Elolle ominaisesti hänen poliittisilla muistelmillaankin on sanoilla leikittelevä nimi, Simon Elo – Poliittiset Mustelmani (Minerva).

Sinisten ryhmäpuheenjohtajaksi perussuomalaisten hajaannuksen kesällä 2017 jälkeen siirtynyt Elo on työstänyt kirjan yhdessä Verkkouutisten toimittajan Juha-Pekka Tikan kanssa.

Elo ei tullut viime vaaleissa valituksi eduskuntaan uudelleen kuten ei kukaan muukaan sininen. Viime elokuussa hän erosi sinisistä ja istui sen jälkeen sitoutumattomana Espoon kaupunginvaltuustossa kunnes liittyi kokoomukseen. Raskaitten vaiheiden jälkeen poliittinen intohimo ei ole sammunut, hän on ehdolla kuntavaaleissa.

Uuden eduskuntaryhmän perustaminen kuvataan Elonkin kirjassa spontaanina reaktiona kokemukseen, jossa katsottiin oman poliittisen kodin tulleen kaapatuksi tai, kuten on sanottu, palaneen Jyväskylän puoluekokouksessa 2017. Elo käy kirjassaan vaihe vaiheelta läpi sen, miten puoluekokouksen valintoihin pettyneet eduskuntaryhmän jäsenet avustajineen alkoivat pikku hiljaa työstää sitä, miten tilanteesta päästään eteenpäin.

Toimittaja Lauri Nurmi uutisoi jo viikko ennen perussuomalaisten hajaannusta tiedon suunnitelmasta, jonka mukaan soinilaiset muodostaisivat oman eduskuntaryhmänsä. Näin lopulta kävikin. Sittemmin Nurmi on käsitellyt vaihe vaiheelta tapahtumia myös kirjassaan.

Sinisten oma versio ja ääni on vahvistunut median kerronnassa mutta toisaalta toimittaja Lauri Nurmi on pitänyt myös kuvauksestaan kiinni.

Siniset eivät Nurmen tarinaa niele. Sitä ei niellyt Niinistö, ei Lindström eikä nyt Simon Elo, joka kertoo kirjassa oman vankan käsityksensä tapahtumien kulusta.

Niinistön, Lindströmin ja Elon kuvaus on yhtenäinen: siniset kumpusi ilman ennakkosuunnitelmaa siitä tuskasta, joka koettiin Jyväskylässä Jussi Halla-ahon ja tämän hengenheimolaisten otettua puolueen johtoonsa.

Elo kirjoittaa, että Nurmen kirjan keskeiseen väitteeseen ennakkosuunnitelmasta on houkuttelevaa uskoa, sillä luottamus politiikassa toimivia kohtaan on jo valmiiksi heikkoa.

– Nurmen kirjassa on kirjattu erilaisten tapahtumien yksityiskohtia aivan oikein, mutta kirjan keskeinen väite ennakkosuunnitelmasta on heikolla pohjalla. Kokeneet poliittiset toimijat osaavat nähdä mitä saattaa tapahtua seuraavaksi ja arvioida erilaisia vaihtoehtoja, mutta se on eri asia kuin laatia konkreettinen ennakkosuunnitelma, Elo näkee.

Elo kirjoittaa myös, että ennen Nurmen kirjan julkaisua sinisten ja eduskuntaryhmän johto puheenjohtaja Sampo Terhoa myöten keskustelivat siitä, miten kirjan väitteisiin kannattaisi julkisuudessa suhtautua.

– Terho ja Petteri Leino kannattivat radiohiljaisuutta eli sivuutettaisiin Nurmen kirja julkisuudessa, jotta koko juttu kuivuisi vähitellen kasaan.

– Minä, Soinin erityisavustaja Riikka Taivassalo ja eduskuntaryhmän tiedottaja Meri Leppänen kannatimme suoraa vastaamista kirjan väitteisiin. Lopulta toimittiin puolueen puheenjohtajan haluamalla tavalla ja vaiettiin, mikä osoittautui seuraavien viikkojen kuluessa vakavaksi virheeksi. Kun sinisten julkikuva muuttui Nurmen kirjan myötä kielteiseksi, kaikki sinisiin liittyvät uutiset alettiin kehystää saman kertomuksen jatkoksi. Julkisuuden negatiivinen kierre oli syntynyt ja sitä oli erittäin vaikea enää katkaista, Elo kuvaa.

