Työmarkkinat

Laatunen: ”Kolmikannan hylkääminen tällä vaalikaudella paitsi työmarkkinapoliittinen myös poliittinen virhe” – varoittaa nyt parteja nukkumasta sotu-uudistuksen aikana

Pekka Sipola
Lasse Laatunen on EK:n eläkkeellä oleva työmarkkinajohtaja.
Pekka Sipola
Lasse Laatunen on EK:n eläkkeellä oleva työmarkkinajohtaja.
Pekka Sipola
Lasse Laatunen on EK:n eläkkeellä oleva työmarkkinajohtaja.

Elinkeinoelämän keskusliiton entinen työmarkkinajohtaja Lasse Laatunen muisteli tänään 40-vuotista uraansa työmarkkinajärjestöissä.

Kun hän tuli 1970-luvun alussa työnantajajärjestöjen palvelukseen, stalinistit ja vähemmistökommunistit käyttivät iskulausetta ”alas tulopolitiikka”. Kun Laatunen jäi 2015 eläkkeelle, vuorineuvoksilla oli käytössään vastaava iskulause, hän kuvasi 40 vuoden historiallista kehitystä.

Lasse Laatunen itse katsoo, että tulopoliittisilla kokonaisratkaisuilla on usein pelastettu kansantaloutta työllisyyskehitystä parantamalla ja kustannustasoa hallitsemalla. Vielä kilpailukykysopimus eli kikykin oli omalla tavallaan keskitetty sopimus.

– Ymmärrän kyllä sen kritiikin, mikä tupoihin liittyy. Ensin olivat kriittisiä palkansaajajärjestöt, sitten alkoivat kriittisiä olla työnantajajärjestöt, lopulta kriittisiä olivat myös EK:n ykköspatruunat.

– Edelleen olen sitä mieltä, jos katsotaan kokonaisuutta, tupot eivät olleet virhe. Edelleen näen, että tupo on kriisiajan ratkaisuna paras, Laatunen sanoi.

Hänet oli kutsuttu yhdessä Rakennusliiton varapuheenjohtaja Kyösti Suokkaan kanssa puhumaan SDP:n eduskuntavaaliehdokas Taru Reinikaisen työmarkkina-aamiaiselle. Suokas on vasemmistoliiton ehdokas.

”Näin tulee tapahtumaan tulevaisuudessakin niin pitkälle kuin on nähtävissä.”

Koska EK on muuttanut sääntöjään eikä enää tee keskitettyjä ratkaisuja, Laatunenkin näkee, että tupojen aika on ”toistaiseksi ohi”.

– Paluuta keskitettyyn palkkamalliin keskusjärjestötasolla ei ole.

Jos kriisitilanne tulee, Laatunen tosin muistuttaa, että sopimus on aina tehtävissä jäsenliittojen valtakirjalla.

– Uskon, että seuraavat neuvottelut käydään liittokohtaisesti ja hajautetusti ja näin tulee tapahtumaan tulevaisuudessakin niin pitkälle kuin on nähtävissä.

Hän toivoo, että liittojen ratkaisuissa kilpailukyky ja työllisyys ovat keskeisessä asemassa.

Lasse Laatunen totesi, että Suomessa on sodan jälkeen ollut vain kaksi hallitusta, jotka ovat poikenneet kolmikantaperiaatteesta, Holkerin (kok.) ja Sipilän (kesk.) hallitukset. Tosin Holkerinkin hallitus palasi myöhemmin normaaliin kolmikantavalmisteluun.

– Uskallan juristina väittää, että kolmikannassa valmistellut lait eivät ole lakiteknisestikään yhtään sen huonompia, päinvastoin, kuin nyt nämä Sipilän hallituksen lait. Pidän kolmikannan hylkäämistä tällä vaalikaudella paitsi työmarkkinapoliittisena myös poliittisena virheenä.

