Ammattiliitto Pron elinkeino- ja ympäristöpoliittisen asiantuntijan tehtävästä liikenne- ja viestintäministeri Marinin erityisavustajaksi noussut Haapajärvi seurasi Marinia valtioneuvoston kansliaan ja päätyi lopulta hallituksen korkeimmaksi poliittiseksi virkamieheksi.

Haapajärvi pitää Naton ympärille uudelleen viriteltyjä lautaskiistoja epäolennaisina.

– Ei ole oikeastaan väliä istuuko kerran vuodessa järjestettävässä Nato-huippukokouksessa presidentti vai pääministeri. Olennaista on, että valmistelu tapahtuu vahvan parlamentaarisen katteen alla, Haapajärvi sanoo Demokraatin haastattelussa.

– Eduskunta on ainoa suvereeni taho niitä päätöksiä tekemään.

EDUSKUNNAN tiedonsaantioikeus on yksi suomalaisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen keskustelun vakioaiheista. 2000-luvun mittaan hälyä ovat herättäneet muun muassa syventynyt Nato-yhteistyö, joista ulkoministeriö kertoi ulkoasiain- ja puolustusvaliokunnille yli vuoden viiveellä. Puolustusministeriö jätti etukäteen kertomatta eduskunnalle vuoden 2016 Britannian kanssa solmitusta puolustuspoliittisesta puiteasiakirjasta.

Haapajärven mukaan tiedonsaantia olisi syytä parantaa.

– Meidän pitää luoda uudessa Nato-Suomessa toimintatavat missä eduskunta käy keskustelun siitä, millä tavalla eduskunta on tietoinen ja osallistuu myös pohjakeskusteluihin. Ministeriöt tekevät kaiken valmistelun joka tapauksessa.

Perustuslain mukaan poliittinen valmistelu kuuluu ministeriöille ja ulko- ja turvallisuuspoliittinen päätöksenteko yhteistoiminnassa valtioneuvostolle ja presidentille. Ainoastaan ministereillä on tiedonantovelvollisuus eduskunnalle. Toisin kuin presidentin, heidän tulee nauttia eduskunnan luottamusta.

Haapajärvi tähdentää, ettei hän kritisoi 2000-luvun presidenttejä, vaan haluaa edistää hallinnon avoimuutta.

– Nyt olemme uudessa tilanteessa ja hyvä hallinto pitäisi rakentaa tähän muuttuneeseen tilanteeseen. Se ei voi mennä niin, että presidenttiehdokkailta kysytään hallitsijavakuutuksen kautta, että lupaatteko olla kiltisti ja olla ylittämättä rajoja, vaan eduskunnan pitää käydä se keskustelu.

Haapajärvi väläyttää sitä, että presidentille asetettaisiin tiedoksiantovelvollisuus eduskunnan valiokunnille.

– Presidentin palkkiota kuitenkin maksetaan valtiolta ja Suomen valtuuskuntaahan siellä johdetaan.

NYKYINEN tasavallan presidentti Sauli Niinistö on saanut valiokunnilta kiitosta aktiivisesta yhteydenpidosta. Tapaamiset ovat kuitenkin olleet epämuodollisiam eikä niistä pidetä pöytäkirjaa.

– Voisiko olla niin, että siinä missä hallituksen ministereillä ja pääministerilllä on velvollisuus vastata valiokuntien kutsuun, niin sama koskisi presidenttiä, kun hän on menossa edustamaan Suomea Nato-kokoukseen?

Haapajärven mukaan ulko- ja turvallisuuspolitiikasta on tullut siinä määrin politiikan peruskauraa, että parlamentilla pitäisi olla siinä nykyistä suurempi rooli.

– Kyse ei ole siitä menettääkö joku valtaa, vaan mikä on parlamentarismin rooli.

Haapajärvi kertoo pitävänsä hyvänä sosialidemokraattien pitkää linjaa, jossa ulkopoliittista vallankäyttöä on parlamentarisoitu.