Niinistön ja Lindströmin versioihin nähden uutta Elon kuvauksessa on se, että hän käytännössä lukee Nurmen kirjan isoksi syyksi sinisten huonolle menestykselle. Hänen mukaansa vastasyntyneelle Siniselle tulevaisuudelle Nurmen kirja oli lähes kuolinisku.

Elo kertaa, miten Nurmen väitteisiin otettiin vahvasti kantaa vasta Ilta-Sanomien jutussa 18. marraskuuta 2017. Tällöin lopulta paljastettiin sinisten avustajakunnasta Petteri Leinon, Samuli Virtasen, Juha Halttusen ja Otto Juotteen viestintää kesäkuun operaatiosta perustaa uusi eduskuntaryhmä.

– Viestittelyn sisältö osoittaa, että Nurmen väittämää ennakkosuunnitelmaa ei ollut. Leino ja Virtanen luovuttivat Ilta-Sanomille ”kaikki niiden toimijoiden viestiketjut, jotka olivat mukana lauantai-illasta tiistaihin kello 13 saakka siinä prosessissa, jonka seurauksena syntyi uusi eduskuntaryhmä”, Elo kertaa.

Elon kirjaan haastateltu Jussi Niinistö sanoo hänkin, että Nurmen Perussuomalaisten hajoamisen historia -kirjan (Into 2017) näkemykset ja mielikuvat lähtijöiden salaliitosta ovat jääneet monen sinisen hampaankoloon.

– Historiantutkijana toivon, että Nurmen kirjan totuudenvastaiset tulkinnat eivät vaikuta tulevaan historiankirjoitukseen. Suomalaisella medialla on itsetutkiskelun paikka: se nieli Lauri Nurmen syötin koukkuineen. Kirja ja etenkin sen uutisointi – harva kansalainenhan kirjaa luki – varmasti vaikutti sinisten tarinaan suuren yleisön silmissä, Jussi Niinistö toteaa Elon kirjassa.

Jussi Niinistö kuorruttaa sanansa Nurmen kehumisella, johon hän liittää mielenkiintoisesti myös tasavallan presidentin.

– Sinällään kyllä arvostan Lauri Nurmen journalistista rohkeutta tarvittaessa arvostella valtaapitäviä, vaikka esimerkiksi tasavallan presidenttiä, sillä se on tuiki harvinaista tänä päivänä, mutta se kirja ei anna oikeaa koko kuvaa tapahtuneesta, hän jatkaa.

Lauri Nurmen kirjan keskeistä väitettä vastaan on esitetty iso määrä kritiikkiä.

– Lauri Nurmen lennokas fiktio perussuomalaisen eduskuntaryhmän hajoamisesta on poliittista kerrontaa, totuuden asioiden kulusta voi lukea Elon kirjasta. Hän oli paikalla. Elo myös on ymmärtänyt, miksi Siniset eivät menestyneet paremmin, myös ulkoministerinä Sipilän hallituksessa toiminut Timo Soini (sin.) kirjoitti vajaa viikko sitten 4.2. blogissaan Elon kirjasta.

Kovasta arvostelusta huolimatta Lauri Nurmi seisoo järkähtämättä kirjansa takana:

– Fakta on se, kuten olen kirjoittanut ja kertonut, että Timo Soinille näytettiin huhti–toukokuussa 2017 Halla-ahon Facebook-ryhmien jäsenlistat. Tässä vaiheessa kuten olen kertonut, Halla-ahon tukiryhmässäkin oli jo 700 jäsentä, joita Timo Soinin lähipiirissä verrattiin puoluekokouksiin ilmoittauneisiin ja heihin joiden tiedettiin muutoin olevan tulossa puoluekokoukseen ja tultiin huhti–toukokuussa siihen lopputulemaan, että Halla-ahon valinnan estämisen näkökulmasta juna oli karannut tavoittamattomiin, hän sanoo Demokraatille.

Ja näin sanottuaan Nurmen näkemys asiasta on, että Soinilla oli hyvää aikaa varautua siihen, miten säilyttää ulkoministerin salkkunsa.

– Soini oli jo maaliskuun alussa blogissa ilmoittaessaan luopuvansa puheenjohtajuudesta painottanut, että hän mielellään jatkaisi ulkoministerinä, jolloin on itsestään selvää, että Timo Soinilla oli suunnitelma a ja suunnitelma b. Toinen suunnitelmista oli se, että hänelle uskolliset kansanedustajat muodostavat oman eduskuntaryhmänsä ja jatkavat hallituksessa, Lauri Nurmi näkee.

