Sekä perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd.) että STM:n kansliapäällikkö Kirsi Varhila muistuttivat, että maskipakkoon liittyy perusoikeudellisia ongelmia. Varhilan mukaan pakko voidaan kyllä säätää, jos siihen on riittävät perusteet. Myös vaikutusarviointi tarvitaan ennen kuin pakko voitaisiin säätää.

Varhilan mukaan maskipakkoon liittyy kaksi keskeistä haastetta. Ensimmäinen on kysymys siitä, millä tavoin ne henkilöt, jotka eivät terveydellisistä syistä voi käyttää maskia, voivat todistaa asian. Kysymys on Varhilan mukaan hankala, koska terveydentila on erittäin arkaluontoinen henkilöön liittyvä tieto.

– Toinen haaste on, että meillä pitää lakipykälät ja säädökset perustella aika tarkkaan. Perusteeksi ei vielä riitä epävarma tieteellinen näyttö pelkästään tai yksin maskin hyödystä. Eikä riitä se, että suurin osa Eurooppaa käyttää maskia. Pakolle pitää olla tieteelliset perusteet, hän sanoi.

– Vertaisin tätä käsidesin käyttöön. Kun THL keväällä toi voimakkaasti esiin käsien pesun ja hygienian merkityksen, ajateltiin ensin, että sitä olisi vaikea tuoda käyttöön. Tällä hetkellä käsidesipulloon törmää kyllä ihan kaikkialla. Maskien suhteen voitaisiin ehkä toimia samalla tavalla, hän sanoi.

Voiko yrittäjä edellyttää asiakkailtaan maskin käyttöä? Kirsi Varhilan mukaan se on melko pitkälle mahdollista. Hän muistutti, että esimerkiksi Finnair ja Finavia edellyttävät maskin käyttöä. Samoin VR on kertonut edellyttävänsä maskin käyttöä ekstraluokan junavaunuissa, joissa matkustajille myös tarjotaan maski.

– Voidaan ajatella, että kyseessä on sopimussuhde. Kun elinkeinoharjoittaja antaa palveluita, niin voi olla myös edellytyksiä, mitä hän vaatii asiakkailta. Tämä on kuitenkin tilannekohtaista. Tämä on yleinen vastaus – lähtökohtaisesti ei ole niin, että voisi soveltaa joka paikkaan juuri näin, Varhila vielä täsmensi.

Ravintoloita koskevista rajoituksista nousi esiin kysymys muun muassa siitä, miksei erilaisille ravintoloille voida asettaa erilaisia rajoituksia. Voisiko esimerkiksi lounasravintoloita koskea erilaiset säännöt kuin baareja esimerkiksi asiakasmääriin liittyen?

STM:n hallitusneuvos Ismo Tuominen sanoi, että tällaisten ravintolakohtaisesti erilaisten rajoitusten tekeminen on kaavamaisen lainsäädännön vuoksi vaikeaa.

– Käsitykseni mukaan ei ole olemassa minkäänlaista keskitettyä rekisteriä siitä, mikä ravintola on pubi, mikä lounasravintola, yökerho tai muu. Vaikka nämä ajatukset (erilaisista rajoituksista) olisivat ideaalimaailmassa käyttökelpoisia, joudutaan toimimaan kaavamaisen systeemin kautta, hän sanoi.

Ravintola-ala on kysynyt, millä perusteella esimerkiksi yökerhot katsotaan koronatartuntojen suhteen sellaiseksi riskiksi, että aukioloaikoja on supistettava. Todisteita siitä, että tartuntoja on lähtöisin yökerhoista, on peräänkuulutettu. Tiedotustilaisuudessa ylilääkäri Taneli Puumalainen avasi asiaa.

– THL järjestää yhdessä sairaanhoitopiirien ja kuntien tartuntataudeista vastaavien lääkäreiden ja asiantuntijoiden kanssa joka viikko kokouksen. Tämän viikon kokouksessa useimmista sairaanhoitopiireistä vastaavilta lääkäreiltä tuli huoli koskien yökerhoihin ja juhlintaan liittyvistä tartunnoista, hän kertoi.

– Eli tartunnanjäljittäjät ovat suoraan yhdistäneet tartuntatapaukset yökerhoissa käyntiin ja näitä tapauksia on tullut lyhyellä ajalla ilmi paljon.

Tiedotustilaisuudessa käytiin läpi myös sitä, minkä vuoksi nyt toimitaan paljolti alueellisesti sen sijaan, että niistä linjattaisiin valtakunnallisesti. Varhila muistutti, että kevään tilanteeseen verrattuna keskeinen ero on, että maa on nyt normaaliaikojen lainsäädännössä.

– Toimivallat ovat hyvin erilaiset kuin keväällä, jolloin oltiin valmiuslain puitteissa ja valtioneuvostolla oli päätoimivalta. Nyt, kun ollaan normaaliaikojen lainsäädännössä, tartuntatautilain mukainen toimivalta on kunnilla ja alueellisilla tartuntatautiviranomaisilla, Varhila kertasi.