Polttavimpana eduskunnan päätösvaltaa koskevana muutostarpeena perustuslakiin hän näkee sodasta ja rauhasta päättämisen. Eduskunnan tulisi olla yksiselitteisesti se taho Suomessa, joka päättää pääministeriä ja presidenttiä kuultuaan, kuinka Suomi vastaa tilanteessa jossa jokin Nato-maa aktivoi viidennen artiklan.

PÄÄMINISTERI Marinin loppukaudella hänen esikuntansa alkoi ideoida pääministerin avuksi turvallisuuspoliittista neuvonantajaa. Tätä varten olisi haluttu perustaa kokonaan uusi virka ja mahdollisesti myös yksikkö.

Eritoten yksikön perustaminen tyrmättiin niin tasavallan presidentin kansliasta kuin ulkoministeriöstäkin. Nyt Petteri Orpon (kok.) hallituksen aloittaessa on kuitenkin jo käynyt ilmi, että Orpolle harkitaan toista turvallisuuspolitiikan avustajaa. Tarvetta avulle on ollut.

Viime kaudella Orpo kritisoi vähintäänkin uutta virkaa ja yksikköä. Kun häneltä tuolloin kysyttiin, voisiko tarve uudelle neuvonantajalle nousta esiin vaalien jälkeen, hän sanoi, ettei pysty ainakaan ennen varsinaista Nato-jäsenyyttä ja käytännön kokemuksia näkemään moista.

Haapajärvi kertaa, miten pääministerin esikunnassa mietittiin viime kaudella pitkään, onko siellä riittävästi resursseja kokonaisturvallisuuden seuraamiseen. Jo koronan hoito nosti esiin tarvetta.

Mallia haettiin Ruotsista, jossa pääministerillä on enemmän osaamista valtioneuvoston kansliassa ja jossa sitä entisestään lisättiin Venäjän aloitettua sodan Ukrainassa.

Haapajärven mukaan idea uuden turvallisuuspoliittisen neuvonantajan perustamista pääministerille syntyi yhteisessä keskustelussa virkamiesten kanssa. Keskustelussa verrattiin nimenomaan Suomen ja Ruotsin tilannetta.

– Olisimme ehtineet perehdyttää henkilön ja sitten hän olisi palvellut seuraavaa pääministeriä, Haapajärvi sanoo.

Olisiko se ollut poliittinen nimitys?

– Ei. Siinä olisi ollut täysi välttämättömyys meidän mielestämme noudattaa sitä, että siihen valitaan paras, hän vastaa.

HAAPAJÄRVI arvelee, että tasavallan presidentin kansliassa ja ulkoministeriössäkin tiedostettiin pääministerin avuntarve. Koska sieltä asiaa katsottiin kuitenkin enemmän ulko- ja turvallisuuspolitiikan näkökulmasta, ehkei osattu nähdä nimenomaan tuen tarvetta kokonaisturvallisuuden kannalta.

Sitä, että tasavallan presidentin kanslia ja ulkoministeriö vastustivat asiaa tarttumalla uuden yksikön luomiseen, Haapajärvi pitää vähän tekosyynä.

Tasavallan presidentin ja pääministeri Marinin välille syntyi viime kaudella jännitettä ulkopoliittisten lausuntojen antamisen aikatauluttamisesta. Näin kävi ainakin silloin, kun Marin ehti kommentoida venäläisen oppositiopoliitikon Aleksei Navalnyin pidättämistä ennen Sauli Niinistön ulostuloa.

Maaliskuussa 2020 Marin ja Niinistö puolestaan kiistivät, että ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa olisi käsitelty erityisryhmän perustamista liittyen koronaviruskriisiin.

– Kerran tai kaksi tasavallan presidentti ja pääministeri laittoivat yhteisen tviitin, että ei tässä mitään ristiriitoja ole. Media loi niitä osittain. Yleisesti ottaen näiden kahden valtionpäähenkilöiden välinen yhteistyö toimi hyvin ja luulen, että kansalaiset esimerkiksi arvostivat, kuinka Ukrainan sodan tilanne otettiin vastaan ja vietiin Nato-prosessi maaliin, Haapajärvi sanoo.

