Luokkakokouksen ohjaaja lypsää legendaa — Bodom (2016): Salkkarit-kauhua ja seksiobjekteja

Metsässä. Mörkö vaanii legendan perässä juoksevia nuoria.

Bodominjärven murhat kesällä 1960 hiertävät yhä suomalaisten kollektiivista tajuntaa yhtenä rikoshistoriamme hämärimpänä rikosmysteerinä. Kolmen nuoren edelleen selvittämättömät surmat ja reissulta ainoana elossa palanneen vangitseminen yli 40 vuotta tapahtuneesta ja vapauttaminen heti seuraavana vuonna jättävät spekuloitavaa myös viihteen kolportööreille, joilta näyttää kuitenkin menneen sisu kaulaan.

Nimeämällä elokuvansa pelkäksi Bodomiksi (2016) ja toistamalla tapahtumat uudelleen nykyajassa he voivat väittää jutun vain saaneen inspiraationsa eilisen tragediasta, vaikka he kalastavat läpinäkyvästi vanhan tragedian arkulla. Lopputulos ei kerro mitään puolen vuosisadan takaisesta arvoituksesta muttei kanna omillaankaan.

Taneli Mustonen ohjasi toisella yrittämällään vuosikymmenen katsotuimman kotimaisen elokuvan, keskenkasvuisten miesten sekoilua alleviivaavan räävittömän komedian Luokkakokous (2015). Amerikkalainen viihdelehti Variety näki törkyssä ainesta ja nimesi suomalaisen kymmenen lupaavimman pohjoismaisen ohjaajan joukkoon. Meillä kehujia ei ole jonoksi asti. Eikö kukaan ole vieläkään profeetta omalla maallaan?

ELOKUVA:
Bodom
Ohjaus: Taneli Mustonen
Pääosissa: Mimosa Willamo, Mikael Gabriel, Nelly Hirst-Gee,Santeri Helinheimo Mäntylä
2016, 85 minuuttia
Ensi-ilta 19.8.
Bodom on Mustosen ensimmäinen yritys lunastaa odotuksia. Luokkakokoukselle tulee jatkoa jo kuluvan vuoden puolella. Myös tällä kertaa hän tarjoaa välineensä myös muista kuin elokuvayhteyksistä tutuille nimille. Tämä kuulostaa paperilla ja kotimaisen elokuvan usein teatterimaista näyttelemistä vasten hyvältä, mutta tuottaa käytännössä kankeaa lausumista ja pällistelevää ilmeilyä.

Etenkin räppäri Mikael Gabriel taannee silti elokuvalle jonkin sortin nuoriso-uskottavuutta ja ehkä sellaistakin yleisöä, joka ei muutoin suosisi juttuja. Kaikki tarpovat silti suossa huonon käsikirjoituksen vetäminä, eikä Mustonen vaadi ohjaajana paljon.

Jossain Keski-Espoon metsissä asuu jättiläiseltä vaikuttava mykkä kostaja, joka ei vieläkään siedä mölyävän nuorison hauskanpitoa.

Luokkakokouksen saamia syytöksiä muun muassa räikeästä seksismistä Mustonen torjuu nyt korostamalla Mimosa Willamon ja Nelly Hirst-Geen rooleja myös fyysisinä toimijoina. He määrittävät tahdin, vaikka nilkkimäisillä klopeilla on omia suunnitelmiaan. Parhaiten selviää Santeri Helinheimo Mäntylä, mutta hänelle suodaan vähiten valkokangasaikaa.

Mustosen musiikkivideomaisen muovinen, tirkistelevä tyyli ei vain tue tasa-arvoista ideaa, sillä nuoria naisia kuvataan toistuvasti vähäpukeisina hilluvina seksiobjekteina, kun taas tarinan pojat voivat säilyttää arvokkuutensa. Räppärin pulahdus järveen ei saa alkuunkaan vastaavaa huomiota osakseen kuin juoniaan punovien tyttöjen erogeeniset ruumiinosat jostain vähän kiusallisesta kuvakulmasta.

