Hän ei lähtisi poistamaan niitä, toisin kuin vaikkapa Virossa on päätetty tehdä.

– Minusta ne kannattaa säilyttää paikallaan ja sitten vain selostaa aina aikalaisille, mitä ne ovat milloinkin tarkoittaneet. Meillä on Aleksanteri II:n patsas Helsingissä Senaatintorilla. Suomalaisten mielestä hän oli ihan OK ukko, mutta kysypä puolalaisilta, niin heille hän oli todellinen hirmuhallitsija ja tappaja, Lehtinen sanoo.

Viron hallitus on päättänyt poistaa Neuvostoliiton muistomerkit julkisilta paikoilta. Syyksi todetaan muun muassa se, että Venäjä haluaa käyttää muistomerkkejä jännitteiden lietsomiseen yhteiskunnassa.

– Koska se historia on heillä niin paljon julmempi kuitenkin kuin meillä.

– Kansakunnan traumat ovat niin valtavat, että he ovat nyt päätyneet tällaiseen tulokseen, Lehtinen sanoo. Hän muistuttaa, että Viro oli miehitetty maa, jossa tehtiin julmuuksia ihmisille.

Toisaalta Suomessakin tilanne oli sellainen, että patsaiden lahjoittamiselle ei ollut aina takavuosina helppo sanoa ei.

– Meillähän se (patsaiden pystyttäminen) oli pelkkää mielistelyä ja konjuktuuripolitiikkaa suhteessa esimerkiksi Leniniin. Me pääsimme niin paljon vähemmällä.

ERI PUOLILLA Suomea on tiettävästi toistakymmentä Leninin patsasta tai muistolaattaa. Venäjän Ukrainassa käymä julma hyökkäyssota on herättänyt keskustelua näiden tarpeellisuudesta.

Viime päivinä Suomessa on keskusteltu erityisesti Maailman rauha -patsaasta, joka siirrettiin elokuun alussa pois rakennustyömaan tietä Hakaniemestä ja joka Yle uutisten mukaan seisoo tällä hetkellä Sipoossa teollisuusalueen pihassa.

Patsas on Helsingin kaupungin vuonna 1989 saama lahja Moskovan kaupungilta. Patsasta paljastettaessa 1990 tammikuussa silloisen kaupunginjohtajan Raimo Ilaskiven (kok.) on kerrottu todenneen sen olevan ”voimakas ja puhutteleva” työ, joka herättää keskustelua.

Lehtinen epäileekin, että patsas olisi palvellut myös Ilaskiven presidenttihaaveissa ”lipaisuna itään”.

Helsingin taidemuseo HAMin mukaan nyt Sipoossa jököttävä patsas saatetaan aikanaan siirtää takaisin lähelle alkuperäistä paikkaa, kun se on jälleen rakennustöiden jälkeen mahdollista.

Lehtisen mielestä on ihan OK, jos patsas aikanaan tekisi paluun lähelle entistä paikkaansa.

– Minusta historian monikerroksisuus toimii patsaiden kautta aika hyvin. Se on sitten taas väkivaltaa historialle, jos niitä kaadetaan tai muutetaan. Välillä ne voi tervata, kuten Mikael Jungner teki Maailman rauha -patsaalle nuorena miehenä. Sehän ei haittaa, Lehtinen heittää.

Vuonna 1991 Jungner oli yksi kolmesta patsaan tervanneen nuoren ryhmästä ja pääsi tekopaikalta poliisikuljetuksella pois. Ryhmä halusi tempauksellaan muistuttaa Helsingin kaupunkia siitä, ettei patsasta olisi pitänyt ottaa vastaan juuri, kun kommunismi oli päättymässä Itä-Euroopassa.

SE, ETTÄ neuvostopatsaiden kautta suomalaisille syntyy käsitys historian monikerroksisuudesta tarkoittaa Lehtiselle sitä, että patsaat muistuttavat meitä muun muassa suomettumisen ajasta ja rähmälläänolosta.

Tärkeintä on selittää patsasta katsoville, millaisesta historian kerroksesta kulloinkin on kysymys. Lehtisen mukaan tämä onnistuu hyvin esimerkiksi modernin teknologian avulla eli patsaan lähellä voi olla tunniste, josta sen historiaa voi siirtyä tarkastelemaan kännykän kautta.

– Joissakin maissa olen käynyt paikoissa, joihin on kasattu esimerkiksi Leninin ja Stalinin patsaita. On tehty muistopuisto, johon on kärrätty tiheään niitä. Sehän on yksi mahdollisuus. Mutta meillä on Suomessa kuitenkin itse asiassa aika vähän vieraaseen valtaan liittyvää patsasta, joten minusta me voimme ihan hyvin elää niiden kanssa.

– Emmehän mekään nyt tuolla maailmalla ihmettele kaikki patsaita. Aika verisiä tyyppejähän ne ovat olleet Napoleonista lähtien, joille patsaita on pitkin Eurooppaa pystytetty.

Lehtinen ei myöskään muuttaisi Helsingissä sijaitsevan Lenininpuiston nimeä taikkapa Tehtaankadun nimeä. Näistäkin on keskusteltu. Tehtaankadulla sijaitsi Neuvostoliiton ja nyttemmin Venäjän suurlähetystö.

Lehtinen toteaa, ettei Tehtaankatu nimenä edes viittaa Neuvostoliittoon vaan kadun teolliseen historiaan.

– Se on eri asia, jos sen nimi olisi vaikkapa Lenininkatu tai jokin sellainen. Minä olen sitä mieltä, että kerroksia ei pidä poistaa, vaikka ne olisivat kuinka kiusallisia.