Elon kertomus, jonka Soini siunaa,  on kuitenkin täysin toinen kuin Nurmen.

– Pitää muistaa, että Simon Elo oli tässä vaiheessa niin sanottu rivikansanedustaja, jonka tiedettiin joka tapauksessa olevan uskollinen Soinille ja vierastavan halla-aholaista linjaa, kuten hän itsekin kirjassaan kertoo. Elo piti sitä äärioikeistolaisena sekä kristillisten arvojen vastaisena. Näin ollen Timo Soini ja hänen lähipiirinsä saattoivat laskea sen varaan, että Simon Elo on automaattisesti mukana, mikäli irtaantuminen tapahtuu. Simon Elo ei ole kuulunut niin sanottuun sisäpiiriin, jossa olisi keskusteltu vaihtoehdoista Halla-ahon valinnan varalle, Lauri Nurmi sanoo.

Jussi Niinistöä Nurmi kuvaa yhteiskunnallisesti vaikutusvaltaiseksi ja osaavaksi poliitikoksi ja nostaa esiin Niinistön positiivisen palautteen Elon kirjassa.

– Jos meillä olisi kovin erilaiset käsitykset tapahtumien kulusta pohjimmiltaan, tuskin toisiamme kiittäisimme julkisesti, Lauri Nurmi tulkitsee.

Nurmen näkemys tapahtumien kulusta ei siis horju.

– Pysyn 110-prosenttisesti kertomassani, että Timo Soinilla oli useita eri varavaihtoehtoja Jussi Halla-ahon varalle valtansa säilyttämiseksi. Yksi näistä päätettiin toteuttaa Jussi Halla-ahon todella tultua valituksi.

Elon kirjan lukenut Lauri Nurmi on kiinnittänyt huomiota myös erääseen kirjan yksityiskohtaan.

“Sunnuntaiaamuna 11. kesäkuuta 2017 Jyväskylässä hotellin aamupalalla ministerit, Jussi Niinistön erityisavustaja Petteri Leino ja Timo Soinin erityisavustaja Riikka Taivassalo totesivat yhdessä, että perussuomalaiset joutuisi pian ulos hallituksesta. Tuntia myöhemmin Samuli Virtanen soitti Petteri Leinolle ja kertoi olleensa yhteydessä pääministeri Juha Sipilän kansliaan lauantai-iltana. Virtanen esitti Sipilän erityisavustajalle Riina Nevamäelle uutta hallitusratkaisua, joka sai Nevamäeltä ”keltaista valoa”. Nevamäki ei luonnollisesti voinut ottaa suoraan myönteistä kantaa esimiehensä Sipilän puolesta”, Elo kuvaa.

Nurmen kirjan julkaisun jälkeen aikoinaan polttavaksi kysymykseksi nousi se, puhuiko Sipilä totta eduskunnan tiedonantokeskustelussa 19.6.2017, kun hän muun muassa sanoi perussuomalaisten hajaannukseen viitaten, että “olisihan se ennenkuulumatonta miettiä puolueen puoluekokouksen mahdollisia lopputuloksia ja tehdä siihen suunnitelma etukäteen”.

Sipilä sanoi tuolloin, että hallitus sai vasta sunnuntai-iltana 11. kesäkuuta ”joitakin viitteitä, että liikehdintää on tapahtumassa”. Kyse oli siis perussuomalaisista irtautuvasta ryhmästä.

Nurmi tulkitsee Elon kirjan yllämainitun sitaatin niin, että “jokaiselle on mahdollista osoittaa se, että silloinen pääministeri Juha Sipilä ei puhunut totta eduskunnan täysistunnossa antaessaan tiedonantoa hallituspohjan muutoksesta”.

– Elon kirjassa kerrotaan, että valtiosihteeri Samuli Virtanen jo lauantaina oli yhteydessä Sipilän ykkösavustajaan Riina Nevamäkeen, joka näytti jo lauantaina keltaista eli alustavasti hyväksyvää valoa loikkausoperaatiolle. Kun Juha Sipilä aikanaan puhui eduskunnan täysistunnossa, hän väitti kuulleensa jotakin mietintää ensimmäisen kerran sunnuntaina illalla, Nurmi itse pointtaa Elon kirjasitaatin.