Varsinaiseen juoneen Mustonen ja toinen käsikirjoittaja Aleksi Hyvärinen ymppäävät mukaan Bodominjärven legendaa niin paljon kuin kehtaavat. Murhaaja on edelleen vapaalla jalalla.

Jossain Keski-Espoon metsissä asuu jättiläiseltä vaikuttava mykkä kostaja, joka ei vieläkään siedä mölyävän nuorison hauskanpitoa. Uskovaisen perheen siveän tyttären paljastuskuvista syntyneestä perhe- ja koulukohusta paisutellaan överi veruke Salkkarit-tasoiseen säikyttelyyn, jossa mukamas tyrmäävät tehosteäänet ja väsyneet yllätyskäänteet työntävät todellisen kauhun järveen.

Shokeeraavaksi lopuksi aiottu huipennus verisine takaa-ajoineen yön pimeydessä luiskahtaa puolestaan juuri sellaiseksi huonoksi vitsiksi, millaiseksi Jussi-voittaja He ovat paen­neetkin (2014) olisi saattanut luiskahtaa ilman JP Valkeapään silmää.

Visuaalisesti Bodom on samasta puusta veistettyä teflonpintaa kuin Luokkakokous, mikä voi tuntua yllättävältä, koska lajityypit ovat kaukana toisistaan. Yhtä teennäisiltä kalskahtavat kuvaus ja valaistus vain korostavat käsikirjoituksen yhtäaikaisesti ali- ja ylikehiteltyä ideaa pimeässä vaanivasta vaarasta, jossa ei ole rahtuakaan jonkin Blair Witch Projectin (1999) alkukantaisuudesta.

Bodomin mahdollisuudet toistaa Luokkakokouksen temppu suuriin massoihin vetoavana elokuvana lienee puolestaan rajallinen, sillä teinikauhuksi typistyvää onttoa kummittelua ei katsota lainkaan vanhemmissa ikäryhmissä. Näin laiskasti kirjoitettuja elokuvia en suosittele nuoremmillekaan.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

”On vaikea uskoa, että tulkinta herättäisi kritiikkiä” – tutkija-arvio uudesta Tuntemattomasta: Rokka, Hietanen ja Kariluoto keskiössä

Kuva: Lehtikuva

Aku Louhimiehen ohjaama suurfilmi Tuntematon Sotilas sai torstaina ensiesityksensä kutsuvieraille. Teatterintutkijan arvion mukaan elokuva on melko perinteinen ja sovinnainen tulkinta Linnan romaanista. Se ei juuri haasta totuttuja näkemyksiä klassikkotekstistä, kuten esimerkiksi Kristian Smedsin Kansallisteatterin versio kymmenen vuotta sitten.

Tutkija Julia Pajunen näkee kuitenkin uustulkinnassa pieniä nyansseja, jotka poikkeavat aiemmasta. Elokuva esimerkiksi vilauttaa huumeiden käyttöä rintamalla ja tyttöjen paritusta Petroskoissa. Filmi keskittyy muutamaan henkilöhahmoon, ja siitä on jätetty pois joitakin tuttuja kohtauksia.

– Elokuva on Suomen satavuotisjuhlateos ja jo lähtökohdiltaan uskollinen pohjatekstille. On vaikea uskoa, että tulkinta herättäisi kritiikkiä, pohtii Julia Pajunen, joka tutki viime kesänä valmistuneessa väitöskirjassaan juuri Smedsin radikaalina pidettyä versiota Tuntemattomasta sotilaasta.

Erona kirjaan ja myös Edvin Laineen vuoden 1955 ja Rauni Mollbergin vuoden 1985 elokuvaversioihin on se, että Louhimiehen tulkinta keskittyy vahvemmin muutamaan hahmoon. Pajunen näkee keskushahmoiksi erityisesti Eero Ahon esittämän Rokan, Aku Hirviniemen näyttelemän Hietasen sekä Johannes Holopaisen Kariluodon.

Rokka tuodaan aiemmin mukaan kuin edellisissä versioissa. Hietaselle puolestaan on rakennettu rakkaussuhde Veraan Petroskoissa. Elokuvassa myös näytetään keskushahmojen kotioloja, ja heitä syvennetään psykologisesti naissuhteiden kautta.

