Euroopan unioni ei ole vieläkään kunnolla toipunut Donald Trumpin Eurooppaa koskevista toimista. Syytä olisi, sillä helpotusta ei ole luvassa. Tätä mieltä on historioitsija ja professori Markku Ruotsila. Kaksi kirjaa Trumpista kirjoittanutta Ruotsilaa on kutsuttu Suomen Trump-tulkiksi.

Ruotsila kuvaa Trumpin EU-suhdetta inhoksi, jopa suoranaiseksi vihaksi. Hän sanoo liki kaiken EU:n edustaman sotivan Trumpin maailmankuvaa vastaan.

Eurooppalainen hyvinvointivaltio, elinkeinoelämän sääntely, sananvapauden rajoittaminen, keskitetty byrokraattinen rakenne, Ruotsila listaa Trumpin inhon kohteita.

– Läntinen Eurooppa on Trumpille edelleen woke, missä vaaleilla valitsemattomat virkamiehet päättävät asioista. Trump haluaa varmistaa, että Eurooppa ei tule enää saastuttamaan Yhdysvaltoja, Markku Ruotsila sanoo.

Ruotsilan mukaan republikaanien EU-inho kumpuaa amerikkalaisesta mytologiasta, jossa Amerikka vapaussodassa taisteli itsensä irti korruptoituneesta Euroopasta.

– Mytologiaan kuuluu edelleen ajatus Yhdysvaltojen liki jumalaisesta asemasta muihin maihin nähden, oikeuteen opettaa muita kansoja. Etenkin Yhdysvaltojen oikeistossa uskotaan tähän edelleen lähes kirjaimellisesti.

DIILIN tekijänä itseään pitävä Trump on toisen kautensa ensimmäisinä viikkoina uhitellut tariffeilla niin naapurimaitaan kuin myös EU:ta ja Kiinaa.

Trumpin puheissa Eurooppa on kummitellut pahiksena jo 1970-luvulta saakka.

– Trump on koko aikuisikänsä ajatellut, että EU-maat huijaavat ja huiputtavat Yhdysvaltoja, koska ovat viisaampia kuin tyhmät amerikkalaiset poliitikot. Itseään hän pitää viisaana amerikkalaisena, joka nyt vuorostaan kurittaa eurooppalaisia, Ruotsila kuvaa.

Kaikki EU-maat eivät ole pahoja huijareita Trumpin maailmassa. ”Hyviä” on osa Itä-Euroopan maista. Edellytyksenä on, että ne ovat lähellä trumpilaista maailmankuvaa – eli kansallismielisyyttä, ei globalismia.

– Trump tuntee Euroopasta Itä-Euroopan maat parhaiten. Hänen aikaisemmista vaimoistaan kaksi on Itä-Euroopasta. Jo kylmän sodan aikana perhe vietti osan vuodesta silloisessa Tsekkoslovakiassa. Trump tietää, mitä kommunismi ja Neuvostoliiton valta tarkoittivat näille maille.

”Hyvä” Euroopan maa on myös Iso-Britannia. Ei suinkaan vain pitkäaikaisten transatlanttisten suhteiden, vaan brexitin takia.

– Vaikka Iso-Britannia edustaa muuten eurooppalaista maailmankuvaa, niin brexitin takia se ei tule kärsimään niistä ongelmista, jotka vielä koettelevat EU:ta.

YHDYSVALLOISSA pitkään asunut ja Claytonin yliopistossa amerikkalaisen historian professorina työskentelevä professori Marko Maunula ei uskalla tarkemmin arvioida mihin suuntaa Trump vie Yhdysvaltoja – ja muuta maailmaa.

Hän kuvaa Trumpia vanhan kaartin isolationistiksi eli eristäytymispolitiikan ajajaksi – vaikka tämä haluaakin sekaantua kansainväliseen politiikkaan – kuten Grönlannin tai Panaman kanavan omimiseen – silloin kun katsoo sen palvelevan Yhdysvaltojen etuja.

– Trumpilla ei ole mietittyä poliittista ideologiaa tai johdonmukaista strategiaa. Hän on sekoitus liki pakkomielteisiä asenteita ja uskomuksia, halua tasata tilit vastustajien kanssa ja uskoa omaan erinomaisuuteensa. Näiden mukaan sitten sovelletaan poliittista ideologiaa.

