Käynti Kiinan ulkoministeriön sivuilla paljastaa, kuinka länsi hakee nyt tukea Kiinasta, kun Trumpin kakkoskausi on sotkenut globaalin politiikan kuviot. Trumpin ja Putinin lisäksi Kiinassa ovat vierailleet liki kaikki merkittävät länsimaiden johtajat ja pitkä lista myös vähemmän merkittäviä.

Lapin yliopiston Kiinan yhteiskunnan ja kulttuurin professori Matti Nojonen piti puheita irtikytkeytymisestä tuolloin – ja nyt vielä enemmän – utopistisina, teknisesti ja taloudellisesti mahdottomina. Kiina on monissa tulevaisuuden teknologioissa maailman ykkönen.

– 2000-luvun alussa Nokiasta alkaen Kiinassa toimineiden suomalaisfirmojen insinöörit tuskailivat, että paikalliset eivät osaa innovoida. Nyt siellä uudet sukupolvet ovat tekniikassa maail­man eliittiä, Matti Nojonen sanoo.

Maailma on Nojosen mielestä nykyisen kehityskulun jatkuessa palaamassa 2000 vuotta kestäneeseen tilanteeseen, missä länsi oli vielä globaalia marginaalia.

Vasta Euroopan teollistuminen sai aikoinaan maanosan nopeaan nousuun.

– Sitten meillä keksittiin imperialistinen politiikka, maailmanvalloitus ja sielujen pelastaminen. Nyt Eurooppa taantuu, kun Kiina ja Intia nousevat asemaan, missä ne aikanaan olivat. Meidän on totuttava siihen, että Eurooppa ei ole enää maailman napa. Roolimme on luovia Yhdysvaltojen ja Kiinan välissä.

TILANTEESSA on myönteistä, että Kiinan globaalin vaikutusvallan vahvistumisesta huolimatta sen riippuvuus länsimaista ja globaaleista markkinoista kasvaa.

Nojonen pitää lännen suhtautumista Kiinaan osin mustavalkoisena ja uhkien kyllästämänä. Hän uskoo tähän osaltaan vaikuttaneen laajemman Kiina-osaamisen ja -kontaktien oheneminen.

Kiina on ollut hyvin maltillinen, kun sitä vertaa muihin suurvaltoihin, Nojonen sanoo. Se ei esimerkiksi ole käynyt yhtään sotaa vuoden 1979 jälkeen. Samalla Kiina on kuitenkin kasvattanut koko ajan sotilaallista mahtiaan.

Hän pitää myös vääränä näkemystä, että Kiina yrittäisi kaupata yhteiskuntajärjestelmäänsä osana tavaravientiä. Nojosen mukaan tällaisesta ei ole merkkejä.

– Kiinassa ei varsinaisesti edes ole vientikelpoista yhteiskuntamallia, kun sen talouspolitiikkakin tekee koko ajan isoa heiluriliikettä.

Nojonen näkeekin lännen suhtautumisen Kiinaan monin osin kaksinaismoralistisena.

– Kiinan toiminta ei merkittävästi eroa muista suurvalloista, vaikka sen poliittinen järjestelmä on toisenlainen.

Hän siteeraa presidentti Alexander Stubbia, joka sanoo Kiinan olevan tällä hetkellä suurvalloista ennustettavin.

– Trump-kakkosen aikana on huomattu, että edes jenkkeihin ei voi luottaa. Kaikki mitä Trump on kansainvälisessä politiikassa tehnyt, pelaa Kiinan pussiin. Siksi kaikki maat juoksevat liehittelemässä Kiinaa. Samaan aikaan Kiina on diplomatialla vahvistanut asemaansa etenkin globaalissa etelässä.

Nojonen kuvaa nykyistä Kiinaa varsin vastuulliseksi toimijaksi kansain­välisessä politiikassa. Se on rakentanut tätä mielikuvaa jo pitkään.

– Trumpin ykköskaudella Kiina käytti susidiplomatiaa ja vaihtoi moneen maahan puheiltaan räväkän kansallismielisiä diplomaatteja. Nopeasti huomattiin, että tällä retoriikalla ei Kiina-kuvaa paranneta. Nyt diplomaatit ja linja on vaihdettu eräänlaiseen pehmopolitiikkaan.

MUTTA Kiina iskee edelleen voimalla takaisin, jos joku maa vaikka tukee sen separatistiliikkeitä tai kritisoi maan ihmisoikeustilannetta, Nojonen muistuttaa.

Taiwanin kysymys liittyy olennaisesti Kiinan diplomaattisiin ratkaisuihin. Se on nähnyt, kuinka Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja Yhdysvaltojen hyökkäys Iraniin ovat rapauttaneet näiden kansainvälistä mainetta.

