– Neuvottelutulos on syntynyt. Olemme sopineet, että sisällöstä ei hiiskuta yhtään ennen kuin hallinnot ovat käsitelleet, JUKOn puheenjohtaja Olli Luukkainen sanoo.

JUKOn osalta asia käsitellään jo huomenna.

Täysin suoraan sovintoehdotuksen mukainen sopimus ei Luukkaisen mukaan ole.

Sovittelulautakunnan palkkaratkaisuehdotuksen on aiemmin kerrottu olevan kolmivuotinen (2022-2025), se noudattaa seuraavaa kaavaa:

– 2022: 2 % yleiskorotus, kuitenkin vähintään 46 €/kk 1.6.2022 + 0,50 % lisäkorotus + perhevapaauudistus 0,03 %, kustannusvaikutus yht. 0,53 %, 1.10.2022
– 2023: yleinen linja (kemia; tekno ja AKT) tai vähintään 1,9 % (1.6.2023) + palkkaohjelma
– 2024: yleinen linja (kemia; tekno ja AKT) tai vähintään 1,9 % (1.6.2023) + palkkaohjelma

Palkkarakenneohjelma 5 vuotta (2023 – 2027), yhteensä 5,1 % lisäys palkkoihin
2023: 1,2 %
2024: 1,0 %
2025: 0,8 %
2026: 0,8 %
2027: 1,2 %

Käytännössä luvut tarkoittavat sitä, että kunta-alalle tulee viiden vuoden ajan automaattisesti noin prosentin korotus sen päälle, mitä vientialat ovat sopineet. Tämä on närästänyt vientialoilla.

Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto ilmoittikin Suomen Kuvalehdessä, että syksyllä alkavissa neuvotteluissa Teollisuusliiton palkkavaatimusten pohjana ovat kunta-alan palkankorotukset.

– Se korotus on jo niin sanotusti sisällä. Työmarkkinamatematiikka vain toimii niin, Aalto sanoi.

STT:lle Aalto on todennut aiemmin, että olisi reilumpaa, että kunta-alan ratkaisua ei kytkettäisi muihin sopimuksiin.

– Jos se toteutuisi niin kuin sovittelulautakunta esitti, se tarkoittaisi käytännössä meille painetta siitä, että emme saisi pyrkiä parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen omien jäsentemme osalta, koska se nostaisi julkisen sektorin palkkoja niin paljon, Aalto on sanonut.

Olli Luukkainen toteaa Demokraatille olevansa hyvin luottavainen, että myös hallinnot kuittaavat tänään saavutetun sopimuksen.

– Kun neuvottelijat ovat valtuutensa tienneet, missä rajat liikkuvat ja kun kerta neuvottelutulos on syntynyt, tietysti oletusarvo on, että se myös silloin hallinnossa hyväksytään.

Luukkainen kuvaa nyt käytyjä neuvotteluja yhdeksi työmarkkinahistorian vaikeimmista.

– Tämä on Suomen työmarkkinahistorian yksi monimutkaisimpia, laajimpia ja vaikeimpia kysymyksiä ollut työstää.

Haastavuus johtuu hänen mukaansa monesta asiasta. Ensinnä sote-uudistus ja hyvinvointialueiden syntyy muuttaa järjestelmää.

Toinen asia on Luukkaisen mukaan julkisen puolen palkkojen jälkeenjääneisyys. Tähän taasen on vaikuttanut viime vuosina syntyneet keskitetyt ratkaisut. Luukkainen sanoo, että yksityisen puolen liukumien vuoksi julkisen alan palkat ovat jääneet kymmenen vuotta jälkeen.

– Keskitettyjen ratkaisujen osana tehtiin esimerkiksi kiky-sopimus, jossa kuntaväkeä ja julkista sektoria kuritettiin vielä ekstrana. Eiväthän tällaiset asiat unohdu, vaan ne patoutuvat.

– Kun tämä patoutuma oli tullut, siksi meidän oli saatava tämä palkkaohjelma. Palkkaohjelmaahan ei olisi saatu ilman näitä työtaistelutoimenpiteitä. Ne olivat hyvin massiivisia. Itse asiassa JUKO ja JAU ovat tehneet paljon suuremmat liikkeet työtaistelutoimissa kuin esimerkiksi hoitajaliitot. Nehän ovat lähinnä keskittyneet uhkailemaan. Niillähän oli yksi lakko, toisen he peruivat ja siirtelivät. He ovat keskittyneet siihen puoleen. Mutta me oikeasti teimme toimenpiteitä ja palkkaohjelman saaminen on tietysti iso asia, Luukkainen sanoo haastattelussa.