Samalla Maunula myös kehuu Trumpin taitoa ja ymmärrystä siitä, mikä vetoaa ihmisiin ja toimii politiikassa.

– Trumpilla on uskomaton, liki maaginen taito puhua tavalla, joka saa lähes puolet amerikkalaisista höristämään korviaan ja kuuntelemaan. En haluaisi verrata Trumpia Bill Clintoniin ja Barack Obamaan, mutta poliittisilta vaistoiltaan ja ihmisiin vetoajana hän on samaa tasoa.

Poliittinen vaisto ei kuitenkaan riitä, jos Trump ei onnistu kääntämään taloutta kasvuun. Maunula uskoo, että republikaaneille käy kahden vuoden päästä välivaaleissa huonosti, jos taloustilanne ei nykyisestä parane.

– Tämä vaikeuttaisi myös Trumpin agendan puskemista. Trump myös itse tietää tämän ja siksi hän on lähtenyt kiitolaukkaan heti lähtösuoralla.

TRUMPIN asema Yhdysvalloissa ja hänen omassa puolueessaan on kuitenkin toistaiseksi lähes poikkeuksellisen vahva.

Markku Ruotsila muistuttaa, että Trump edustaa puolueessaan maltillisempaa siipeä. Senaatissa ja edustajainhuoneessa on ärhäkämpiä republikaaniryhmittymiä, jotka muun muassa ajavat ensi vuoden budjettiin paljon esitettyä jyrkempää liittovaltion kuolettamista sekä suurempia eläke- ja terveydenhuoltoleik­kauksia. Trump on sanonut, ettei voi näitä hyväksyä.

– Trumpilla on pari keskeistä asiaa, joita hän on koko aikuisikänsä ajanut vimmatusti: tariffit ja liittovaltion vallan purkaminen.

Näistä jälkimmäisessä hänellä on käsikassarana Elon Musk ja tämän johtama DOGE-tehostusvirasto. Tavoite on supistaa liittovaltion virastojen määrä minimiin ja siirtää vallankäyttö osavaltiotasolle.

Samaa hallinnon karsimista ovat yrittäneet kaikki republikaanipresidentit Ronald Reaganista lähtien, mutta kaikki ovat jossain vaiheessa luopuneet. Kuten myös Trump ensimmäisellä kaudellaan.

Mielipidemittauksien lisäksi Trump seuraa tarkkaan pörssikurssien ja indeksien reagointia hänen esityksiinsä, etenkin kauppatariffipolitiikkaa koskeviin. Jos pörssikursseista tulee negatiivinen reaktio, on hän valmis tinkimään lupauksistaan.

– Tässä vaiheessa ei tiedetä Trumpin toimien lopullista vaikutusta. Jos kaikki menee kuten Trump ja hänen valtiovarainministerinsä ovat suunnitelleet, niin deregulaatiolla ja veroalella tulee kansalaisille paljon lisää rahaa. Lopputulos voi olla toinenkin. Vielä on esimerkiksi avoinna, mikä on tariffien lopullinen vaikutus.

Hallinnon supistaminen on tärkeä ideologinen tavoite monelle republikaanille. Tavoitteena on minimalistinen valtiovalta, joka keskittyy lähinnä ulkoiseen ja sisäiseen turvallisuuteen.

– Iso osa amerikkalaisista haluaa tätä, eliittivastaisuus on suuri teema Yhdysvaltain modernissa historiassa. Amerikkalaiseen unelmaan kuuluu, että ihminen jätetään rauhaan ja kovalla työnteolla menestyy – ellei valtiovalta tule määräilemään ja varastamaan työn hedelmiä. Tämä ajattelu ylittää puoluerajat.

Siinä missä hallinnon karsiminen on monelle republikaanille ideologiaa, on se Elon Muskille eräänlainen koelaboratorio. Hän on noussut Trumpin rinnalla näkyvään asemaan, jonka kestävyyttä Ruotsila pohtii.

– Jos katsoo Trumpin ensimmäistä kautta, tai koko uraa, niin hän ei pidä, että joku muu tulee yhtä näkyväksi kuin hän itse. Tässä voi vielä tulla ongelmia. Liittovaltion byrokratian tuhoamisen tärkeydestä kertoo jotain se, että Trump edelleen sietää Muskia.

MARKO Maunula ihmettelee Trumpin toimien aiheuttamaa tyrmistystä niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin. Trump lupasi vaalikampanjassaan rytinää ja tätä on saatu.