Nojonen uskoo Kiinassa mietittävän tarkkaan, mitä sen huolella rakentamalle kansainväliselle vaikutusvallalle kävisi, jos se hyökkäisi Taiwaniin. Hyökkäys hyydyttäisi myös Kiinalle tärkeän kansainvälisen kaupan.

– Kiinan johtajan Xi Jinpingin puntarissa varmasti painaa, mitä tapahtuisi maan pehmeän vallan ulottuvuudelle etenkin globaalissa etelässä, jos se iskisi Taiwaniin. Se olisi valtava mainehaitta. Toisaalta mehän emme täällä tiedä, mitä Kiinalla on siinä toisessa vaakakupissa, Nojonen pohtii.

Hän ei uskalla arvailla, mitä Kiina aikoo lopulta tehdä Taiwanin kanssa. Missään tapauksessa Kiina ei kuitenkaan hyväksy Taiwanin itsenäistymistä.

Yhdysvaltojen rooli Taiwanin kysymyksessä on Nojosen mielestä helpompi ennakoida.

– Jos Yhdysvallat haluaa oikeasti suitsia Kiinan vahvistumista, se onnistuu vain tukemalla Taiwanin itsenäistymistä.

KIINA on lisännyt sotilaallista aseiden kalistelua 2020-luvulla. Sotataidon laitoksen apulaisprofessori Matti Purasen mukaan maan voimakäyttöpolitiikassa tai sotilasdoktriinissa ei ole tapahtunut isoja muutoksia Xi Jinpingin aikana.

Xin valtakaudella Kiina on kuitenkin kiihdyttänyt laajentumista merialueilla ja rakentanut saaria sotilaskäyttöön. Myös Taiwania on kovisteltu aikaisempaa enemmän.

Puranen pitää realistisena uhkakuvana, että Kiina pyrkisi voimakeinoin liittämään Taiwanin itseensä. Kiina on ilmoittanut, että se tapahtuu viimeistään vuonna 2049.

– Tässä perussuhtautumisessa ei ole mielestäni havaittavissa dramaattisia muutoksia, vaikka sotilaallinen toiminta Taiwanin ympärillä on lisääntynyt.

Moni tutkija uskoo, että Kiina pyrkii sotilaallisten voimatoimien asemesta alistamaan Taiwanin pehmeämmillä keinoilla.

– Kyseessä voisi olla jonkinlainen painostamiskampanja, esimerkiksi kauppasaarto, karanteeni tai informaatiovaikuttaminen, Puranen arvioi.

Euroopan tavoin Taiwan joutuu nyt pohtimaan, kuinka pitkälle se voi luottaa Yhdysvaltojen apuun, jos maahan hyökättäisiin.

– Tämä on mielenkiintoinen kysymys. Itse uskon, että Yhdysvalloilla on niin paljon intressejä Taiwanin nykytilan säilyttämisessä, että vähintäänkin jollain tavalla se puuttuisi tilanteeseen.

Yksi osa Kiinan sotilasmahtia on hybridivaikuttaminen. Tämä on aktiivisempaa Kiinan lähialueilla, etenkin Etelä-Kiinan merellä ja Taiwanissa, joiden Kiina katsoo kuuluvan sille.

Puranen kutsuu Kiinan toimia lähi­alueillaan salamileikkaustaktiikaksi. Kiina kasvattaa valtaansa pieni siivu kerrallaan, kun se esimerkiksi valtaa saaria muiden valtioiden merialueilta. Tämä on jo pitkään lisännyt jännitettä alueella.

– Tilanne ei vielä ole räjähtänyt, kun Kiina on välttänyt isompia toimenpiteitä. Mutta riski on iso, kun alueella liikkuu paljon myös amerikkalaisia aluksia. Tilanne voi laueta vaikka vahingonlaukauksesta.

Kiinan armeija on sotilasmäärältään maailman suurin. Myös teknologisesti se on kirinyt länsimaiden rinnalle ja joidenkin arvioiden mukaan osin jopa ohi.

– Monilla mittareilla Kiinan armeija on maailman kärkiluokkaa. Sen todellista tasoa ja osaamista on vaikea arvioi­­da, kun sitä ei ole tositoimissa testattu.

Kiina on viime vuosina panostanut myös ydinasepelotteen kasvattamiseen. Maalla oli pitkään noin 200 ydinaseen varasto, mitä se piti puolustuksellisena pelotteena. Jo 1960-luvulta saakka Kiinan ydinasedoktriinin perusajatus on ollut, että se ei käytä ydinaseita ensimmäisenä eikä uhkaa niiden käytöllä.

– Doktriini ei ole muuttunut, ainakaan siitä ei ole virallisesti kerrottu, vaikka ydinasearsenaalia nyt kasvatetaan.

