Selvityksessä kävi ilmi, että syytteitä jätetään nostamatta parisuhdeväkivallasta osapuolten keskinäisen sopimisen tai sovitteluun osallistumisen vuoksi. Läheisissä suhteissa tapahtuneet pahoinpitelyt ovat kuitenkin virallisen syytteen alaisia, mikä tarkoittaa viranomaisten suurempaa toimintavelvollisuutta.

Lähisuhteessa tapahtunut lievä pahoinpitely muutettiin virallisen syytteen alaiseksi vuonna 2011. Muutoksen katsottiin olevan yhteiskunnan vahva signaali sen puolesta, että lieväkään väkivalta ei ole läheisissä suhteissa hyväksyttävää eikä yksityisasia.

Selvityksen perusteella pari- ja lähisuhdeväkivallan erityispiirteitä ei ole otettu huomioon lainsäätäjän edellyttämällä tavalla. Yhdenvertaisuusvaltuutettu pitää tuloksia huolestuttavina.

YHDENVERTAISUUSVALTUUTETUN selvityksen mukaan väkivallan kokijoiden tehokas suojeleminen edellyttää, että viranomaiset kantavat itsenäisesti vastuun tekijöiden rankaisemisesta.

-  Lähisuhdeväkivallassa uhri on väkivallan tekijään nähden alisteisessa asemassa. Väkivallan kokijan tehokas suojeleminen edellyttää, että väkivallan tekijällä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa rikosprosessin etenemiseen uhrin kautta. Sen vuoksi viranomaisen pitäisi tehdä itsenäisesti päätökset syytteen nostamisesta, eikä syyttämättä jättämistä pitäisi perustella sovinnolla tai uhrin pyynnöllä, Stenman sanoo.

Esitutkinnan rajoittaminen tai syyttämättä jättäminen tehtiin parisuhdeväkivaltatapauksissa yleensä kohtuus- tai tarkoituksenmukaisuussyistä. Tämä tarkoittaa, että syyttäjä ei pitänyt rikoksesta rankaisemista kohtuullisena tai tarkoituksenmukaisena. Tapauksissa rikoksen osapuolten kerrottiin esimerkiksi sopineen asian keskenään tai osallistuneen rikoksen sovitteluun.

Tämän vuoden alusta alkaen lähisuhdeväkivaltaa ei ole enää voinut sovitella. Muutoksen tavoitteena on varmistaa, ettei lähisuhdeväkivallan uhreja voida painostaa sovitteluun.

Uutista täydennetty kauttaaltaan klo 13.04.