Teollisuusliiton, Paperiliiton, Ylempien toimihenkilöiden YTN:n ja Ammattiliitto Pron tilaamassa selvityksessä vertailtiin neljän EU-maan – Ruotsin, Tanskan, Saksan ja Hollannin – metalli- ja paperiteollisuuden henkilöstön edustajien asemaa sekä paikallista sopimista.

– Henkilöstön asemaa on verrokkimaissa turvattu laajasti esimerkiksi myötämääräämisoikeuden, tulkintaetuoikeuden, tiedonsaannin ja hallintoedustuksen kautta. Henkilöstön asema on näistä johtuen vahva, ja houkutus sopia asioista paikallisesti siksi suurempi, selvityksen tekijä, työelämäkonsultti Jyrki Raina summaa.

Hänen mukaansa Suomesta puuttuu verrokkimaissa käytössä olevaa lainsäädäntöä ja rakenteita.

Vaikka paikallinen sopiminen on laajentunut selvityksen kohteena olevissa maissa, se on tapahtunut toimialakohtaisten työehtosopimusten puitteissa. Työntekijä- ja työnantajaliitot ovat säilyttäneet merkittävän aseman niin sopijaosapuolina kuin asiantuntijoina ja järjestelmän toimivuuden valvojina.

– Suomessa teknologiateollisuuden ja metsäteollisuuden työnantajat kulkevat päinvastaiseen suuntaan. Tätä muutosta ei voida perustella ainakaan viittaamalla Suomen keskeisiin kilpailijamaihin, sillä niissä kyseisten toimialojen työehtosopimukset ovat toimialakohtaisia, aivan kuten Suomessa tähän sopimuskierrokseen asti, Raina toteaa.

Jyrki Rainan tekemä selvitys julkistettiin tänään kansainvälisenä Kunnon työn päivänä. Se on tehty asiantuntijahaastatteluiden sekä lakien, työehtosopimusten ja muiden kirjallisten lähteiden avulla.

Paperiliiton puheenjohtajan Petri Vanhalan mukaan selvityksen ajoitus ei ole sattumaa, sillä työmarkkinasyksy on lähtenyt käyntiin. Nyt myös työntekijäpuolella on “kättä pitempää” osoittaa, miten Suomen tilanne paikallisen sopimisen edistämisessä vertautuu muihin maihin.

– Eroja analysoitaessa kummallakin puolella on taipumus poimia niitä rusinoita, hän huomautti selvityksen julkistamistilaisuudessa.

Vanhala näkee selvityksen johtopäätökset selkeinä. Suomessa kuvitellaan, että luottamusmiehen asema muihin maihin verrattuna on hyvin vahva, mutta näin ei ole.

Hän otti esimerkiksi työnantajaliitto Metsäteollisuuden, joka on purkanut yleissitovuuden.

– Kun työehtosopimus lakkaa olemasta tämän vuoden lopussa, ensimmäinen päivä vuonna 2022 meillä ei ole lainkaan luottamusmiesjärjestelmää eikä minkäänlaista suojaa luottamusmiehelle.

Vanhalan mielestä paikallinen sopiminen edistyy parhaiten silloin, kun henkilöstön edustajien asema on vahva.

– Luottamusmiehen asema on kirjattava lakiin. Se on ainoa tie, jolla voimme edetä. Uskon, että tämän hallituksen aikana tämä asia nousee entistä enemmän keskusteluun.

Hän kehotti huomioimaan, kuinka jonkun toisen maan työehtosopimuksen sisältö voi heijastua yllättävän voimakkaasti Suomeen.

– Jos paperinkulutus laskee, metsäyhtiö UPM:n on helpompi lomauttaa Suomesta kuin Saksasta, jossa sitä mahdollisuutta ei ole – ei tarvitse sanoa irti.

Verrokkimaissa korostuu luottamuksen ja keskinäisen kunnioituksen ilmapiirin tärkeys. Vanhalan mielestä luottamus on nostettava Suomessakin ykkösasiaksi.

– Luottamus ei ole sillä tasolla, että paikallinen sopiminen pelaa aina hyvin. Väitän, että työnantaja haluaa usein lisätä määräämisoikeuttaan. Se tyrehdyttää paikallisen sopimisen – ja silloin kyse on luottamuksen puutteesta. Tehtävää riittää.

Työnantajat väittävät hanakasti, että Suomessa tullaan paikallisessa sopimisessa verrokkimaihin verrattuna jälkijunassa. Rainan mielestä mahdollisuudet paikalliseen sopimiseen ovat olleet jo pitkään, mutta niitä ei ole käytetty.

– Se on toisen analyysin paikka. Johtuuko se siitä, ettei niille ole ollut tarvetta vai eikö osata, ei työnantajakaan?

