– Jos hyvää on tapahtunut, se on tapahtunut pikemmin kokoomuksesta huolimatta kuin sen ansiosta. Se on tämän hallituskauden tarina, Lepomäki kirjoittaa.

Kaupassa myytävän alkoholin vahvuuden nostamista 0,8 prosenttiyksiköllä ei hänen mukaansa voi pitää strategisena onnistumisena. Lepomäki myös hämmästelee miksi kokoomuksen ainoa tavoite budjettiriihessä oli työllisyysmerkitykseltään pieni perhevapaauudistus, joka menisi hänen arvionsa mukaan läpi missä tahansa hallituskokoonpanossa.

– Miksi tuhlata poliittisia paukkuja siihen? Yritystukiin ei kajottu, työmarkkinoihin ei uskallettu koskea, ansiosidonnaista ei uudistettu, vaan lisättiin byrokratiaa aktiivimallin muodossa, solidaarisuusvero säilytettiin, veroja kiristettiin ja otettiin taas kolmella miljardilla velkaa. Sittemmin perhevapaauudistuskin on kaatunut.

– Usein kanta on konservatiivinen eli säilyttävä vain siksi, ettei muuta ole hoksattu. Kokoomus on kroonisesti puolustuskannalla. Politiikassa ei kuitenkaan mitään saada aikaan ilman voimallista työskentelyä. Pienetkin asiat juuttuvat järjestelmän rattaisiin, jos niitä ei määrätietoisesti viedä eteenpäin. Kokoomuksen kolme suurinta ongelmaa ovat johtaminen, johtaminen ja johtaminen.

Lepomäki kuitenkin kiistää, että hänen näkemyksensä olisi epäluottamuslause puheenjohtaja, valtionvarainministeri Petteri Orpolle.

– Kyse on vuosien aikana juurtuneesta puoluekulttuurista, jossa ollaan enemmän huolissaan oman porukan ”pärjäämisestä” kuin toteutuneesta politiikasta. Puolue-elimissä ollaan tyytyväisiä, kun saadaan juoda ministerin kanssa pullakahvit pari kertaa vuodessa. Harva uskaltaa esittää poikkeavan näkemyksen, kun vaarana on, että leimautuu ”hankalaksi”. Äänestäjän ääni ei kuulu.

Kokoomuksella olisi Lepomäen mukaan kaikki edellytykset olla paljon enemmän. Myös Suomella menisi hänen mukaan silloin paljon paremmin.

– Jäsenistöä pelätään kuin ruttoa ja asioiden sijaan keskitytään oman valta-aseman pönkittämiseen. Soininvaara antaa kokoomuksellekin perin surkean arvion: ”Kykypuolueen maine voi olla perusteltu, kun katsotaan puolueen jäsenistöä ja kannattajakuntaa, mutta ei täyspäiväisiä poliitikkoja.”

Soininvaara ei Lepomäen arvion mukaan ole “ihan väärässä”. Vaikka kokoomuksen eduskuntaryhmässä on “lukuisia lahjakkaita yksilöitä”,  jäsenistön ja äänestäjien toiveilla pyyhitään Lepomäen mukaan “säännönmukaisesti pöytää”.

Pääministeri Sipilä saa Lepomäeltä johtajana hyvän arvosanan. Hän kertoo ihmetelleensä miksi Sipilää on pidetty politiikan ulkopuolisena, joka ei saa asioita aikaiseksi.

– Minulla ei ole mitään syytä puolustella Sipilän yritystoiminnan linkkejä kunnalliseen päätöksentekoon tai hänen aikaisempaa uraansa. Sen sijaan on pakko ottaa hattu päästä sen edessä, mitä Sipilä on kaudellaan saanut aikaiseksi. Vaikka oma prioriteettilistani olisi ollut varsin erilainen, Sipilä on kunnioitettavalla tavalla toteuttanut, mitä on tavoitellut.

Lepomäen mukaan politiikassa voi saada paljon aikaan, jos osaa johtaa ihmisiä ja asioita edes alkeellisesti haluamaansa suuntaan. Sipilä on tästä Lepomäen mukaan esimerkki, kokoomus ei.

– Kokoomuksesta on tullut 30 perättäisen hallitusvuoden aikana – neljä vuotta poisluettuna – pikemmin urheilu- ja kannatusseura kuin poliittinen liike. Siinä missä urheilu- ja kannatusseura keskittyy kisan voittamiseen ja hyvän tunnelman luomiseen, pitäisi poliittisen liikkeen keskittyä asioiden aikaansaamiseen. Kaikki puolueet sortuvat aika ajoin populismiin. Eromme demareihin on se, ettei SDP pärjää edes vaaleissa, hän kirjoittaa.