Keskustelua viime kaudella herätti myös se, onko tasavallan presidentin kanslialle siirtynyt sinne kuulumatonta valmisteluvastuuta tietyistä ulkopolitiikan asioista. Perustuslain esitöissä TPK:n roolista todetaan: ”Presidentillä ei (…) voi olla tämän valmistelun (valtioneuvoston valmistelun) kanssa kilpailevaa omaa valmistelukoneistoa.

Haapajärvi toteaa tähän vain, että tämä perusajatus olisi hyvä muistaa sekä ministeriöissä että tasavallan presidentin kansliassa.

SE, millaisia jännitteitä kulloisellakin pääministerillä ja presidentillä on, riippuu myös siitä, kuinka kiinnostunut pääministeri on ulkopolitiikasta. Esimerkiksi Juha Sipilää (kesk.) ei pidetty aktiivisena ulkopoliitikkona, kun taas Alexander Stubb (kok.) oli sitä.

– Minun mielestäni Marin otti ulkopolitiikkaan kantaa aikana, jona tarvittiin vahvoja ääniä Euroopasta Ukrainan tueksi eikä siinä ollut minun mielestäni missään vaiheessa presidentillä ja pääministerillä mitään sen suurempaa (ongelmaa). Marin oli niin ilmiömäinen eurooppalainen poliitikko, että häneltä kysyttiin kantoja enemmän kuin yleensä pääministereiltä.

VALTIONEUVOSTON kansliassa vallankäytön huipulla istuneella Haapajärvellä on paljon ideoita Suomen kehittämiseksi. Hän haluaa haastattelussa puhua muun muassa huoltovarmuudesta. Se tarvitsee uutta vaihdetta silmään. Haapajärvi käsittelee huoltovarmuutta laajana asiana, joka liittyy niin infraan kuin kyberturvallisuuteen sekä ylipäänsä yhteiskunnalliseen asennoitumiseen.

– Meidän pitäisi pystyä konseptoimaan sellainen kansallinen ajatus, että Suomessa aletaan tehdä entistä vahvempaa huoltovarmuutta ja varautumista. Se pitäisi onnistua myös yhdistämään pohjoismaiseen ja USA:n kanssa tehtävään sotilaalliseen huoltovarmuustyöhön sekä yhteiseen puolustusjärjestelmään. Minä en ehdota, että pitäisi alkaa muuttaa suomalaista yhteiskuntaa joksikin Israeliksi, mutta meidän pitäisi löytää uusi vaihde, Suomi-plus, Haapajärvi sanoo.

Haapajärven mielestä vuonna 2022 tehty huoltovarmuusselonteko olisi hyvä päivittää NATOn jäsenyyskokemusten perusteella ja tarkastella jatkossa jokaisena hallituskautena.

Sinänsä hän pitää uutta hallitusohjelmaa huoltovarmuuden kannalta lupaavana. Hallitus esimerkiksi toteuttaa siihen liittyvän lainsäädännön kokonaistarkastelun tulevalla vaalikaudella sääntelyn ajantasaisuuden varmistamiseksi.

Haapajärvi kaipaa myös keskustelua Suomen suurstrategiasta. Suomen ideaksi ei riitä enää presidentti Mauno Koiviston aikoinaan tarjoama selviytyminen.

Suomen ideasta Haapajärvi kävi keskustelua Jyrki Kataisen (kok.) valtiosihteerinä toimineen Olli-Pekka Heinosen kanssa.

– Siinä syntyi ajatus, että Suomen valtiolliseksi ekstistentiaaliseksi tehtäväksi voisi kuvitella kestävän kehityksen. Se, mitä me voimme maailmalle antaa, on se, että luomme mallin, jolla ihmiskunta ja yhteiskunta rasittaa elinympäristöään mahdollisimman vähän.

Haapajärvi tarkoittaa ekologisen kestävyyden ohella myös sosiaalista ja turvallisuuteen liittyvää selviytymiskykyä.

