Lasten oikeuksia pitää kuitenkin soveltaa tämän päivän haasteisiin. Ennen ei välttämättä ollut paremmin, mutta ainakin vuonna 1989 todellisuudessa oli yksi kerros vähemmän.

Tämän päivän lapset ovat diginatiiveja. He eivät opi tai opettele elämään digimaailmassa, he syntyivät sinne.

Ajankuva sekin, että Maailman terveysjärjestö (WHO) on jopa joutunut antamaan suosituksen enintään tunnin ruutuajasta 2-4-vuotiaille. Kaikki sympatia nykyvanhemmille, jotka yrittävät epätoivoisesti noudattaa suosituksia jälkikasvun kärttäessä lisää ruutua!

Digipalveluasetuksen (DSA) soveltamisessa on päästy liikkeelle ja vauhtia on varaa kiristää: some-alustoilta pitää vaatia toimia haitallisen sisällön, kiusaamisen, hyväksikäytön ja koukuttavien algoritmien hillitsemiseksi.

Suomessakin käyty keskustelu kännyköiden kieltämisestä luokkahuoneissa on yleiseurooppalainen. Rajoitusten säätämisessä on parasta kuunnella ammattilaisia eli koulujen henkilökuntaa.

Vanha sanonta hyvästä rengistä ja huonosta isännästä pätee digitaaliseen oppimiseen ja välineisiin.

Iso huoleni on, että lapset jäävät ruutujensa kanssa usein yksin. Kotimaisella kouluterveyskyselyaineistolla on osoitettu, että liiallisella netinkäytöllä on yhteys mielenterveysoireiluun.

Ruutu myös passivoi. Liikkumattomuus on koko Euroopan tikittävä aikapommi, joka vaikuttaa jopa EU:n kilpailukykyyn.

WHO ja OECD arvioivat, että EU-maat voisivat säästää 0,6 prosenttia vuosittaisista terveydenhoitomenoistaan lisäämällä liikuntaa. EU-tasolla se tarkoittaa noin kahdeksaa miljardia euroa vuodessa!

RUUDUN ja liikkumattomuuden vastapainoksi lasten oikeuksien toteutuminen edellyttää mahdollisuuksia liikkua, leikkiä ja luoda kontaktia. SDP esitteli viime kuussa sitoumuksensa lapsille ja nuorille.

Oikeus ohjattuun harrastukseen on näkyvästi mukana.

Linkkiä harrastusten ja koulupäivän välillä pitää tiivistää. Harrastaminen ei saa olla kiinni vanhempien varallisuudesta tai mahdollisuuksista kyyditä harrastuspaikkaan.

Olen kiinnostunut selvittämään, miten EU:n toimet voisivat tukea näitä tavoitteita – voisiko EU:n rahoittama infrastruktuuri kannustaa entistä enemmän liikunnalliseen elämäntapaan, voitaisiinko harrastaminen ja liikuntaan rohkaiseminen nähdä keinoina lisätä osallisuutta EU:n lapsitakuun toimeenpanossa?

Joulunpyhät ja vuodenvaihde tarkoittavat monille perheille tilaisuutta vetää henkeä ja viettää aikaa yhdessä. Annetaan siis lapsille paras mahdollinen läsnäolon lahja.