Ongelma lienee laaja, sillä Suomessa on noin 107 000 yhdistystä ja suomalainen on mukana keskimäärin noin seitsemässä yhdistyksessä.

SDP:n järjestöt ja pankit -työryhmä on pyrkinyt tunnistamaan järjestöjen pankkipalveluihin liittyviä ongelmia. Se on myös luonut niihin ratkaisuehdotuksia, joita esiteltiin mediatilaisuudessa tänään.

Työryhmän puheenjohtajana on toiminut kansanedustaja Hussein al-Taee.

Mukana työryhmätyössä on ollut kansanedustajia eri puolueista, järjestötoimijoita sekä viranomaisten ja finanssisektorin edustajia.

Al-Taeen mukaan järjestöjen kohtaama vaikeus on merkittävä yhteiskunnallinen ongelma.

“Pankkien on voitava vastuullisina toimijoina palvella järjestökenttää nykyistä paremmin. Tarvitsemme kaikkien osapuolten vuoropuhelua ja halua löytää tilanteeseen yhteinen ratkaisu”, hän sanoo tiedotteessaan.

Työryhmän raportissa todetaan, että kansalaisyhteiskunnan eli erilaisten järjestöjen toimintaan liittyvän rahaliikenteen hoitaminen on vaikeutunut tai muuttunut jopa mahdottomaksi ja sääntely vaikeuttaa järjestöjen toimintaa koirakerhoista suurin kehitysapujärjestöihin.

Syyskuun 11. päivän terroritekojen 2001 jälkeen alkanut kansainvälinen sota terrorismia vastaan on lisännyt tarvetta säännellä pankkisektoria. Joissain tapauksissa on ollut epäilyjä, että järjestökenttää voitaisiin pahimmassa tapauksessa käyttää esimerkiksi pakotteiden ohittamiseksi ja terrorismin rahoittamiseksi.

Vaikka siis terrorismin estäminen ja pakotteiden noudattaminen ovat tärkeitä asioita, hyvää tekevien järjestöjen toiminta on samalla vaikeutunut merkittävästi.

– Pankkien säätelyyn ei ole luotu mekanismeja, joilla pystytään erottamaan jo heti alkuun, millaisia toimijat ovat. Sen vuoksi on ollut helpompaa ja itse asiassa paljon edullisempaa sulkea suuria osia erilaisista toimijoista palvelun piiristä. Tämä on johtanut Suomessa hätään järjestösektorilla, al-Taee tiivisti ongelman.

KIRKON ULKOMAANAPU pyrkii tekemään työtään maailman niin kutsutuilla haurailla alueilla, joilla on erittäin vähän muita toimijoita. Toimintaympäristöt saattavat olla myös jollakin tavalla sanktioiden alla.

– Meillä haaste on ollut se, että pankit ovat kieltäytyneet välittämästä varoja edes naapurimaihin ja useimmiten kokonaan myös niihin maihin, joissa toimintaa on, vaikka me olemme välittämässä valtioiden kuten Suomen tai EU:n myöntämää apua ja vaikka meillä on YK:n sanktiokomitean hyväksyntä, Ulkomaanavun toiminnanjohtaja Jouni Hemberg kertoi mediatilaisuudessa.

– Meillä on ollut tilanteita, joissa on ilmoitettu, ettei välitetä rahaa vaan myös, että asiakkuutemme loppuu pankin kanssa, jos esimerkiksi toimitamme apua Pohjois-Koreaan tai joihinkin muihin maihin.

Hemberg huomautti, että tällainen kohtelu on humanitääristä ja kansainvälistä oikeutta vastaan.

– Olemme tietysti isossa ristiriitatilanteessa, kun ihmisiä saattaa kuollakin johtuen esimerkiksi ruoan puutteesta. Tässä nousee kysymys, kenen vastuulla se sitten on, että ihmiset kuolevat.

Kirkon Ulkomaanapu on satsannut valtavasti resursseja siihen, että se pystyisi osoittamaan pankeille, mihin apu menee.