– Kaikki menee sekaisin ulkopolitiikasta sisäpolitiikkaan. Amerikkalainen yhteiskunta on nyt hyvin aggressiivisen, nopean ja monin tavoin perustuslaillisen mullistuksen keskellä. Vallitseva tunne taitaa edelleen olla puoluerajat ylittävä tyrmistys, Marko Maunula kuvaa maan ilmapiiriä.

Demokraateilla on edelleen vaikeuksia päästä tasapainoon vaalitappion jälkeen. Suunta on hukassa eikä selvää Trumpia haastavaa johtajaa ole löytynyt.

Maunulan mielestä demokraattien nykyinen johto ei ole kovin hyvä toimimaan oppositiossa. Puolueelta puuttuvat vetävät ja energisoivat oppositiojohtajat.

– Kamala Harris sai kuonoonsa Yhdysvaltain inhotuimmalta mieheltä ja demokraattikuvernöörit pitävät matalaa profiilia. He säästävät ruutia vuoteen 2028.

Maunula toisaalta ymmärtää demokraattien vaisuuden. Vastassa on poikkeuksellisen yhtenäinen ja kurinalainen puolue, jossa kaikki Trump-kriitikot on savustettu ulos.

– Demokraatit ehkä tässä tilanteessa laskevat, että kannattaa antaa republikaaneille lisää köyttä ja toivoa, että he siihen jossain vaiheessa hirttäytyvät. Tämä voi olla demokraattien paras, mutta myös ainoa mahdollisuus.

Maunula näkee, että nykytilanne kuvastaa hyvin puolueiden välisiä eroja.

– Demokraattien perusheikkous on, että puolue ei uskalla ottaa kantaa, ei uskalla sanoa mitään räväkkää tai ottaa riskejä. Republikaanien ongelma on päinvastainen. Valtaa saatuaan puolue ajaa politiikkaa, joka vieraannuttaa amerikkalaiset. Se usein johtaa talousvaikeuksiin, jota demokraatit sitten tulevat siivoamaan. Tästä olivat hyviä esimerkkejä Bill Clinton ja Barack Obama.

Myös Markku Ruotsila näkee demokraattien olevan sisäisessä kriisissä. Puolueesta on vaikea löytää edes yhtä tai kahta poliitikkoa haastamaan Trumpin politiikkaa.

– Puolueessa ei ole löytynyt konsensusta, pitääkö siirtyä kohti keskustaa kuten Bill Clinton teki vaiko vasemmalle. Toki demokraatit myös ymmärtävät Trumpin ja hänen politiikkansa suosion. Häntä on vaikea haastaa tässä vaiheessa, Ruotsila arvioi.

MARKO Maunulan mielestä Trumpia ja Bill Clintonia yhdistää poliittisesti osin myös se, että kaikista epärehellisestä vedoistaan huolimatta ihmiset ovat valmiita katsomaan heidän rikkeitään läpi sormien.

Trump on kahden kuukauden aikana testannut moneen otteeseen valtaoikeuksiensa rajoja. Näistä tapauksista osa etenee korkeimpaan oikeuteen saakka.

– Trump haluaa valtaa niin paljon kuin on mahdollista, ja on hyvin ärsyyntynyt, jos kongressi, oikeuslaitos tai vaikka vain oman puolueen jäsen asettuu vastahankaan. Hän pitää tällaista henkilökohtaisena loukkauksena. Trump puhuu amerikkalaisesta hallinnosta ”hänen hallintonaan” ja pitää oikeuslaitosta omana, henkilökohtaisena käsikassarana.

Maunula pitää presidentin valtaoikeuksien rajojen kolistelua isona perustuslaillisena riitakysymyksenä, jossa lopulta korkein oikeus määrittää valtaoikeuksien rajat. Testissä on amerikkalainen näkemys Montesquien vallan kolmijako-opista.

– Nyt katsotaan, kuinka paljon korkeimmassa oikeudessa löytyy institutionalisteja ja kuinka paljon tuomareita, jotka näkevät presidentin valtaoikeudet liki rajattomina. Lopputulosta on hyvin vaikea arvioida. Korkein oikeus on usein hyvinkin yllättävä ja tuomarit käyttäytyvät toisin kuin heidät nimittäneet presidentit ovat olettaneet.

Maunula ei usko, että Trump onnistuisi tekemään Yhdysvalloista autoritääristä valtiota.