Kiista irtisanomislaista johti poliittiseen lakkoon. Laatunen katsoo, että kolmikanta tuli tällä tavoin mukaan hakeakseen ulospääsyä tilanteesta.

Sipilän hallitus ja Suomen yrittäjät sekä muut kuiskaajat eivät Laatusen mukaan tunteneet suomalaista oikeuskäytäntöä. Oikeuskäytännössä yrityskoko oli jo otettu huomioon, silloin kun asianajaja on osannut tuoda sen yhtenä vaikuttavana kriteerinä esille.

Lopulta irtisanomislaista päästiin sopuun kolmikannassa. Laatunen summaakin, että kolmikantavalmistelu on erittäin hyvä puskuri poliittisia lakkoja vastaan.

”Myös tätä mielipidettä kannattaa kunnioittaa.”

Laatusen mielestä liittojen kannattaisi väljentää työehtosopimuksia (tes) enemmän perälautatyyppisiksi. Eli tessin normi antaa vähimmäisturvan ja tulee sovellettavaksi silloin kun ei ole paikallisesti muuta sovittu.

– Silloin osapuolten pitää arvioida omissa neuvotteluissaan, mitkä ovat asioita joissa väljennykset ovat paikallaan. Tässä samoin kuin työlainsäädännön kehittämisessä olennaista on, että normit eivät estä työllisyyden parantamista. Työntekijöillä pitää olla vähimmäisturva ja palkalla pitää pystyä elämään. Erityisesti palkkojen osalta pitäisi miettiä vähimmäispalkkakysymystä, pystytäänkö sillä työllisyyttä parantamaan.

Siihen Laatunen ei usko, että siirryttäisiin kertarytinällä paikalliseen sopimiseen.

– Pidän alakohtaista sopimista ja perälautamallia siksi parempana, että se ratkaisee myös paikallisen sopimisen työrauhakysymyksen. Silloinhan työrauha on päällä jos asiat ratkaistaan tessin puitteissa.

Laatunen huomautti myös, ettei moni pieni yritys edes halua paikallista sopimista, vaan ne haluavat selkeät normit, jotta voivat keskittyä bisnekseen.

– Myös tätä mielipidettä kannattaa kunnioittaa.

”Pitää olla virkamiesjohto.”

SAK:n entinen puheenjohtaja, kansanedustaja Lauri Ihalainen (sd.) toivoi hiljattain Demokraatin haastattelussa työmarkkinajärjestöjen terhentyvän ja kykenevän arvioimaan työllisyysasteen nostamisen haasteita keskenään. Hän haluaa yhteistä näkemystä myös työttömyysturvajärjestelmän kehittämisestä.

– Sosiaaliturvan uudistamisessakin järjestöillä olisi varmaan seuraamisen paikka siinä, miten ansioihin suhteutetun sosiaaliturvan käy. Niillä olisi siinä aika paljon annettavaa ja varmaan myös puolustettavaa, Ihalainen sanoi.

Myös Laatunen totesi selvin sanoin tänään, että työmarkkinaosapuolten kannattaisi olla hereillä sosiaaliturvan kokonaisuudistuksessa. Asia tulee pöydälle hallituksen väristä riippumatta.

– Tässä on mielestäni työmarkkinaparteilla hyvin pitkälle yhteiset intressit.

Laatunen kävi läpi Vanhasen kakkoshallituksen yrittämää epäonnistunutta sosiaaliturvan uudistusta, SATA-komitean työtä.

– Se oli liian iso kokonaisuus työstettäväksi. Oli nähtävissä myös, että siellä oli aivan selvä tarkoitushakuinen pyrkimys sekä keskustan että vihreiden toimesta käydä työttömyysturvan kimppuun, mistä tietysti SAK oli tavattoman huolissaan. Työnantajapuoli kyttäisi lähinnä yhtä yhtä asiaa, se oli kansaneläkemaksun poistaminen työnantajilta.