Vanhalan mukaan se on kiinni pitkälti osaamisesta ja yhtiön filosofiasta – vähemmän siitä, että työehtosopimukset jotenkin rajoittaisivat paikallista sopimista.

– On paljon paikkoja, joissa sitä ei osata käyttää. Ja ne, joilla se taito on, se on merkittävä voimavara.

Teollisuusliiton varapuheenjohtaja Turja Lehtonen huomautti, että paikallista sopimista on niin laajasti Teknologiateollisuudessa, että on vaikea nähdä, missä sitä pitäisi enää lisätä.

– Kyse on nyt siitä, onko osaamista sopimiseen, halua ja tärkein kysymys on: onko luottamusta sopimiseen? Jos nämä kaikki ovat kunnossa, sopia voi paikallisesti niin laidasta laitaan kuin halutaan.

Hänen mukaansa työnantajapuolen näkemyksenä näyttää olevan, että palkat eivät jousta alaspäin riittävästi. Tämä elementti paikallisesta sopimisesta puuttuu.

Liitot vakuuttivat, että selvitys tulee tärkeään käyttöön. Esimerkiksi Paperiliitolla on ensi viikolla tes-päivä, johon kokoontuvat kaikki pääluottamusmiehet ja osastojen puheenjohtajat.

Lehtosen mukaan usein hoetaan, kuinka kaikkialla muualla kaikki menee niin loistavasti, mutta Suomessa systeemi on jäykkä.

– Tämä raportti kumoaa kohtuullisen yksiselitteisesti ne klausuulit, että Suomessa oltaisiin jotenkin jäykkiä ja kaikki muut olisivat joustavia.

Samaan päätyi Ammattiliitto Pron sopimusalavastaava Jari Uschanov.

– Työnantajat arvostelevat paikallisen sopimisen jäykkyyttä, mutta sitä on nimenomaan työnantajien asenteessa. Jopa isoissa konserneissa, joissa pitäisi olla resursseja paikalliseen sopimiseen, ei ole osaamista ja sitä kautta halua lähteä sopimaan.

Toimihenkilöiden työehtosopimuksesta löytyy hänen mukaansa 54 kohtaa, josta voidaan sopia paikallisesti, mutta niitä mahdollisuuksia ei vain hyödynnetä riittävästi.

Teollisuusliitto ja Teknologiateollisuus ovat meneillään olevalla ja sitä edeltävällä sopimuskaudella yrittäneet yhteisillä hankkeilla kehittää yhteistoimintaa ja sopimisen kulttuuria työpaikoilla.

– Niihin on uhrattu aikaa, rahaa ja resursseja lähes miljoonan euron verran. Aina samat 20 yritystä tulevat mukaan ja ulos jää noin 1 200-1 400. Loppuja ei näy eikä kuulu missään, mutta arvostelua tulee koko ajan. Luottamuksen eteen pitäisi tehdä koko ajan lisää työtä, ja ammattiliitot ovat sitä tehneet, teknologiasektorin johtaja Jyrki Virtanen Teollisuusliitosta kertoi.

Puutuotesektorin johtaja Jyrki Alapartanen Teollisuusliitosta muistutti, että paikalliseen sopimiseen panostaminen vaatii myös aikaa.

– Vain ajan kanssa rakennetaan luottamusta ja yhteistä näkemystä. Yhteisymmärrys ei synny siitä, että toimitusjohtaja kirjoittaa taksin takapenkillä suttupaperille sopimuksen ja se on ota tai jätä -mallia.

Vanhalan mukaan aiemmin teollisuusliitot ovat pitäneet yhteisiä koulutustilaisuuksia työnantajan kanssa siitä, kuinka työehtosopimuksia kannattaa tehdä.

– Mutta nyt meidän pitäisi käydä puhumassa noin 50 tilaisuudessa, kun työnantajien edustajat eivät enää kasaannu saman sateenvarjon alle. Kuka kouluttaa ketäkin ja miten? Nyt näyttää siltä, että ammattiliitosta tulee konsulttitoimisto työnantajille, kunnes ne pääsevät itse järjestäytymään yhtiön sisällä.

Teollisuusliiton Lehtonen muisteli haikeana kaikkea aiemmin tehtyä yhteistyötä. Esimerkiksi viime eduskuntavaalien alla työntekijä- ja työnantajaliitot kiersivät yhdessä kertomassa, miten tärkeää on suomalaisen teollisuuden, hyvinvointikoneen, käynnissä pitäminen.

– Pahoin pelkään, että tämä kaikki on kipattu roskiin ja otetaan aikamoinen loikka taaksepäin. En näe, miten tämä tukee työnantajan strategiaa.