– Meillä on hyvin ammattimaista toimintaa. Minua hämmästyttää se, että emme pääse aina edes keskustelemaan pankkien kanssa ja esittelemään meidän järjestelmiämme, jotka ovat kansainvälisesti hyväksyttyjä ja tunnustettuja. Meille vain ilmoitetaan kylmästi, että rahansiirto ei käy.

JOHTAVA ASIANTUNTIJA Timo Lappalainen 270 kansalaisjärjestön kattojärjestö FINGOsta kertoi, että jäsenjärjestöjen viestien perusteella niiden rahansiirrot ovat vaikeutuneet. Työ on vaikeutunut.

– Tämä on sääli ja oikeastaan nurinkurista, koska monet järjestöt toimivat konfliktialueilla ja humanitääristen kriisien keskellä, joissa järjestön keskeinen lisäarvo on juuri pystyä toimimaan ketterästi hyvinkin vaikeissa olosuhteissa, joissa jopa valtiollisen toimijan on aika vaikea toimia.

Lappalainen totesi, että pankkien kiristyneet menettelytavat kolahtavat kaikkein pahiten pienempiin järjestöihin. Hän toivoo lisää vuorovaikutusta pankkien ja järjestöjen välillä ongelmien ratkaisemiseksi.

Finanssialan johtava asiantuntija Mika Linna sanoi, että tähän mennessä keskustelua on käyty lähinnä turvallisuusagenda edellä. Tämä on tarkoittanut sitä, että kansalaisyhteiskuntaan ja jopa oikeusvaltioon liittyvät kysymykset ovat voineet jäädä toissijaiseksi. Siksi pankkien ja järjestöjen vuorovaikutuksen kasvattaminen on hänestä tärkeää.

– Pankeilla on yhteiskuntavastuu ja hyvä pankkitapa velvoittaa asiakkaiden yhdenmukaiseen kohtelemiseen sekä kaikkien lakisääteisten velvoitteiden täyttämiseen. On muistettava, että olemme kuitenkin yhteisellä EU:n markkina-alueella. Se tarkoittaa sitä, että meille on tullut myös eurooppalaisia toimijoita tänne. Se, ettei saa suomalaisista pankeista palveluja, ei automaattisesti tarkoita sitä, että jäisi kokonaan palveluiden ulkopuolelle. Tietysti yhdistys- ja järjestökentän osalta pitäisin selvänä, että pitää päästä parempaan lopputulokseen, Linna totesi.

Hän myös muistutti, että rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen liittyvä sääntely on luonteeltaan ylikansallista. Kansallisen sääntelyn liikkumavara on vähäinen. Jos normeihin halutaan vaikuttaa, Suomen pitäisi toimia asiassa nimenomaan EU-tasolla.

– Mutta kaikkein nopeimmat lopputulokset varmaan syntyisivät sillä, että kansallista vuoropuhelua laajennettaisiin ja syvennettäisiin. Ainakin ne asiat, jotka on korjattavissa tietoa lisäämällä, olisi hoidettavissa kuntoon, hän jatkoi.

– Se, että lopputulos yksittäisessä tilanteessa ei ole mieleinen, ei välttämättä johdu siitä, että sääntöjä olisi sovellettu väärin. Se saattaa myös johtua siitä, että säännöt ovat jollain tavoin pielessä ja niitä pitäisi pystyä tarkastelemaan, Linna näkee.

Tilaisuudessa nousi myös esiin se, että jo pelkkä ulkomaalaistaustainen nimi saattaa aiheuttaa ongelmia tilien avaamisessa tai rahansiirroissa.

– Yksi keskeinen kysymys, johon pankit törmäävät jatkuvasti, on se, että yhtäältä etninen profilointi on kielletty. Toisaalta terrorismin rahoitusta pitäisi pystyä torjumaan ja pakotteita noudattamaan. Kun yritetään kysyä, mitkä ovat monitorointitekijät, joita pankit voisivat käyttää syyllistymättä etniseen profilointiin, lista jää kyllä hyvin lyhyeksi, Linna mietti.

Linnan mukaan onkin pohdittava, miten monitoriointia voidaan tehdä niin, että kaikki lailliset velvoitteet pystytään täyttämään.