– Kun komiteasta ei näyttänyt tulevan mitään, käynnistimme hyvin nopealla aikataululla työmarkkinajärjestöjen keskinäiset neuvottelut, jossa sovimme komiteassa riitaisen työttömyysturvan. Sovimme myös, että kaiken ehtona on kansaneläkemaksun poistaminen. Hallitus hyväksyi sen päästäkseen eteenpäin.

Laatunen painotti tänään, että järjestöjen kannattaisi muistaa tulevan hallituksen aikana soten kohtalosta viisastuneena, että sosiaaliturvan uudistamista ei pidä lähteä valmistelemaan poliittisesti johtaen.

– Totta kai hallitus johtaa kaikkea mutta komitealla tai toimikunnalla pitää olla virkamiesjohto. Partien (työmarkkinaosapuolien) pitää olla ilman muuta mukana tai muuten heille jää vain maksajan rooli.

Laatunen toteaa, että partien intressi on pitää kiinni työn ensisijaisuudesta ja sosiaaliturvan syyperusteisuudesta.

”En ole koskaan kaivannut tupoja enkä kaipaa edelleenkään.”

Rakennusliiton varapuheenjohtaja Kyösti Suokas tunnetaan tupo-kriitikkona. Rakennusliitto on jättäytynyt monesti tupojen ulkopuolelle.

– Tupo-aikana oli sentään jonkin verran liikkumavaraa. Nyt kun Teknologiateollisuus ilmoittaa valtakunnansovittelijan kanssa, että tässä on se taso, eihän siitä liikuta senttejäkään, Suokas myös tosin sanoi.

Tupoissa oli hänen mielestään kaikista ikävintä ja kohtalokkainta se, että se passivoitti palkansaajapuolen ja liitot.

– Nyt noukimme niitä tupojen hedelmiä. Liittojohtaja ei pannut tikkua ristiin ja hyväksyi kaiken mitä tupossa oli.

Hedelmät näkyvät Suokkaan mielestä muun muassa SAK-laisten liittojen jäsenmäärän laskuna.

– Tupoja ei varmaan enää tule, en usko, että siitä suurta vahinkoa on kellekään. Jos on erilaisia aloja, miksi pitäisi tasapäistää. En ole koskaan kaivannut tupoja enkä kaipaa edelleenkään.

EK:n vahva koordinaatio haastaa.

SDP:n eduskuntavaaliehdokas Taru Reinikainen toimii sopimusalavastaavana Ammattiliitto Prossa.

Hän totesi omassa puheenvuorossaan, että EK:n koordinaatio oli viime kierroksella niin tiukka, että palkkojen alakohtaiset erot jäivät pieniksi.

Reinikainen painotti, että tämä asettaa ay-liikkeen yhtenäisyydelle merkittäviä haasteita. Kyse on siitä, miten pystytään säilyttämään yhteishenki EK:n vahvaa koordinaatiota vastaan.

Reinikainenkin uskoo, että tulevaisuus on alakohtaisten sopimusten. Kikystä hän löysi sen hyvän piirteen, että se on aktivoittanut ay-liikettä.

– Viimeinen puolitoista kaksi vuotta on ollut ihan käsittämätöntä, en voinut kuvitellakaan että järjestän poliittisen lakon. Ei sukupolveni ole tottunut siihen, että lähdetään hallitusta vastaan toimimaan. Tämä on ollut myös itselle erilaista kulttuuria, mihin olen tottunut, Reinikainen sanoi.

Jakoa

Jaa tämä artikkeli

Viikon 6 Demokraatti
HYVÄN TÄHDEN - Hussein al-Taee on kulkenut pitkän matkan
HYS! - Mitä Mitä se sulle kuuluu, mitä mä tienaan?
BREXIT - Tulevaisuus jonka ei pitänyt toteutua
Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


DEMOKRAATTI

Demokraatti 7/19: Oho! Miten tässä nyt näin kävi? Norja on hoitotyön onnela, Minä-minä-ero! Miksi Ville Virtanen katsoo muualle?
21.3.2019

Luetuimmat


Uusimmat