Strateginen pohdinta johti viime kaudella siihen, että kansliapäälliköt julkaisivat helmikuussa yhteisen virkamiesnäkemyksen Mahdollisuudet Suomelle avainkysymyksistä kahdelle seuraavalle hallituskaudelle.

HAAPAJÄRVI kantaa huolta myös Suomen kasvusta ja kasvupolitiikasta.

– Ehkä yleisesti ottaen suomalainen kasvupolitiikka on jatkuvasti poukkoilevaa ja huonosti hahmotettua.

Ylipäänsä koko Eurooppaa vaivaa Haapajärven mielestä se, ettei teknologiakehitykseen satsata kuten USA:ssa ja Aasiassa.

– Me olemme jäämässä jalkoihin. Se vaatisi sekä kansallisesti että EU-tasolla todella vahvaa keskittymistä siihen, että meidän tuotekilpailukykymme paranisi.

Hintakilpailukyvyssä sitä vastoin Suomikin pärjää.

Orpon hallituksen elinkeinopolitiikalta Haapajärvi ei odota kummia. Todennäköiset lääkkeet liittynevät verojen laskuun ja vaikkapa keskisuurten yritysten määrän lisäämiseen, josta on puhuttu vuosikymmenet.

– Suomessa ei ehkä ihan tunnisteta, että kyllä vihreää siirtymää monissa muissa maissa uskalletaan edistää myös valtiovallan kautta ja myös luovasti. Ei siis välttämättä niin, että valtio antaa sitä rahaa vaan on erilaisia muita välineitä. Valtio voisi esimerkiksi erilaisilla hankintatoimilla vivuttaa uutta teollista toimintaa.

Haapajärvi pilkkoisi valtiovaraiministeriön kahdeksi ministeriöksi ja hakisi mallia soveltuvin osin esimerkiksi Saksasta.

– Pitäisi olla talousministeriö, joka vahtii talouskasvua ja sitten erikseen kirjanpito-osasto laatimassa budjettia. Nyt on koko ajan niin, että aina, kun he tekevät jonkin esityksen, kasvupolitiikka jää aina sen lyhyen aikavälin säästämisvimman alle. Meillä ei oikeastaan ole ministeriötä Suomessa, jonka päätehtävänä olisi huolehtia talouskasvusta. Työ- ja elinkeinoministeriöllä se jotenkin siinä pyörii, mutta heillä on myös sen puolen regulaatio. Se on haaste, Haapajärvi sanoo.

– Tässä on rohkeuden ja riskinoton puutetta, mutta myös puutetta siitä, että ei nähdä yhteiskunnallisten päätösten pitkäaikaisvaikutuksia. Ministeriörakenne kaipaisi tuuletusta, hän jatkaa.

HENRIK Haapajärvi on palaamassa valtiosihteerikautensa jälkeen vanhaan työhönsä ammattiliitto Pron elinkeino- ja ympäristöpoliittiseksi asiantuntijaksi.

Kun työt pääministerin palveluksessa loppuivat hän kuvaa helpottavaksi sitä, että voi ravistaa itseltään pois 24/7-valmiustilan.

Päätymistään Marinin valtiosihteeriksi Haapajärvi kuvaa sattuman kaupaksi.

Liikenne- ja viestintäministerinä ennen pääministeriyttään toimineen Marinin avustajaksi Haapajärvi kertoo lähteneensä asenteella, että pyrkii auttamaan ministeriä niin hyvin kuin osaa ja oppii itsekin samalla lisää.

– Ennen kaikkea minua kiinnosti tekoäly- ja robotiikka-asiat. Siitä sitten sattuma puuttui peliin, hän kuvaa vaiheita, joissa Antti Rinne joutui jättämään hallituksen ja Marinista tuli pääministeri.

Haapajärvi on lähtöisin Lapualta ja kertoo perineensä sosialidemokraattisen aatteen kotoaan.

– Minua on kasvatettu tasa-arvoiseen ja solidaariseen ajatteluun. Suvullani on 1900-luvun alusta asti perinteitä sosialidemokraattisessa liikkeessä, mutta siinä oli sitten tavallansa muutama sukupolvi tai ainakin yksi sukupolvi, joka ei ollut niin kiinnostunut politiikasta.

