Sananvapaus liitetään yleensä median vapauteen. Ne eivät kuitenkaan ole yksi ja sama asia. Suomessa vapaus sanoa on kaikilla, vapaus levittää sanomisensa sadoille tuhansille on kuitenkin vain mediaa omistavilla ja johtavilla.

Käytetäänkö meillä sanan monistamisen ja levittämisen vapautta vastuullisesti ja journalistisesti kestävin periaattein?

Tätä kysytään yhä useammin sekä sosiaalisen median keskusteluissa että lehtien kommenttipalstoilla – sikäli kun moderointia on ohjattu se sallimaan. Aina ei ole.

Pääministeri Sanna Marin on ollut kaupallisen median hampaissa pysyvästi nimityksestään alkaen. Äskettäin julkaistuissa kannatusgallupeissa näkyvää kokoomuksen nousevaa ja SDP:n laskevaa trendiä kommentoineet tutkijat ovat suhtautuneet varauksella siihen, että yksittäiset kohut näkyisivät tuloksissa – ja saattavat olla oikeassa.

Marinin kohdalla ei kuitenkaan ole kyse ”yksittäisestä” kohusta, vaan yli vuoden kestäneestä maalittamisesta, jonka jatkaminen edelleen somessa on tehnyt siitä pysyvää mediatapettia.

Olisi älyllisesti epärehellistä väittää, etteikö näin massiivisella negatiivisella julkisuudella olisi merkitystä kansalaisten ajatteluun.