Asiasta on kertonut Kansan Uutiset.

– Olemme jääneet aika lailla yksin ulko- ja turvallisuuspolitiikassa puolustamassa ihmisoikeusperustaista ulkopolitiikkaa ja ydinaseriisuntaa. Vasemmistoliitto oli ainoa puolue, joka olisi halunnut Suomen tekevän samanlaisen tukikohtiin ja ydinaseita koskevan julkilausutun linjauksen kuin muut Pohjoismaat, Andersson sanoo lehden mukaan.

– Pidän erittäin epätodennäköisenä, että meidän kannattajamme pystyisivät noin vaan ryhmittymään jonkun toisen puolueen ehdokkaan taakse, hän myös arvioi.

Päällimmäisenä muistijälkenä noista vaaleista Kyllönen pohtii, että presidenttikampanjoinnista on tullut vähän “henkilökulttikuvio”. 2018 presidentinvaalit olivat hänen sanoittamanaan aikamoinen “Sauli-Hegemonia” tai “hegemoninen kansanjuhla yhden ihmisen ympärillä”, mikä oli muille ehdokkaille melko turhauttavaa.

– Voin kokemuksesta sanoa, että ne ovat vähän erilaiset kuin muut vaalit ovat, Kyllönen sanoo Demokraatille.

Kyllönen pohdiskelee myös, voisiko nytkin olla rakentumassa vastaavanlainen hegemoninen kuvio.

– Se jää nähtäväksi, mutta ihan hyvässä nosteessahan (Pekka) Haavisto (vihr.) on nyt ollut. Siinä mielessä onkin sitten mielenkiintoista, syntyykö samanlainen kansanliike Haaviston taakse. Se varmaan vaikuttaa kyllä muiden ehdokkuuteen ja koko prosessin kiinnostavuuteen.

KYSYTTÄESSÄ Kyllösen omaa kiinnostusta lähteä jälleen tavoittelemaan ehdokkuutta presidentinvaaleissa, hän sanoo, ettei ole vielä eduskuntavaalien jälkeen ehtinyt miettiä.

– Tässä on tietysti monet vaalit tulossa. En ainakaan vielä ole linjannut tämmöisiä asioita. Voisin sanoa, että tuli niin äkkiä. Ei ole tällä hetkellä ainakaan valtavaa intohimoa.

Merja Kyllönen on vasemmistoliiton eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja. Kuva: LEHTIKUVA / Jussi Nukari

Harkitsetko?

– En ehkä tällä hetkellä harkitsekaan. Ei ole ainakaan vielä syttynyt semmoista paloa. Jospa siellä on joku innokas, kun puolueen puheenjohtaja on kerran ilmaissut, että oma ehdokas pitää olla.

Kysyttäessä potentiaalisia ehdokasnimiä vasemmistoliitosta Merja Kyllönen toteaa, että ensimmäisenä tulee mieleen Paavo Arhinmäki. Entinen vasemmistoliiton puheenjohtaja on nyt Helsingin apulaispormestari.

– Katu-uskottavuus riittää, Kyllönen sanoo Arhinmäestä.

Tuntuu, että Kyllönen ei tule lainkaan ajatelleeksi sitä, että myös Li Andersson itse saattaisi olla presidentinvaaleista kiinnostunut.

– Joo, toki! hän huudahtaa, kun häneltä kysyy, voisiko Andersson itse olla hyvä ehdokas.

– Jos hän itse on kiinnostunut. Minä ajattelin vain, että jos hän on heittänyt sen pallon muille, että pitää olla oma ehdokas. Ehdottomasti, jos puolueen puheenjohtaja on kiinnostunut, niin totta kai, Kyllönen jatkaa.

KYLLÖNEN ymmärtää Anderssonin ajattelua vasemmistoliiton omasta presidenttiehdokkaasta siltä kannalta, että puolue näyttää nyt olevan jäämässä oppositioon.

– Omien poliittisten arvojen ja agendan esilletuonti on kahta vaikeampaa. Siitä näkökulmasta varmaan ymmärrän puheenjohtajan kannan, Kyllönen toteaa ja jatkaa pohdintaansa.

– Sitten ehdokkaan näkökulmasta ehkä mietin omaakin kokemusta, että ei se kauhean yksinkertainen ja helppo prosessi ole kenelläkään olla siinä ehdolla varsinkin jos lopputulos on vähän niin kuin valmiiksi kuitenkin pedattu tietyllä tapaa.

Kyllönen sanoo, ettei pitäisi mahdottomana myöskään sitä, että vasemmistoliitto asettuisi jonkin muun puolueen ehdokkaan taakse.

– Onhan sellaistakin aikaa eletty, mutta jotenkin tuntuu, että aika vähän on vielä ehditty keskustella näistä asioista kuitenkaan eduskuntavaalien jälkeen. On oltu enemmän odottavalla kannalla, että mitä hallituskuvion kanssa tässä tapahtuu.

Presidenttikampanja onkin pyörinyt hyvin pitkälle jo yllättävän hiljaisilla kierroksilla. Vain Harry Harkimon (liik.) tiedetään tähän asti olevan ehdolla. Kyllönen allekirjoittaa hiljaisuuden.

Demokraatti ei tavoittanut Li Anderssonia ja Paavo Arhinmäkeä tänään puhelimitse kommentoimaan kantojaan presidentinvaaleihin.