Kunta-alalle maanantaina saavutettu neuvottelutulos koskee Demokraatin tietojen mukaan kaikkia sairaaloissa ja sosiaalipalveluissa työskenteleviä henkilöitä. Mikäli neuvottelutulos hyväksytään Jukon ja Jaun jäsenliittojen hallinnoissa, palkankorotukset koskevat myös neuvotteluista vetäytyneen Sote ry:n jäsenliittojen SuPerin ja Tehyn jäseniä. Luukkainen ei tätä asiaa kuitenkaan kommentoi.

Luukkainen toteaa neuvottelujen vaikeudesta myös sen, että takavuosien keskitettyjen ratkaisujen myötä kunta-alalla oli myös melkoinen suma tekstiin eli muun muassa palvelusuhteiden ehtoihin liittyviä kysymyksiä, jotka olivat aiemmin jääneet ratkaisematta.

– Näistä se patouma ja paine on syntynyt. Perhevapaauudistus vielä omana uutena ekstrana siihen.

Neuvottelujärjestelmää Luukkainen ei vaikeiden neuvottelujen takia olisi kuitenkaan muuttamassa. Sen sijaan sovittelujärjestelmää hän muuttaisi. Valtakunnansovittelijan toimiston toimintaa pitäisi vahvistaa niin taloudenkuvan tarkastelussa kuin henkilömäärältään ja sovitteluprosessia olisi muutettava nykyistä ennakoivammaksi.

– Nythän mennään sovitteluun vasta, kun ollaan kriisissä.

JHL:n puheenjohtaja Päivi Niemi-Laine kommentoi sovittelulautakunnan sovintoehdotusta aikoinaan tuoreeltaan. Hän katsoi, että “kunta-ala on sovintoehdotuksen kautta rikkonut työmarkkinoiden lasikaton, koska yksityisen sektorin palkankorotusten määrä tuo julkiselle sektorille lisää palkkaliukumarahaa”.

Viime vuodet maassamme on puhuttu Suomen mallista ja vientivetoisesta mallista, jossa vientiala määrittäisi Suomeen palkankorotukset. Julkiselta puolelta mallia ei ole kuitenkaan kuitattu.

Nyt julkisen puolen sopimus olisi ainakin sovittelulautakunnan taannoisen ehdotuksen mukaisesti tuomassa viisi vuotta lisäkorotuksia julkiselle puolelle niin sanotun yleisen linjan päälle.

Voidaanko vientivetoinen malli julistaa kuolleeksi?

– Lähinnä vientiteollisuus itse on julistanut, että meillä pitää olla vientivetoinen malli. Sehän tarkoittaa sitä, että julkinen sektori jää koko ajan jälkeen, kun vientivetoisessa mallissa vienti määrittää katon. Valtakunnansovittelija käy sitten kuittaamassa sen, että enempää ette saa kuin mitä vienti on saanut. Ja kun vientisektorilla koko ajan maksetaan liukumia ja meidän alalla ei, sehän betonoisi sellaisen mallin, jossa koko ajan julkinen sektori jää jälkeen. Julkinen sektori kelpaa aina tueksi keskitettyihin ratkaisuihin yksityiselle sektorille, kun ne tarvitsevat apua. Sitten kun me tarvitsemme apua, sitten ne sanovat, että ei tipu. Ei niistä eväistä, jotka tässä on nyt kymmenen vuotta pyörinyt, Suomen malli -nimikkeen alla, uutta mallia Suomeen synny. Se on varma. Pitäisi olla tasapainoisempi sen keskustelun, Olli Luukkainen vastaa.

Te saatte nyt vuosittain vähän lisää siihen, mitä vientipuolella sovitaan seuraavien vuosien aikana?

– Katsotaan, mitä se sisältö on. Kysymyshän on kuitenkin määräaikaisesta sopimuksesta, Luukkainen sanoo lisäten, ettei siinä mielessä Suomen malliin tai vientivetoiseen malliin kosketa.

Syksyllä lienee luvassa uudet palkkaneuvottelut teollisuuden puolella, sillä palkkaratkaisusta tuskin päästäneen optiovuoden osalta yhteisymmärrykseen syksyllä.

Oletteko huolissanne palkkakilpailusta?

– Kyllä ja ei. Kyllä siinä mielessä, jos tästä seuraa syksylle nousevin huudoin inflaatiota ruokkiva ja kilpailukykyä heikentävä kierre, se on tietysti huono. Kun sanon ei, se tarkoittaa silloin sitä, että ei sellainen malli ole mahdollista, että jokin yksittäinen liitto työntekijä- tai työnantajapuolella sanelee muille, että me teemme tämän sopimuksen ja teidän täytyy tyytyä siihen. Sehän on heidän käsissään, kantakoot itse syksyllä vastuuta osaltaan. Me olemme sitä tehneet kymmenen vuotta, Olli Luukkainen vastaa.