KIINAN politiikkaan kuuluu pitkän pelin pelaaminen, tavoitteita voidaan asettaa vuosikymmenien päähän. Lapin yliopiston professorin Matti Nojosen mukaan Kiinan politiikassa tai tavoitteissa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia maata vuodesta 2012 saakka johtaneen Xi Jinpingin aikana – lukuun ottamatta vallan voimakasta keskittämistä.

– Maon valtakauden jälkeen Kiinassa huomattiin, kuinka vaarallista yhteiskunnalle on, jos yksi ihminen päättää kaikesta. Kiina siirtyi Maon kuoleman jälkeen puoluejohdon konsensushakuiseen päätöksentekoon. Nyt Xi Jinping on taas keskittänyt valtaa itselleen luomalla erilaisia voimakomissioita, joita hän itse johtaa.

Nojonen uskoo maakunnallisissa tehtävissä pitkään toimineen Xin huomanneen, että keskushallinnon ote lipsuu. Noustuaan pääsihteeriksi ja presidentiksi hän aloitti välittömästi vallan keskittämisen itselleen.

Kiinan kommunistinen puolue ja sen pääsihteeri Xi Jinping käytännössä johtavat Kiinaa. Kiinalaiset itsekin puhuvat puoluevaltiosta. Nojonen pitää riskinä, että moniäänisyys ja vaihtoehtojen pohdinta vähenee, kun yksi ihminen tai pieni ryhmä tekee päätökset.

Kestääkö nykyinen järjestelmä ja tyytyvätkö kiinalaiset harvainvallan vahvistumiseen? Nojosen mielestä Kiinan yhteiskuntarauhan takaa talouskasvun jatkuminen. Hän muistuttaa, että Kiinan talousjärjestelmä on riistokapitalismi potenssiin kymmenen.

– Vaikea sanoa, mitä kiinalaiset oikeasti ajattelevat puolueesta. Oleellista on talouskasvun odotuksien toteutuminen. Ihminen toimii sillä logiikalla, että jos ensin on varaa ostaa asunto, sitten auto ja nyt se jo voidaan vaihtaa sähköautoon ja matkustella ulkomailla, niin elämän odotusarvot ovat kunnossa.

– Kiinan talouden ongelma on, että sen kasvumalli on väärä. Kotimarkkinoiden kysynnän kasvattamisessa ei ole onnistuttu. Kiina on edelleen riippuvainen globaalien markkinoiden kehityksestä ja siksi sidoksissa länsimaihin.

Nojonen uskoo, että Kiinan johdossa on tarkkaan ja huolestuneena seurattu Venäjän, sen suurimman rajanaapurin, tilannetta. Hän pitää suhdetta Kiinan näkökulmasta ongelmallisena, vaikka Venäjä on täysin riippuvainen Kiinasta.

Xi tarvitsee Putinin kaltaisen johtajan, vaikka heikentyneen, Venäjällä, Nojonen sanoo. Pelkona on, että Venäjälle tulisi länsimyönteinen hallinto.

– On mielenkiintoista seurata kiinalaista sosiaalista mediaa, jossa sallitaan pohdinnat Venäjän mahdollisesta romahtamisesta, mitä silloin tapahtuisi vaikkapa Siperiassa tai saisiko Kiina Venäjän aikoinaan valtaamat alueet takaisin.

KIINAN ja Yhdysvaltojen valtamittelössä talous on väkevä lyömäase.

– Näkemykseni mukaan Xin Kiinalla on tällä hetkellä vahvemmat poliittiset ja kauppapoliittiset kortit kuin Trumpilla, Elinkeinoelämän keskusliiton kauppapolitiikasta ja kansainvälisestä kaupasta vastaava johtaja Timo Vuori arvioi.

Tullien ja vientirajoitusten takia Kiinan tavaravienti Yhdysvaltoihin laski viime vuonna 30 prosenttia. Trump ei ole kuitenkaan saanut Kiinaa polvilleen, sillä sen vastatoimena asettamat raaka-aineiden vientirajoitukset, esimerkiksi Yhdysvaltojen teknologiateollisuudelle tärkeissä harvinaisissa maametalleissa, pakottivat Trumpin perääntymään kovemmista toimista.

Vuori pitää Eurooppaa sijaiskärsijänä suurvaltojen välisessä talousnokittelussa. Suomalaisyritykset ovat esimerkiksi törmänneet Yhdysvaltojen vientilupaongelmiin, jos tuotteessa on ollut Kiinassa valmistettuja komponentteja.

Myös Kiina on tänä keväänä virittänyt vastaavaa lainsäädäntöä. Sen perusteella maassa toimivien länsiyritysten toimintaa voidaan rajoittaa, jos nämä esimerkiksi kieltäytyvät toimittamasta tavaraa kiinalaiselle asiakkaalle EU:n tai Yhdysvaltojen sanktioiden takia.