– Keskeisten hahmojen korostaminen auttaa sellaisia katsojia, joille pohjateksti ja aiemmat versiot eivät ole tuttuja. Jo romaanissa on paljon hahmoja, joita on vaikea muistaa. Toisaalta keskittyminen päähenkilöihin etäännyttää romaanin monisyisestä kerronnasta.

Hahmoista sivummalle jää nyt esimerkiksi Lehto, joka Edvin Laineen elokuvassa oli melko keskeinen hahmo Åke Lindmanin hahmossa. Melko pieni rooli on myös sotapelkoa kokevalla Riitaojalla, joka taas oli Mollbergille keskeinen henkilö.

Tutkija kiinnitti huomiota uudessa Tuntemattomassa siihen, että luonto oli siinä mukana vahvemmin kuin aiemmissa filmeissä. Metsä esitettiin nyt myös esteettisenä paikkana.

Varsinainen ensi-ilta kautta maan on vuorossa 27.10.

STT–TARJA REPO

Arvostelussa Borg/McEnroe (2017): Kiinnostavimmillaan monin paikoin puiseva urheilusankarielokuva on kuvatessaan ruotsalaislegendan luonteen muuttumista

Björn Borg oli minulle 1970-luvulla ehkä valovoimaisin urheilutähti ja iso fanituksen kohde. Ei ehkä oletettavin hurahduksen kohde pesäpalloilevalle helsinkiläisklopille: ilmeetön ruotsalainen ”isberget”, joka harrasti lajia. jossa suomalaismenestykset kautta aikain olivat tuolloin ihan nollissa.

Kansainvälisessä tenniksessä oli noina 1970-luvun puolivälin jälkeisinä aikoina maagista vetovoimaa, kiitos karismaattisten tähtipelaajien kuten Borg ja aikalaisensa Arthur Ashe, Jimmy Connors, Ilie Nastase, John McEnroe ja naisissa Billie Jean King ja Chris Evert...

Ylen televisioimat Wimbledonin finaalit olivat meille urheiluhulluille teineille silloin kesän kohokohtia ja Borgin viiden voiton putki 1976–80 minulle jotain hekumallista.

”Jäävuoren” viimeisessä Wimbledon-voitossa oli kieltämättä suuren draaman aineksia, kun vastassa oli häntä neljä vuotta nuorempi amerikkalainen kukkopoika, irlantilaistemperamentilla ladattu ruutinassakka John McEnroe. Tuo viisieräinen ottelu (Borg missasi neljännessä erässä seitsemän ottelupalloa, tie-break meni McEnroelle 18-16) löytää muista lajeista vertaisensa ehkä vain Muhammad Alin ja George Foremanin myyttisestä ”Rumble in the Junglesta”, nyrkkeilyn raskaan sarjan titteliottelusta Zairen Kinshasassa 1974.

(Arvostelu jatkuu videon alla)

Perinteinen urheilusankarielokuva

Tanskalaisohjaaja Janus Metz tekee esikoispitkässään parhaansa ladatakseen tuota vuoden 1980 fiilistä valkokankaalle ajassa, jolloin Suuret Urheilutarinat ovat joko tyystin kuolleet tai menettäneet nykyisen kaltaisessa mediahypetyksessä kiehtovuutensa.

Kiinnostavimmillaan monin paikoin puiseva ja loppujen lopuksi kovin perinteinen urheilusankarielokuva on kuvatessaan Borgin luonteen muuttumista. Teininä, ennen huipulle nousuaan, hän oli kentällä lähes samanlainen tuittupää kuin McEnroe, mutta valmentajalegenda Lennart Bergelin kuohitsi hänestä temperamentin, ainakin ulkoisesti. Valitettavan pinnalliselle käsittelylle jää kuitenkin se, millaista mielenliikehdintää padottu tunne-elämä Borgin pään sisällä aiheutti.