Sipilä kiisti eduskunnassa 19. kesäkuuta useaan otteeseen, että hallitusratkaisun taustalla olisi ennalta suunniteltu käsikirjoitus. Tarkalleen ottaen hän muotoili, että “missään sellaisissa keskusteluissa en ainakaan itse ole ollut mukana”.

– Edustaja Lindtman (sd.) kysyi, voinko vakuuttaa, että näin ei ole. Voin vakuuttaa, että näin ei ole. Hallituksen piirissä ei ole – missään sellaisissa keskusteluissa en ainakaan itse ole ollut mukana, joissa tällaista suunnitelmaa olisi tehty, Sipilä sanoi tuolloin.

– Nämä ovat ihan mielikuvitustarinoita, joita lehdet kirjoittavat ja te täällä toistatte, Sipilä totesi oppositiolle.

Nurmi näkee tänäkin päivänä, että keskustan eduskuntaryhmällä ja keskustan johdolla oli jo toukokuussa alkanut operaatio, jossa kartoitettiin niitä perussuomalaisia kansanedustajia, jotka voisivat mahdollisesti loikata keskustaan tai muutoin jatkaa hallituksessa.

– Minulle on henkilökohtaisesti merkityksetöntä, aikovatko asianosaiset (keskustalaiset) koskaan kertoa Jussi Halla-ahon valintaa edeltävästä toiminnastaan julkisesti, mutta itselläni on monipuoliset ja erittäin luotettavat lähteet siitä, että varautuminen oli laajaa ja yksi etukäteisvarautumisen vaihtoehdoista oli se, että 20 kansanedustajaa muodostaa oman eduskuntaryhmänsä ja pyrkii jatkamaan hallituksessa. Kirjoitin tämän julki hallituslähteiden perusteella 8 päivää ennen perussuomalaisten puoluekokousta. Jokainen joka tuntee politiikkaa, tietää, että sanasta sanaan toteutuvia asioita ei kirjoiteta ilman erittäin hyviä ja luotettavia lähteitä. Näin ollen jätän omaan arvooni väitteen siitä, että etukäteistä varautumista ei ollut olemassa, Nurmi sanoo.

Nykyisin kokoomusta edustava Elo arvioi kirjassaan myös entistä poliittista kotiaan perussuomalaisia ja sen nykyistä puheenjohtajaa Jussi Halla-ahoa.

– On tärkeää ymmärtää, että nykyään perussuomalaiset kietoutuu puolueena vahvasti kansalaisjärjestöön eli Suomen Sisuun. Monipuoluejärjestelmä on sisulaisille avoimen pilkan kohde, Elo summaa.

Halla-aho on kertonut eronneensa nationalistisesta Suomen sisusta.

– Halla-aho on taitava sanankäyttäjä, joka nosti kirjoituksillaan vuosia sitten tarpeellista keskustelua maahanmuuttopolitiikasta, mutta on sortunut läheiseen yhteistyöhön äärioikeistolaisten liikkeiden kanssa. Halla-aho ei ole johtaja, joka johtaa haluamaansa suuntaan, vaan keulakuva, joka on tarvittu sisulaisen perussuomalaisuuden kurkiauraksi. Voi olla älykäs ilman, että on viisas, Elo kirjoittaa.

Käsitellessään perussuomalaisia nuoria ja nykyeduskuntaryhmän jäseniä Elo kirjoittaa, että etnonationalismilla on kannatusta “huomattavan paljon puolueen eduskuntaryhmässäkin”.

– Etnonationalismin voi sanoa olevan nykyisen perussuomalaisen aatteen ytimessä, Elo kirjoittaa.

Jussi Halla-aho on kommentoinut Elon kirjaa Twitterissä.

– Elo kertoo kirjassaan, että “Jussi Halla-ahon puheenjohtajuuden myötä sisulaiset ovat puolueessa johdossa kaikilla sen tasoilla”. Pikaisella vilkaisulla puolueen tai eduskuntaryhmän johdossa tai puoluehallituksessa ei ole yhtäkään Sisun jäsentä, Halla-aho muun muassa kirjoittaa maanantaisessa kymmenen tviitin sarjassaan.

Elo moukaroi perussuomalaista puoluetta raskaasti kirjassaan.

