Teatteri ja Tanssi
15.9.2021 06:23 ・ Päivitetty: 15.9.2021 06:23
Mainiosti alkanut Frankenstein läsähtää lopussa
Red Nose Companyn Timo Ruuskanen ja Tuukka Vasama ovat armoitettuja improvisoinnin ja teatteriklovnerian taitajia, joilla on hallussaan niin fysiikka, mimiikka, sana kuin letkeän luonteva yleisökontaktikin.
Niillä pääsee pitkälle ja hurmaa yleisön, mutta ihan kaikkea ne eivät pelasta. Ei varsinkaan ontuvaa käsikirjoitusta.
Ruuskasen ja Vasaman alakouluikäisille ja heidän perheilleen suunnatun Frankensteinin pohjana on Mary Shelleyn pari sataa vuotta vanha hirviötarinoiden klassikkojen klassikko tohtori Frankensteinista ja hänen yrityksistään luoda keinotekoinen ihminen ja mitä siitä sitten seurasi.
Esitys alkaa makeasti. On lieviin kauhufiiliiksiin vievä violettiin vivahtava valaistus, pikkusen irtokäsiä ja sopivasti hurjahkon näköinen esiintyjäpari, joka alkaa tehdä kokeita sähköllä.
Tarpeelliset faktat kerrotaan niin 1800-luvun alun tieteen olosuhteista kuin päähenkilön Viktor Frankensteinin elämästäkin. Menoa ryydittää elektroninen (!) discomusa.
Homma toimii, vaikka vitsailut täysin vegaanisista ”eläinkokeista” osuvat todennäköisesti enemmän aikuis- kuin lapsikatsojin. Yleisö kuitenkin saadaan hyvin mukaan ja tieteen kiinnostavuus tulee houkuttelevasti esiin. Tarina etenee itse hirviön luomiseen irto-osista sähkön avulla.
Red Nose Company
Frankenstein
Perustuu Mary Shelleyn alkuperäisideaan
Käsikirjoitus, ohjaus, musiikin sovitus ja esiintyminen Timo Ruuskanen ja Tuukka Vasama
Valot ja ääni Jere Kolehmainen
Puvut Paula Koivunen
Sitten tapahtuu jotain. Kun Ruuskasen esittämä hirviö ja sen kyvyt on esitelty, esitys hajoaa. Ymmärrän, että tarkoituksena on käsitellä outoutta ja erilaisuutta ja niiden hyväksymistä ja sitä, että jokainen meistä on joskus hirviömäinen ja tuntee olonsa yksinäiseksi.
Sitä en ymmärrä, mitä tämän kanssa on Dannyllä ja Danny-showlla tekemistä, varsinkaan kun varsinainen kohdeyleisö ei todennäköisesti ole koskaan edes kuullut, saati nähnyt, yhtään 1960- ja 70-luvun Danny-showta.
En osaa sanoa, johtuuko esityksen loppuosan melkomoinen sekasotku siitä, että esityksen ensi-iltaa on tunnetusta syystä liki vuoden ajan jouduttu siirtämään useita kertoja ja se varmasti on aiheuttanut rankkaakin turhautumista. Vai onko vihdoinkin yleisön eteen pääseminen innostanut niin, että se on hämärtänyt harkintakykyä ja jättänyt käsikirjoituksen loppuosan viimeistelemättä.
Taustarakennelman päällä tapahtuva takaa-ajo, pieruhuumori tai edes aika mainio versio Boney. M:n Rasputin -kappaleesta, eivät vakuuta. Esityksen loppuosa läsähtää näyttämöllä sekoiluksi, eikä ole alkupuolen veroinen.
Se on sääli, sillä loppuun asti mietittynä kokonaisuutena Frankensteinilla on kaikki edellytykset kasvaa samanlaiseksi kestohitiksi kuin tekijöiden edellinen teos Keisarin uudet vaatteet.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.