EU:n hyväksymää ennallistamisasetusta toteuttava Suomen oma kansallinen ennallistamisohjelma on paraikaa lausuntokierroksella.

EU:n sääntönä on ollut, että 30 prosenttia taantuneista luontotyypeistä kuten ojitetuista soista ja turpeennostoalueista pitää palauttaa teoreettiseen ”aiempaan luonnontilaan” vuoteen 2030 mennessä.

Jos meillä tavoite pysyy samassa eli vajaassa kolmasosassa kaikkia suomaastoja, se tarkoittaisi yli kahden miljoonan hehtaarin ennallistamista muutamassa vuodessa.

Metsäammattilaisten verkosto muistuttaa, että esimerkiksi Metsähallitus ennallisti viime vuonna ”vain” 2800 hehtaaria soita, ja senkin toteuttamisessa oli omat tekniset pulmansa.

VERKOSTO pitääkin aikataulua jo valmiiksi epärealistisena. Se on laskenut, millaisia resursseja parin miljoonan hehtaarin työ vuoteen 2030 mennessä vaatisi.

Suoraa työvoimaa tarvittaisiin vuosittain noin 33 000-34 000 kokoaikaisen henkilötyövuoden verran, perjantaina julkaistussa laskelmassa päätellään.

Työ veisi esimerkiksi metsäkone- ja kaivinkonekuljettajia, metsä- ja ympäristöasiantuntijoita, biologeja, suunnittelijoita, työnjohtoa, paikkatieto-osaajia, urakoitsijoita ja kuljettajia, ”persvakoäijistä” puhumattakaan, verkosto luettelee johtopäätöksinään.

Metsuriportaan lisäksi tarvitaan tuhansia työntekijöitä ja alihankkijaketjuja hoitamaan työmaiden muuta logistiikkaa ja konehuoltoa. Raskaita koneita homma sitoisi ehkä 6000-10000 kappaletta.

Aikataulu on niin tiukka, että valmista jälkeä pitäisi tulla 8700 hehtaarin verran päivässä jokaisen työviikon ajan.

– Käytännössä tämän toteuttamiseen menisi suuri osa alan nykyisestä työvoimasta ja konekapasiteetista – ja jokainen voi päätellä itse mistä se olisi pois. Luultavasti infrarakentamisella, metsäteollisuudella ja kaivosalallakin on oma näkemyksensä siitä, onnistuisiko tämä, sanoo Metsäammattilaisten verkostokoordinaattori Juri Laurila Demokraatille.

PELKILLE henkilötyövuosille tulisi vuodessa hintaa 2,3 miljardia euroa, ilman koneiden, kuljetuksen ja maanomistajakorvausten kuluja.

Työvoimatilannekin on hankala. Alalla on työttömyyttä, mutta samalla paljon osaavaa metsätalousväkeä on jo poistunut muihin töihin suhdannevaihteluiden takia. Kaikki eivät halua palata vanhoihin hommiinsa.

Vaikka alan koulutusta nopeutettaisiin ja oppilasmääriä kasvatettaisiin, oppilaitokset eivät ehtisi kouluttaa uusia ammattilaisia kentälle ennen vuoden 2030 määräaikaa.

Todennäköisesti metsurivaje korvattaisiin ulkomaisen halvan työvoiman maahantuonnilla, mikä ei juuri paranna Suomen työllisyystilannetta.

Laurila korostaa, ettei verkosto ota kantaa ennallistamisen tarpeeseen, ainoastaan sen toteuttamisen edellytyksiin jotka pitää ottaa nyt kansallisessa valmistelussa huomioon.

– Tämän kokoluokan julkisia hankkeita pitää tehdä mahdollisimman huolellisten vaikutusarviointien kautta, niin että valitut ratkaisut ovat toteuttamiskelpoisia, Laurila sanoo.