Pohjanmaalla Lapualla SDP:n kannatus viime kuntavaaleissa oli vain reilut 7 prosenttia.

– Kyllä minä tunnistin jo aika lailla varhaisteininä, että minä saatan ehkä ajatella asioita vähän eri lailla kuin suurin osa ympäristöstä. Ei siellä esimerkiksi lukiossa ollut kauheasti ihmisiä, jotka ajattelivat, että voisivat äänestää demareita, vasemmistoliittoa tai vihreitä – kaikista vähiten ehkä kahta viimeksi mainittua, kun niitä ei ollut edes paikkakunnalla, Haapajärvi muistelee.

JYVÄSKYLÄN puoluekokouksessa toissa viikonloppuna SDP:n puheenjohtajaksi nousi Antti Lindtman.

Eduskuntaryhmän kokouksissa viime kauden istunut Haapajärvi kertoo, ettei ole havainnut asiakysymyksissä suurta linjaeroa Lindtmanin ja Marinin välillä.

Haapajärvi arvioi, että Lindtman nostaa jossain määrin enemmän työelämäkysymyksiä esiin kuin Marin. Tosin aikakin on tähän otollinen.

– Samanaikaisesti minusta tuntuu, että Antti on varmaan vahva ilmasto- ja ympäristöpolitiikan puolestapuhuja. Sannalla oli ehkä sellainen hyvin luontainen uskottavuus niissä asioissa eikä hänellä ollut niitä tarve aivan erityisesti korostaa.

Kun puoluejohtoa valittiin Jyväskylässä, mediassa nousi esiin SDP:n sisäiset jaot. Puhuttiin muun muassa “marinlaisista” ja “lindtmanlaisista”.

Haapajärvi ei tällaisia linjajakoja tunnista.

– Minut varmaan moni luokittelee marinlaiseksi, mutta minä en kyllä itse tiedä, mitä on marinlaisuus tai että olisi jokin sellainen heimo. Tätä yhtenäisyyttä, joka on saavutettu nyt Marinin kaudella, kannattaa kyllä vaalia. On turhanpäiväistä luoda kuppikuntia, jos ollaan kuitenkin pääsääntöisesti samaa mieltä, mitä ollaan tekemässä.

Haapajärvelle jäi viime kaudelta mielikuva, että Marinin ja Lindtmanin yhteispeli sujui saumattomasti.

– Oli niin vaikeita asioita, että siinä tarvittiin koko joukkue yhdessä tekemään, olipa kyse koronapäätöksistä tai Nato-prosessista.

SELLAISIA puheita Haapajärvi ei ymmärrä, että SDP:tä ei kiinnostanut hallitusyhteistyö ja sinipuna jäi sen takia syntymättä. Päinvastoin kyse oli siitä, että kokoomus halusi hallitukseen perussuomalaiset.

– Minä en ole ainakaan itse missään vaiheessa ollut todistamassa kokoomuksen puolelta aitoa kutsua tanssiin. Se on kuitenkin niin, että pääministeripuolueen pitää miettiä, millaisista osista hallitus syntyy.

Haapajärvi näkee myös, että jo hyvissä ajoin perussuomalaiset alkoi liukua talouspolitiikassa kokoomuksen suuntaan. Hän epäileekin perussuomalaisten laskeneen, että vain kokoomuksen liiveihin uimalla pääsee hallitukseen.

– Haluan korostaa, että Riikka Purra oli se, joka ensimmäisenä ilmoitti, että perussuomalaiset ei lähde Sanna Marinin johtaman SDP:n kanssa hallitukseen, Haapajärvi sanoo.

Myöhemmin perussuomalaisten puheenjohtaja Purra ei kuitenkaan sulkenut mitään puoluetta ulos hallitusyhteistyöstä.

Kello 8.31 lisätty sodasta ja rauhasta päättämistä koskeva kappale sekä täydennetty huoltovarmuuselonteon päivittämiseen liittyvää kohtaa.