– Olen lähtenyt puolueesta, joka ei nähdäkseni kunnioitaliberaalia länsimaista demokratiaa, ja liittynyt puolueeseen, jonka luotan edistävän liberaalia länsimaista demokratiaa, hän muun muassa sanoo.

– Kun arvioit poliittista liikettä, kysy itseltäsi: mitä uskoisit liikkeen tekevän, jos se saisi yhteiskunnassa ehdottoman vallan? Elo päättää kirjansa.

Elo käy kirjassaan läpi perussuomalaisten hajaannukseen ja puolueen yhtenäisyyden rakoilun taustoja. Hänen mukaansa ensimmäinen merkki perussuomalaisten eduskuntaryhmän jakaantumisesta nähtiin jo ryhmäkokouksessa eduskunnan kirjastossa 1. kesäkuuta 2015. Elo viittaa siihen, että toisesta varapuheenjohtajasta äänestettiin. Ari Jalonen voitti Laura Huhtasaaren äänin 16–9.

– On myös ihmetelty, miksi Jussi Halla-aho ei ollut ehdolla puheenjohtajaksi jo Turun puoluekokouksessa 2015. Keskeisin syy sille, miksei hän haastanut Soinia jo tuolloin, liittyi vaalikelpoisuuteen. Halla-aho ei ollut puolueen sääntöjen mukaan vaalikelpoinen, sillä hän oli laiminlyönyt puolueen jäsenmaksut kahden vuoden ajalta, Elo esittää.

Hajaannuksen merkkejä tuli lisää. Joukko perussuomalaisten kansanedustajia vaati keskiviikkona 29. maaliskuuta 2017 maahanmuuttopolitiikkaan lisää tiukennuksia sote-uudistuksen etenemisen ehtona. Tiedotteen olivat allekirjoittaneet kansanedustajat Juho Eerola, Teuvo Hakkarainen, Laura Huhtasaari, Olli Immonen, Rami Lehto, Jani Mäkelä, Jari Ronkainen, Sami Savio ja Ville Tavio.

– Jos kuntavaalit eivät olisi olleet kulman takana, niin tiedän, että ainakin suurin osa näistä yhdeksästä edustajasta olisi erotettu eduskuntaryhmästä välittömästi, Elo kirjoittaa.

Sininen tulevaisuus ei löytänyt omaa ekologista lokeroaan puoluekentästä. Toki puolue on yhä pystyssä, vaikka Elokin toivoi puolueen toiminnan lakkauttamista 2019 eduskuntavaalien jälkeen.

Simon Elo kertoo muistelmissaan myös toukokuisesta eduskuntaryhmän virkistäytymisillasta 2018. Hän pohti Timo Soinin ja Sampo Terhon kanssa tulevaa.

– Soini kertoi, että hän ajatteli jo vuonna 2015 luopua perussuomalaisten puheenjohtajan paikasta Sampon hyväksi ja lähteä muihin tehtäviin. Suunnitelma muuttui, kun Soini katsoi joutuvansa jatkamaan puheenjohtajana, jotta perussuomalaiset kestäisi puolueena hallitusvastuussa, Elo kirjoittaa.

Elo sanoo myös kesällä 2018 kuulleensa luotettavalta lähteeltä, että Soini piti mahdollisena työtä katolilaisessa ajatuspajassa.

Elon kirjasta piirtyy kuva sinisten ahdingosta ja siitä, miten yhteistyöstä käytiin keskustelua eri puolueiden kanssa joko omasta tai muiden aloitteesta. Saman keskustelun kaikuja taitavat olla viime kesäiset Soinin puheet puoluekentän “kraatterin kokoisesta aukosta”, jonka Soini on nähnyt kristillisten, perussuomalaisten ja keskustan liepeillä.

Elon muistelmissa on julkaistu päiväkirjamerkintä lokakuulta 2018, jonka mukaan sinisten puheenjohtaja Sampo Terho oli jutellut Juha Sipilän kanssa. Elon mukaan Sipilä “otti itse esille ajatuksen yhteisestä eduskuntaryhmästä meidän ja KD:n kanssa”.

– Ajatus näin läheisestä yhteistyöstä keskustan kanssa ei edennyt koskaan sen pidemmälle. Toinen yllättävä tarjous tuli kokoomukselta, jonka puoluesihteeri Janne Pesonen kertoi tammikuussa 2019 haluavansa minut, Sampo Terhon ja Jussi Niinistön sitoutumattomiksi ehdokkaiksi kokoomuksen listalle Uudellamaalla. Lopulta päätimme olla hyväksymättä Pesosen tekemää tarjousta, ja kokoomus ei halunnut solmia perinteistä puolueiden välistä vaaliliittoa, Elo kertoo.