Vuori uskoo, että Euroopalta tulee vielä omat vastatoimet Kiinalle.

– Se tässä on varmaa, että epävarmuus jatkuu. Poliittiset jännitteet ja suurvaltapeli tuntuvat yritysten arjessa aikaisempaa vahvemmin.

Vuoren mielestä globaalit markkinat ovat vähitellen jakautumassa länsimaisiin ja kiinalaisiin. Euroopassa pitää miettiä, painotetaanko jatkossa enemmän länttä vai Kiinan ja muun Aasian markkinoita.

Vahvat kotimarkkinat omaavalle Yhdysvalloille taloussapelien kalistelu on muita maita helpompaa. Sen ulkomaankaupan osuus on vain kymmenen prosenttia bruttokansantuotteesta. Kiinassa ja Euroopassa luku on 30-40 prosenttia.

– Euroopan tilanne on ehkä vaikein. Meidän pitää ensisijaisesti saada omat sisämarkkinamme toimimaan nykyistä paremmin ja rakentaa lisää muskelia. Samalla täytyy säilyttää suhteet niin Kiinaan kuin Yhdysvaltoihin. Pitää muistaa, että Yhdysvallat edelleen tarvitsee kumppaneita Kiinan haastamisessa.

– Suomen näkökulmasta on tärkeää saada EU ja sen sisämarkkinat toimimaan paremmin, kun ulkomaankaupastamme menee noin 50-60 prosenttia EU-alueelle.

SUOMESSA ja monissa muissa länsimaissa tuskaillaan Kiinan kaupan epätasapainoa. Kyse ei ole temu-tuotteista, vaan kiinalaisen huipputeknologian tuontitulvasta.

Kiina-shokki, Kemianteollisuus ry kuvasi Kiinan tuontia viime vuoden lopussa. Kiinasta on tullut kemianteollisuuden yrityksille merkittävin kilpailijamaa, jonka tuotanto kilpailee hinnalla, mutta nykyään myös laadulla.

Kiinan kiristynyt kilpailutilanne koskee koko Eurooppaa ja sen korkean jalostusarvon tuotantoa. Euroopan keskuspankin mukaan vuosina 2015-2022 Kiinan tuonnin takia hävisi EU:ssa noin 240 000 teollisuustyöpaikkaa.

Kemianteollisuuden mukaan esimerkiksi kemikaalien ja kemiantuotteiden tuonti Kiinasta on kasvanut 99 prosenttia ja lääkkeiden ja lääkeaineiden 271 prosenttia vuodesta 2019.

Kemianteollisuus ry:n pääekonomisti Sampo Pehkonen arvioi, että Kiinan tuonti tuli Euroopassa monelle yllätyksenä.

– Tämä on Kiina-shokki 2.0. Ensimmäinen kohdistui pääosin Yhdysvaltoihin ja siellä etenkin tekstiili-, huonekalu- ja kodinkoneteollisuuteen. Euroopassa moni virheellisesti ajatteli, että täällä teollisuus on voittamaton ja osaamme tehdä asioita mitä muualla ei osata, Sampo Pehkonen sanoo.

Kemianteollisuus pitää Kiinan kilpailuedun tekijöinä alempia työvoimakustannuksia, kevyempää ympäristösääntelyä sekä valtion ja paikallishallinnon tukea.

Pehkonen arvioi, että merkittävä osa Kiinan teollisuudesta ei olisi kannattavaa ilman tukia. Hän uskoo laajamittaisen tukipolitiikan loppuvan jossain vaiheessa.

– Kiinan valtio on aika tuhdisti velkaantunut. Sielläkin pitää jo lähivuosina miettiä, kuinka paljon yritysten tukemiseen syydetään rahaa.

Pehkonen pitää erityisen hälyttävänä Kiinan edistyksellisen teknologisen osaamisen nopeaa kiriä. Puheet Kiinasta halpatuotantomaana ovat historiaa.

– Osaamispuolella Kiina on kirinyt aivan älyttömästi. Sen osuus maailman huippututkimuksesta on valtava. Meillä on esimerkiksi globaali lääkealan jäsenyritys, jonka työntekijöistä yli 50 prosenttia on tohtoreita. Hekin ovat ihmetelleet Kiinan osaamista ja hinnoitteluvoimaa.

Onko Eurooppa menettämässä pelin huippuosaamisen kilpailujuoksussa? Pehkosen mukaan ei ainakaan vielä, vaikka tilanne on haastavampi kuin moni sen Euroopassa näkee.

– Meillä on tässä kilvassa vielä mahdollisuuksia, kun osaamisen tasomme on korkea. Mutta onnistuminen vaatii vahvaa fokusointia koulutukseen ja osaamistason nostoon.