AL-TAEEN TYÖRYHMÄN julkaisemassa raportissa summataan, että muutos sääntelyn tiukentamiseksi on tapahtunut asteittain viimeisen vuosikymmenen aikana ilman johdonmukaista kokonaistarkastelua.

Raportin mukaan monissa tapauksissa pankkien on ollut helpompaa hylätä asiakkuus kuin lähteä ottamaan riskiä ja avata asiakkuutta edes Suomen sisällä tapahtuvan toiminnan tukemiseksi.

“Useimmissa tilanteissa pankit eivät tunnista YK:n sanktiokomitean tai Suomen ulkoministeriön hyväksymää positiivista päätöstä eivätkä näihin liittyvää dokumentaatiota, jotta edes yksinkertaisimpia transaktioita voitaisiin toteuttaa esimerkiksi kohteiden naapurimaihin avustustarvikkeiden hankinnan toteuttamiseksi”, raportissa sanotaan.

Toimenpide-ehdotuksina työryhmä toteaa muun muassa, että pankeille pitää saada enemmän tietoa siitä, miten järjestöt ja heidän yhteistyökumppaninsa toimivat kohdemaissa. Työryhmän mukaan monilla humanitaarisilla toimijoilla on kehittyneet järjestelmät, joilla turvataan ja estetään terrorismiin ja rahanpesuun liittyviä haasteita.

Työryhmä penää myös selkeää ohjeistusta siitä, mitä lainsäätäjän ja valvontaviranomaisen odotukset ovat, jotta asia ei jää yksin pankkien oman tulkinnan varaan. Lisäksi pankkien ja humanitääristä apua antavien järjestöjen sekä valtion avustustoiminnan yhteistoimintaan ja avustusten joustavaan maksamiseen tarvitaan pankkeja varten selkeä prosessi. Iso-Britanniassa yhteistyötä on koordinoinut erillinen Charity Comission, jonka kaltaista toimijaa työryhmä nyt ehdottaa perustettavaksi myös Suomeen.

“Pankin velvoitteet torjua rahanpesua ja terrorismin rahoitusta sekä noudattaa taloudellisia pakotteita ovat yksiselitteisiä, eivätkä ne riipu humanitäärisen avun maksajasta, vastaanottajasta tai ilmoitetusta käyttötarkoituksesta. Mikäli vaarana on, että varat lopulta päätyvät laittomiin tarkoituksiin tai varojen siirto loukkaisi pakotevelvoitteita, varojen siirto ei ole mahdollinen. Tarvitaan selkeä sääntely siitä, kuka määrittelee, milloin yllä mainittu tilanne on käsillä”, työryhmä toteaa.

REKISTERÖIMÄTTÖMÄT YHDISTYKSET tai vastaavat muut yhteenliittymät eivät ole oikeushenkilöitä, joten niiden osalta pankkiasiakkuuden tai -tilin avaaminen ei ole mahdollista.

Tyypillisesti ne hoitavatkin rahaliikenteensä yhden tai useamman jäsenensä henkilökohtaisen pankkitilin kautta. Tällainen rahaliikenne tilillä on saattanut johtaa esimerkiksi siihen, että tilinhaltija on voinut menettää Kelalta tulleita etuisuuksia.

Työryhmä toteaa, että yhdistyslain uudistuksen yhteydessä on selvitettävä mahdollisuutta perustaa niin sanottuja kevyt-tilejä. Ne voisivat vastata ei-rekisteröityjen toimijoiden tarpeisiin, ilman että pankin velvollisuus tuntea asiakkaansa vaarantuu.

Työryhmä summaa, että Suomeen tarvittaisiin laajapohjainen työryhmä, joka kokoaa poliittisten puolueiden lisäksi pankit, järjestöt ja Finanssivalvonnan saman pöydän ääreen.

“Ryhmä voisi keskittyä vastuullisuuskysymyksiin, riskienhallintaan, tiedonvaihtoon sekä tarvittaviin toimenpiteisiin, jotka mahdollistavat niin humanitaarisen avun esteettömän toimittamisen; pakotesäännösten aukottoman noudattamisen kuin myös pankkien legitiimien intressien huomioimisen.”