Itse pelikuvaus on aika hengetöntä pallonläiskintää, minkä toki ymmärtää, kun on asialla ovat tennisstuntit, joilla on kyllä efforttia mutta ei kasvoja – Borgia ja McEnroeta esittävillä näyttelijöillä on taas on sopivat kasvot ja elkeet, muttei riittäviä tennistaitoja. Erityisen vaivaannuttavia elokuvassa ovat väläykset, joissa tennisstarat bilettävät kaupunkien yössä playboy-palloilija Vitas Gerulaitisin johdolla. Studio 54 on niin nähty.

Borgia esittävä Sverrir Gudnason on todellakin hämmentävästi Borgin oloinen sekä ulkonäoltään että kehonkieleltään. McEnroen roolissa nähtävä Shia LaBeouf on ulkoisesti etäämpänä esikuvastaan, mutta hänen roolinsa olisi kiinnostavampi – jos saisi tilaa. Pääosin skandinaavisin voimin tehty elokuva on kuitenkin varsin Borg-vetoinen paketti.

Elokuvatuotanto on saanut myös suomalaisapuja: Jarkko Niemisen akatemiassa koulittiin tennistuntteja, ja 1980–90-luvun taitteen yksinäinen tennistähtemme Veli Paloheimo sai coachata LaBeoufia McEnroeksi. Ehkä se näkyy, ehkä ei.

Borg/McEnroe-elokuvassa on paljon patetiaa ja liian vähän keveyttä, kohtuullisesti uskottavuutta ja riittävästi laji- ja ajankuvallista skarppiutta. Paljon kökömpiäkin urheilusankaritarinoita on valkokankaalle tuupattu.

ELOKUVA:
Borg/McEnroe
Ohjaus Janus Metz
★★☆☆☆
Pääosissa: Sverrir Gudnason, Shia LaBeouf, Stellan Skarsgård, Tuva Novotny
2017, 107 min.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

”Kyllä tästä joku suuttuu” – uusi Tuntematon Sotilas tänään gaalaillassa

Kuva: Lehtikuva/Heikki Saukkomaa
Näyttelijä Aku Hirviniemi Aku Louhimiehen ohjaaman Tuntematon sotilas -elokuvan juhlagaalassa Helsingissä torstaina. Elokuva saa ensi-iltansa lokakuun 27 päivänä.

Tuntematon sotilas -elokuvan uusi versio voi saada osan suomalaista suuttumaan, ennakoi suurelokuvan yhdessä pääroolissa nähtävä Aku Hirviniemi. Hietasen saappaisiin astunut Hirviniemi ounastelee, että närkästystä herättää tarinan useiden klassikkokohtausten jättäminen pois elokuvasta.

Aku Louhimiehen ohjaama Tuntematon sotilas sai kutsuvierasensi-iltansa torstaina Helsingissä. Hirviniemen mielestä elokuva on Louhimiehen tyylille uskollinen eli synkkä.

Louhimies puolestaan toi esiin sen, että kokenutkaan ohjaaja ei pysty luotsaamaan elokuvaa täsmälleen ennalta suunnitellun kaltaiseksi. Tarina yllättää aina.

– Aivan kaikkea ei voi suunnitella etukäteen, ohjaaja myönsi.

Kapteeni Kaarnan osassa nähtävä Pirkka-Pekka Petelius korosti, että Tuntematon sotilas kuuluu kaikille suomalaisille, se on yhteistä historiaamme. Peteliuksen mielestä sotien traumaan palaaminen on terapeuttista.
Vihatun luutnantti Lammion tiukan yrmeyden tulkitsee uutuusfilmillä Samuli Vauramo.

– Vannoutunut idealisti kohtaa sodan väistämättömän realismin. Sellainen on minun mielestäni Lammio.

Filmin laajuus yllätti

Luutnantti Koskelan erittäin vaativan roolin sai Jussi Vatanen.

– Ohjaajan kanssa pohdimme aika paljon, miten saataisiin esiin Koskelan muuttuminen sodan mittaan. Koskela on isähahmo, joten paneuduimme siihen, miten se Koskelan talvisodan kokemus saataisiin esille, visualisoitua.
Vatanen muistuttaa, että uuden Tuntemattoman nuoret näyttelijät edustavat ensimmäistä Suomen sukupolvea, jolla ei välttämättä ole suoraa kosketusta viime sotiimme.

