Hän kuvasi Suomen ulkopoliittista linjaa johdonmukaiseksi ja reaaliajassa eläväksi.

– Realismin omaksuminen lähtökohdakseen ei tietenkään tarkoita toimettomuutta ongelmien edessä, saati kyynisyyttä. Suomen asemoitumisen niin Eurooppa-politiikkaan kuin kansainvälisiin suhteisiinkin on oltava rakentava ja sääntöihin perustuva. Muuhun meillä ei olisi varaa, Marin sanoisi.

– Suomella ei ole kenties koskaan ollut yhtä vahvaa asemaa, liikkumatilaa ja vaikuttamisen mahdollisuuksia kansainvälisessä politiikassa kuin tällä hetkellä. Tämä on epävarmassa toimintaympäristössä merkittävä etu ja arvokas saavutus.

– Mutta menestyksemme takana on muutakin. Yhteiskuntamme rakentuu luottamukselle, joka on voimavara myös kansainvälisessä politiikassa. Suomessa vallitseva luottamuksen ilmapiiri on vaikuttanut merkittävästi siihen, että olemme kyenneet hoitamaan muun muassa pandemian vaikutuksia paremmin kuin monet muut yhteiskunnat. Tätä luottamusta on syytä vaalia.

Marin sanoi, että Suomen liittyessä Euroopan unioniin, tulimme osaksi yhdentymiskehitystä hyvällä ohjenuoralla: on oltava mukana kaikissa niissä pöydissä, joissa asioista päätetään.

– Tämä ohjenuora on yhä voimissaan, mutta se ei enää riitä.

– Niin pandemian opetukset kuin turvallisuusympäristömme muutokset ovat entisestään vahvistaneet ymmärrystämme keskinäisriippuvuuksista. Riippuvuudet tulevat näkyviksi meneillään olevassa kansainvälisen järjestyksen murroksessa kiihtyvällä tahdilla ja usein ne paljastavat myös haavoittuvuuksia. Keskinäisriippuvuuden kääntämisessä hyödyksi tarvitaan tiivistä kansainvälistä yhteistyötä.

– Esimerkiksi pandemiasta selviämisen kannalta meille on oleellista toimia niin Euroopan unionissa kuin Maailman terveysjärjestössä, ja unionina myös muissa valtioiden kokoonpanoissa, kuten G20-ryhmässä.

Marinin mukaan Suomen katseen on myös oltava jo nyt tulevassa kampanjassa YK:n turvallisuusneuvoston jäseneksi vuosikymmenen lopulla.

Marin käsitteli puheessaan myös Suomen Nato-suhdetta.

Hän totesi, että Naton työskentely ja parhaillaan esimerkiksi Naton strategisen konseptin valmistelu vaikuttaa myös Suomen pyrkimyksiin rakentaa Euroopan unionista täysiverinen ulko- ja turvallisuuspoliittinen toimija.

– Suomelle tämä on tärkeä vaikuttamisen paikka.

Suomelle tärkein turvallisuusyhteisö ja vaikuttamiskanava on Marinin mukaan Euroopan unioni.

– Kansainvälisen toimintaympäristön muutoksen myötä on entistä tärkeämpää parantaa unionin kykyä edistää ja puolustaa yhteisiä arvoja, ajaa etuamme ja kantaa vastuuta kansainvälisestä yhteistyöstä. Tämä toimintakyvyn vahvistaminen on osa unionin strategisen autonomian rakentamista.

Autonomian vahvistaminen voi Marinin mukaan sisältää monenlaisia tavoitteita.

– Ensinnäkin on parannettava unionin päätöksentekokykyä. Yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa tämä tarkoittaa hyvää valmiutta muodostaa yhteinen tilannekuva, laatia politiikkasuositukset ja edetä ripeästi päätöksenteossa. Emme voi jäädä – kuten nykyisin valitettavan usein käy – yksittäisen jäsenvaltion vangiksi vaan meidän on lisättävä määräenemmistöpäätöksentekoa. Unioni, joka ei kykene tehokkaaseen päätöksentekoon, ei voi olla uskottava kansainvälinen toimija.

Toisekseen strateginen autonomia edellyttää voimavaroja, osaamista ja kyvykkyyttä.

– Sotilaallisen kriisinhallinnan osalta tämä tarkoittaa nopeammin toimintaan kykenevien joukkojen varustamista. Rajaturvallisuuden parantamiseksi olemme jo kasvattaneet merkittävästi Frontexin voimavaroja.

– Kolmanneksi, strateginen autonomia edellyttää, että Euroopan unioni parantaa asemaansa maailmassa, jossa talouden menestys ja turvallisuus rakentuvat entistä enemmän digitaaliseen tiedon hallintaan ja tietovirtojen käsittelyyn.

Strategisen autonomian keskeistä sisältöä määritetään juuri käynnistyneellä EU:n strategisen kompassin valmistelulla.

Marininen mukaan Suomi vaikutti kompassin alkuvalmisteluihin tiiviisti muiden muassa EU-Nato-yhteistyön, kriisinhallinnan ja kriisikestävyyden saroilla. Kompassai on määrä hyväksyä Ranskan EU-puheenjohtajuuskaudella ensi vuoden maaliskuussa.

EU:n strateginen autonomia edellyttää pääministerin mukaan myös vahvoja kumppanuuksia. Näistä tärkein on Yhdysvallat.

Venäjän ja Kiinan Marin uskoo näkevän kansainvälisessä murroksessa myös tilaisuuksia.

– Kumpaankin meillä on kahdenvälisesti toimivat suhteet. Käymme poliittista vuoropuhelua, joka on epävarmassa ympäristössä suorastaan velvollisuutemme. Kun valta keskittyy aiempaa voimakkaammin, on näille yhteyksille entistäkin suurempi tarve.

Marinin mukaan Suomi tukee pyrkimyksiä vuoropuheluun Venäjän kanssa.

– Tätä tarvitaan nytkin, kun tunnemme suurta huolta kehityksen suunnasta. Pidämme tärkeänä, että jäsenmaiden ohella myös EU-instituutiot osaltaan hoitavat EU:n Venäjä-suhteita unionin intressissä olevissa asioissa, voimassaolevien politiikkalinjausten puitteissa ja käytettävissä olevia EU:n välineitä hyödyntäen.

– Yhteistyötä Venäjän kanssa tarvitaan etenkin ilmastonmuutoksen vastaisessa työssä, ympäristöongelmiin liittyen sekä ydinjätteen vastuullisessa käsittelyssä, joihin liittyen Venäjä tulee sitouttaa kantamaan vastuunsa. Näemme, että yhteistyöhön on olemassa hyödyllisiä työkaluja muun muassa Pohjoisen ulottuvuuden ja rajat ylittävän yhteistyön piirissä. Suomi haluaa kehittää kahdenvälisesti esimerkiksi metsiä koskevaa yhteistyötä, johon liittyvillä ilmastokestävyyden elementeillä voisi olla myönteinen vaikutus hiilinielujen kasvattamiseen.

Kiina on Marinin mukaan Euroopan unionille yhteistyökumppani, jonka kanssa on väistämättä tehtävä yhteistyötä monella saralla.

– Samaan aikaan Kiina on myös kilpakumppani ja meidän tulee EU:na sekä jäsenvaltioina olla nykyistä vaativampia vastavuoroisuuden suhteen, kun kyse on esimerkiksi pääsystä toistemme markkinoille.