– Vaikka nämä laatikon ulkopuoliset ajatukset eivät edenneet, niin Sininen tulevaisuus tarvitsi uutena puolueena liittolaisia, joten pyrimme tekemään perinteisiä vaaliliittoja. Katsoimme ensimmäisenä kristillisdemokraattien ja puheenjohtaja Sari Essayahin suuntaan. Timo Soini esitti minulle jo 17. lokakuuta 2017 kannattajakorttien keruujuhlassa Pub Urhossa, että tekisimme ainakin eurovaaleissa vaaliliiton kristillisdemokraattien kanssa. Pian kävi ilmi, että kristillisdemokraateissa vain yksi henkilö lopulta päättää kaapin paikan: Sari Essayah.

Elon mukaan kristillisdemokraatit olivat usealle sinisten kansanedustajalle luonteva vaaliliittokumppani, ja siksi keskustelut vaaliliitosta eduskuntavaaleja 2019 varten aloitettiin hyvissä ajoin syksyllä 2017.

Elon mukaan Essayahin toiminta vaaliliitoissa tuli kristillisdemokraateille kalliiksi. Elo kirjoittaa Essayahin olleen erityisen haluton tekemään vaaliliittoa sinisten kanssa Kaakkois-Suomen vaalipiirissä, jossa sinisten kärkiehdokas oli Jari Lindström.

– Puheenjohtajan ylimielisyys kostautui raskaasti kristillisdemokraateille, sillä heidän entinen kansanedustajansa Sakari Smeds jäi Kaakkois-Suomessa vain noin 600 äänen päähän eduskuntapaikasta. Siniset saivat Kaakkois-Suomessa 3 212 ääntä, joten vaaliliitossa Smeds olisi mennyt kirkkaasti läpi ja tiputtanut vihreiden Hanna Holopaisen.

Elo syyttää kristillisdemokraattien Essayahia omavaltaisesta toiminnasta jo vuoden 2018 presidentinvaalien ehdokasasettelussa.

– Kristillisdemokraattien entinen puheenjohtaja Päivi Räsänen ilmoitti 7. elokuuta 2017 harkitsevansa vakavasti presidenttiehdokkuutta. Räsäsen kaltaisen kokeneen poliitikon julkinen pohdinta ehdokkuudesta tarkoittaa yleensä sitä, että lopulta ehdokkaaksi myös lähdetään. Essayah kuitenkin suositteli 19. elokuuta 2017 puoluekokouksessa, että omaa ehdokasta ei asetettaisi, vaan jäsenistölle suositeltiin Sauli Niinistön tukemista. Näin puoluekokous päätti toimia.

– Ennen puoluekokousta kristillisdemokraatit oli teettänyt jäsenkyselyn, jossa hieman yli puolet 1 300 kyselyyn vastanneesta jäsenestä oli ollut oman ehdokkaan kannalla. Essayah veti julkisesti maton entisen puheenjohtajan Räsäsen alta ja toimi jopa puolueen jäsenistön enemmistön kannan vastaisesti, Elo kirjoittaa.

Kokoomuksen pitkäaikainen kansanedustaja Ben Zyskowicz esitti helmikuussa 2007, että keskusta ja kokoomus voisivat yhdistyä yhdeksi puolueeksi 10–20 vuoden päästä.

– Uudistan zyskowiczilaisen esityksen: keskustaoikeiston on yhdistettävä voimansa. Uusi keskustaoikeistolainen puolue olisi 25–30 prosentin kannatuksella jopa Suomen suurin puolue, Simon Elo kirjoittaa.

10/10
Tämän ei kuitenkaan anneta häiritä, koska – kuten sanottua – väitteen totuudenmukaisuus riippuu vain siitä, sopiiko se narratiiviin. Koska narratiivi kertoo, että sisulaiset johtavat puoluetta, sisulaiset johtavat puoluetta, vaikka eivät johtaisikaan.

— Jussi Halla-aho (@Halla_aho) February 8, 2021

Uutista korjattu kello 11.50. Jutussa luki aiemmin: “Elo piti sitä äärioikeistolaisena sekä kristillisten arvojen mukaisena.  Sana mukaisena korjattu sanaksi vastaisena.