– Siitä tulee automaattisesti tarinan hahmoihin jotakin uutta.

Vänrikki Kariluotoa esittävä Johannes Holopainen puolestaan katsoo, että hänen roolihahmonsa joutuu sodan paineessa valitsemaan, mikä on oikein.

– Optimistinen ja kunnollinen Kariluoto joutuu valitsemaan, onko oikein noudattaa aina käskyä.
Vastarannankiiski Lahtisen konekiväärin takaa löytyy nyt näyttelijä Joonas Saartamo. Hän sai repliikeissään rautaisannoksen asennetta ja Tampereen murretta.

– Lahtinen on periksiantamaton jokaisen tilanteen kyseenalaistaja.

Saartamon mukaan uudessa Tuntemattomassa yllätti se, miten laaja, suurten mittojen elokuva siitä lopulta tuli.
Väinö Linnan romaaniin perustuvan Tuntemattoman sotilaan ovat ohjanneet aiemmin valkokankaalle Edvin Laine ja Rauni Mollberg.

Pertti Mattila, STT

Legendaarinen näyttelijä Harry Dean Stanton on kuollut 91-vuotiaana

Kuva: Lehtikuva

Yhdysvaltalainen näyttelijä Harry Dean Stanton on kuollut. Stanton oli kuollessaan 91-vuotias. Näyttelijän agentti kertoo, että Stanton kuoli luonnollisiin syihin sairaalassa Los Angelesissa.

Stanton tunnetaan pitkän uransa varrelta muun muassa rooleistaan elokuvissa Alien, Vihreä maili, Pretty in Pink – vaaleanpunainen unelma, The Avengers ja Kummisetä.

Stanton näytteli lisäksi televisio-ohjelmissa Twin Peaks ja Big Love.

Stanton oli myös innokas muusikko, ja hän perusti The Harry Dean Stanton Band -nimisen yhtyeen. Muun muassa TMZ-viihdesivusto kertoo, että toisen maailmansodan aikana Stanton palveli laivastossa.

Viihdesivuston mukaan Stanton eli koko elämänsä poikamiehenä.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Rakkautta ja anarkiaa 2017: Nuori kapinallinen on kasvanut kypsään aikuisuuteen

Suomen suurin ja merkittävimmäksi muodostunut elokuvafestivaali, Rakkautta ja anarkiaa, täyttää kuluvana syksynä 30 vuotta. Nuori kapinallinen on kasvanut kypsään aikuisuuteen.

Lähestyvä keski-ikä ei merkitse taantumista. Rakkautta ja anarkiaa keskittyy perinteisesti maailmanelokuvan tuoreisiin, odotettuihin uutuuksiin. Tarjontaa riittää tylsästi ilmaistuna laidasta laitaan erikoisuudentavoittelijoita unohtamatta.

Festivaalin pyöreitä vuosia juhlistetaan myös Kalle Kinnusen ja Lauri Lehtisen historiakirjalla, festivaalilla aiemmin esitettyjen klassikkoelokuvien sarjalla ja entistä suuremmalla määrällä lyhytelokuvia.

Festivaalin tapauksia on muun muassa Venäjällä sensuuriongelmiin ajautuneen Andrei Zvjagintsevin Cannesissa palkittu Loveless (kuvassa) ja ruotsalaisen Ruben Östlundin Kultaisen palmun voittaja The Square.

Juhlavuoden vieraisiin lukeutuu sopivasti Ranskan Lumière-instituuttia johtava Thierry Frémaux, Cannesin elokuvajuhlien johtaja.

Demokraatti esittelee ja arvioi osan laajasta kattauksesta tällä viikolla ilmestyneessä viikkolehdessään. Julkaisemme verkossa poiminnan lehden festivaalikatsauksesta.

30. Rakkautta & Anarkiaa -festivaali järjestetään 14.–24.9.2017.

Keskustelua aiheesta