Entinen työministeri ja kansanedustaja Lauri Ihalainen (sd.) on huolissaan, että tähän asti nähdyt lomautukset voivat muuttua työttömyydeksi. Sieltä olisi paljon vaikeampi nousta takaisin työmarkkinoille.

– Pitäisi tehdä kaikki voitava sen eteen, etteivät lomautukset muuttuisi pitkittyessään työttömyydeksi, hän sanoo.
Demokraatin haastattelussa Ihalainen nostaa esiin kaksi asiaa, joilla yhteiskunta voisi varautua torppaamaan orastavaa työttömyyden kasvua.

Ihalainen kiinnittää katseen käsillä olevaan nivelvaiheeseen, jossa voisi käydä niin, että yritykset alkaisivat irtisanoa jo lomautettuja työntekijöitä.

– Eli ihmiset olisivat mieluummin ylimenokauden koulutuksessa ja osaamisen vahvistamisessa kuin siirtyisivät lomautuksista työttömyyteen, Ihalainen tiivistää.

Hän katselee asiassa hallituksen ensi viikolla alkavaan budjettiriiheen päin.

– Voisiko tästä löytyä jokin periaatelinjaus riihessä. Sitä valmisteltaisiin syksyä kohti ottaen huomioon että työmarkkinajärjestöjen keskinäinen sopimus lomautuksista on voimassa vuoden loppuun, Ihalainen pohtii.

Keskusjärjestöt sopivat maaliskuussa muun muassa lomautuksia koskevien neuvottelujen tilapäisestä nopeuttamisesta jopa viiteen päivään normaalista vähintään 14 päivästä. Samalla poistettiin lomautetun ja irtisanotun omavastuupäivät. Myös irtisanomismenettelyä nopeutettiin.

Ihalainen painottaa, että myös aiempina vuosina, kun taloudessa on ollut vaikeaa, yritykset ovat toteuttaneet yhteiskuntavastuutaan osallistumalla irtisanottujen tai sen uhan alla olevien kouluttamiseen.

– Nyt tarvittaisiin tällaista henkeä.

– Kannattaisi ajatella läpi, vaatisiko tämä myös muutosturvamallin päivittämistä. Se on ollut hyvä instrumentti suomalaisessa rakennemuutoksen hallinnassa. Nyt Työllisyysrahasto tukee omaehtoista koulutusta. Pitkässä juoksussa voisi olla hyvä, että se voisi tukea aikuisväestön ammatillisen koulutuksen rahoitusta myös suhteessa yrityksissä tapahtuvaan koulutukseen.

Mikäli työnantajat ja hallitus etenisivät Ihalaisen vision suuntaan, työnantajien ja valtion rahoitusta voisi kanavoida niin muunto- kuin yhteishankintakoulutukseen. Yhteishankintakoulutuksessa yritys tai muu työnantaja kouluttaa nykyisiä tai uusia työntekijöitään yhteistyössä TE-palvelujen kanssa.

SAK:ta pitkään johtanut Ihalainen toteaa, että historiassa työmarkkinakeskusjärjestöjen yhteistyön laatu on ollut parhaimmillaan kriisiaikoina. Tästä heijastumana hän näkee senkin, että järjestöt sopivat keväällä nopeasti lomautusjärjestelmän muutoksista.

Ihalaisen mukaan iso kuva on kuitenkin tällä hetkellä se, että työmarkkinakeskusjärjestöjen keskinäinen aloitteellisuus hallituksen suuntaan on hapertunut.

Hänellä on ehdotus yhteistyön edistämiseksi. Ihalainen sanoo, ettei hän ajattele nyt laajoja työmarkkinaratkaisuja vaan pikemminkin ”hentoista tapaa” tiivistää työnantaja- ja työntekijäkeskusjärjestöjen yhteistyötä.

Ihalainen toivoo, että keskusjärjestöt voisivat pikimmiten alkaa hahmotella korona-ajassa ja sen jälkeen eri toimintaskenaarioita: niissä otettaisiin huomioon mahdolliset työmarkkinoiden toimintamallit viennin ja talouden erilaisissa kehitystilanteissa.

– Se ei olisi vielä kannanotto mitä tehdään, mutta olisi valmiuden nostamista ja yhteistä tilannekuvaa pidemmällä aikavälillä – vaikkapa vaalikauden loppuun saakka. Ei vain katsottaisi lyhyellä aikavälillä budjettiriihestä toiseen vaan pidemmällä aikavälillä sitä, mihin suomalaisen yhteiskunnan menestystekijät rakentuvat ja mistä täytyy pitää huolta, jotta työllisyysaste nousee ja hyvinvointiyhteiskunta säilyy. Tällaisen pohdinnan tarve voisi olla aika suuri.

Ihalainen näkee, että hänen kuvaamansa prosessi voitaisiin käydä avoimesti ja osallistavalla tavalla myös ammattiliittoja sitouttaen.

– Se olisi hyvässä mielessä ennakoivaa yhteisen edunvalvonnan ja Suomen selviämisen hahmottamista.

Ihalainen tarttuu myös UPM:n toimitusjohtajan Jussi Pesosen ehdotukseen, jonka mukaan Suomeen tarvittaisiin hallituskausien yli menevä pidemmän aikavälin teollisuuspoliittinen ohjelma.

Ihalainen toivoo, että työmarkkinakeskusjärjestöt tarttuisivat Pesosen ideaan ottaen keskinäisen vastuun ohjelman valmistelusta.

Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) on muuttanut sääntöjään niin, ettei se enää neuvottele keskitetyistä palkkaratkaisuista.

Kokoomuksen vanavedessä se myös ilmoitti hiljattain kannattavansa ansiosidonnaista turvaa, joka ei enää olisi sidottu työttömyyskassan jäsenyyteen. Samaan syssyyn EK ymppäsi ansiosidonnaisen porrastamisen.

Työntekijäpuolella EK:n toimia ei ole katsottu lainkaan hyvällä. Ihalainen toteaa hänkin yllättyneensä EK:n uudesta kannasta.

– Palkkaperusteista työttömyysturvaa on aina koetettu viedä yhteisymmärryksessä eteenpäin. Nyt haetaan vähän erilaista linjaa.

Samalla asialla kannoissaan ansiosidonnaiseen ovat kokoomuksen ja EK:n lisäksi Keskuskauppakamari ja Suomen Yrittäjät.

Ihalainen puhuukin ”henkisten veljesten liitosta” ja toteaa, että on itsestään selvää, että nämä toimijat pelaavat yhteen.

– Sehän on sallittua demokratiassa, nyt haetaan erilaisia liittoutumia. Itse toivoisin että työmarkkinajärjestöt keskenään olisivat tekemässä enemmän yhteisiä aloitteita ja asioita. Se helpottaisi hallituksenkin työtä.