– Tämän kyselyn vastaukset antavat meille pienoiskoossa kuvan siitä, miltä työelämässä näyttää sairaanhoitajaopiskelijan näkökulmasta. Jäävätkö he alalle on tuhannen taalan kysymys, sanoo Sairaanhoitajaliiton puheenjohtaja Nina Hahtela tiedotteessa.

Kyselyyn vastasi kesäkuussa yhteensä 437 opiskelijaa. Vastaajista 82 prosenttia opiskeli sairaanhoitajiksi, 10 prosenttia terveydenhoitajiksi, 4 prosenttia kätilöiksi ja 4 prosenttia ensihoitajiksi. Vastaajia oli melko tasaisesti kaikista sairaanhoitajia kouluttavista ammattikorkeakouluista. Vastaajat olivat iältään suurimmaksi osaksi 18–34-vuotiaita.

– Opiskelijoilla on herkät tuntosarvet ja heidän mielipiteensä kannattaa nähdä arvokkaana antina työelämän kehittämisessä. He pohtivat kyselyn avoimissa vastauksissa todella paljon alan arvostusta ja sitä, miten arvostus näkyi kansan eleinä, muttei valtakunnallisissa linjauksissa ja toimissa. Tällä saattaa olla kauaskantoiset vaikutukset alan vetovoimaisuuteen, sanoo Sairaanhoitajaliiton kehittämispäällikkö Liisa Karhe.

”Alistamis- ja uhkailukulttuuri saisi jo loppua”, yksi vastaajista sanoi.

– Pidän ensiarvoisen tärkeänä sitä, että nämä opiskelijoiden kriittisimmätkin kommentit otetaan työyhteisöissä rakentavasti vastaan. Toivon, että torjunnan ja selitysten sijaan syntyisi aito kiinnostus: näissä meilläkin on varaa parantaa, sanoo Hahtela.

Sairaanhoitajan peruspalkka on hieman yli 2000 euroa. Opiskelijoiden mielestä se ei vastaa työn vastuuta ja vaativuutta, kun työssä ollaan vastuussa toisten ihmisten hengestä.

”Pohdin sitä, että joudun työskentelemään alalla, jossa uhkaan omaa terveyttäni, eikä minua arvosteta ja palkkaus on suhteellisen huono työn kuormittavuuteen ja vaativuuteen ja vastuuseen nähden. Koronapandemia on avannut silmiäni entisestään alaa kohtaan, ja olen ruvennut pohtimaan alanvaihtoa”, yksi vastaajista kuvailee.

Osa vastaajista koki, että pandemia-aika tarjosi ammatillisen mahdollisuuden kokea ja oppia uutta. Joillekin haasteista ja paineista selviäminen vahvisti ajatusta oikealla alalla olemisesta.

Vastaajista kolmasosa koki koronapandemian ahdistaneen tai pelottaneen heitä jonkin verran tai sitä enemmän. Paljon tai erittäin paljon ahdistusta ja pelkoa oli kokenut 10 prosenttia. Lähes puolta (45 %) vastaajajoukosta pandemia pelotti vähän ja vain viidesosaa (22 %) ei lainkaan.

Suurimmalla osalla, 78 prosentilla, vastaajista oli asianmukaisia suojaimia käytettävissä harjoittelujaksollaan. Suojaimia käytti harjoittelussa 39 % ja 38 %:lla olisi ollut suojaimia käytettävissä, jos olisi ollut tarve. Kahdeksalla prosentilla vastaajista ei ollut asianmukaisia suojaimia, vaikka he olisivat niitä tarvinneet.

Vastauksista selviää, että pandemia-aika konkretisoi monelle sen, että he ovat opiskelemassa ammattiin, joka voi olla riski myös heille itselleen että heidän läheisilleen. Osa opiskelijoista arvioi avoimissa vastauksissaan, että koronakevään aikana hoitohenkilökunnan arvostus on noussut ihmisten silmissä. Myös itselle työn merkitys on avautunut uudella tavalla:

”Koronakevään aikana on entisestään vahvistunut käsitys siitä, kuinka tärkeää työtä sairaanhoitajat tekevät. Kun koko muu maailma pysähtyy, sairaanhoitajat jatkavat puurtamista työrintamalla muiden ihmisten hyväksi”, yksi vastaaja arvioi.