääräämisoikeutensa kaventamiseen.

Vaikka läheiset ovat usein ikäihmisten tärkein tuki, aineisto paljastaa myös taloudellista hyväksikäyttöä.

Riitoja syntyi esimerkiksi omaisuuden käytöstä. Erään kirjoittajan mukaan hänen syöpäsairasta lähisukulaistaan painostettiin jättämään asunto myymättä, vaikka hän tarvitsi rahaa hoitoon. Toinen kirjoittaja kertoi, että hänen sukulaisensa oli vienyt äidiltään puhelimen sekä luotto- ja henkilökortit.

VANHUKSET eivät ole yhtenäinen ryhmä. Monet pystyvät toimimaan digitaalisessa ympäristössä ja oikeudellisissa asioissa, mutta voivat tarvita siihen sopivaa tukea.

- Ikääntyneillä on usein paljon elämänkokemusta ja osaamista, Suomessa myös korkea koulutustaso. Heillä on paljon potentiaalia ratkaista asioita. Tämä olisi hyvä tunnistaa ja tukea heitä, Obstbaum korostaa.

Tarjolla tulisi olla auttavia puhelimia ja palveluita, jotka eivät edellytä älylaitteita. Myös palvelujärjestelmän hajanaisuuteen tulee puuttua.

Huomioon tulisi tutkijan mukaan ottaa ikäihmisten erilainen tilanne. Ne, joita läheiset voivat auttaa, ovat paremmassa asemassa kuin yksin olevat.

- Tärkeää on uskoa ikääntyneiden kokemuksia ja kunnioittaa heidän oikeuksiaan. suomalaisten kirjoituksiin.

Teksti: STT / Tarja Repo