– Edelleen luotan tavalliseen amerikkalaiseen. Riittävän moni sanoisi ”jo riittää”, jos Trump yrittäisi vaikka ajaa armeijaa presidentin alaisuuteen tai vaatisi lojaliteettia itselleen.

Kaikesta Trumpin aiheuttamasta kaaoksesta huolimatta Maunula uskoo Yhdysvaltojen selviävän tästäkin vaiheesta. Hän muistuttaa, että eräänlainen kaaos ja kansakunnan kivijalan heiluttaminen kuuluvat yhdysvaltalaiseen kulttuuriin.

Viimeksi kivijalan kestävyyttä testattiin 1960-luvun lopulla, kun poliittiset salamurhat, mellakat ja kansalaisoikeusliikkeen kohtaama väkivalta testasivat demokratian kestävyyttä.

– Jollain kummalla tavalla Amerikka on aina kontannut eteenpäin. Se on uskomattoman vahva kriisin- ja iskunkestävä yhteiskunta. Jatkuvista kriiseistä ja poliittisesta myllerryksestä huolimatta maa on niin ta­loudessa kuin myös taiteissa vahva ja inno­vatiivinen.

YHDYSVALTOJEN ja Venäjän ”uuden” suhteen ymmärtäminen on vaatinut monelta amerikkalaiselta melkoista henkistä notkeutta. Maunulan mielestä vannoutuneimmat trumpilaiset kuitenkin kääntyvät sen mukaan mitä Trump sanoo.

– Heillä ei ole vaikeutta elää loogisten ristiriitaisuuksien kanssa. Mutta republikaaneistakin on tähän saakka suuri osa syyttänyt Ukrainan sodasta enemmän Venäjää kuin Ukrainaa. Myös Zelenskyihin luotetaan enemmän kuin Putiniin. Ukrainan tukemiseen sitten suhtaudutaankin jo kielteisemmin.

– Mutta onhan Yhdysvaltain ja Venäjän suhteissa tapahtunut valtava suunnanmuutos. Todellinen jytky. Tämä on tehnyt ulkopolitiikasta näkyvämmän keskustelunaiheen. Tähän saakka ulkopolitiikka on ollut sellainen amerikkalaisen politiikan siipirakennus.

Miksi Trump ja Yhdysvallat on nyt kallellaan Venäjän suuntaan? Maunula näkee tähän kaksi mahdollista selitystä, joista toinen tai molemmat voivat pitää paikkansa.

– Venäjällä voi olla Trumpista epäilyttävää materiaalia, vaikka hänen liiketoimintansa rahoittamisesta. Tai sitten hän vain ihailee vahvoja johtajia, joiden edessä kansakunta napsauttaa kantapäät yhteen.

Markku Ruotsila ei ole nähnyt lämpenemistä Trumpin ja Putinin väleissä. Hän uskoo taustalla olevan jälleen mielipidetiedustelut, jotka monissa asioissa ohjaavat Trumpin toimintaa.

– Trump seuraa tarkkaan yleistä mielipidettä, etenkin oman kannattajakuntansa. Kaikki mielipidetiedustelut ovat pitkään osoittaneet, että amerikkalaisten halu, etenkin republikaanien kannattajissa, avustaa Ukrainaa on käytännössä hiipunut.

– Tästä ei voi päätellä, että Trumpilla ja Putinilla olisi läheiset välit. Kyse on ehkä jälleen omalaatuisesta trumpilaisesta neuvottelutaktiikasta. Hänen tavoitteenaan on saada rauha Ukrainaan. Valitettavaa Ukrainan ja Euroopan kannalta on se, että Trump voi olla valmis kompromisseihin, joista ukrainalaiset ja eurooppalaiset eivät pidä.

Ruotsila uskoo, että Yhdysvaltain hallinnossa edelleen nähdään, että maan kansallinen etu on estää Venäjän laajeneminen Tämä ei ole estänyt Trumpia kehumasta Putinin vahvaa ja päättäväistä johtajuutta.

– Väittäisin, että taustalla on Trumpin suuri maailmanpoliittinen kuvio, jossa Kiina on suuri haastaja. Ukrainan sota on lähentänyt Venäjää ja Kiinaa, joten Yhdysvalloissa mietitään, miten tämä akseli rikotaan. Tässä pelissä Euroopalla ei ole paljon muuta arvoa kuin toimiminen vastavoimana ja pidäkkeenä.