Vuosisatojen aikana kivilatomuksia on tehty tunturiin niin rajamerkeiksi, reittimerkeiksi kuin maanmittausta varten. Osa kivilatomuksista on suojeltu muinaismuistolailla ja niihin kajoaminen on kielletty, vaikkei maastossa olisikaan erillistä kieltoa.

Metsähallituksen mukaan suurinta osaa muinaisjäännöskohteista ja muista arvokkaista arkeologisista kulttuuriperintökohteista ei pystytä merkitsemään maastoon kyltillä, koska kohteita tunnetaan Suomessa yli 50 000.

Metsähallituksen mukaan osa retkeilijöistä on syystä havahtunut kiven kasaamisen aiheuttamaan ongelmaan ja pyrkii purkamaan toisten tekemiä kivikasoja. Vanhaa kivilatomusta, jonka päälle on kasattu uusia kiviä, on kuitenkin vaikea erottaa retkeilijöiden kivikasoista, minkä vuoksi purkaminen pitää jättää ammattilaisille.

Urho Kekkosen kansallispuistossa vanhoja reittimerkkejä on hajotettu

Retkeilijöiden kivien alle on jäänyt esimerkiksi yksi Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa sijaitseva Ruotsin vallan aikainen rajamerkki. Rajamerkin kohdalla kulkee vanha Kemin ja Tornion välinen raja.

Urho Kekkosen kansallispuistossa ja Sompion luonnonpuistossa kulkevan historiallisen Ruijanpolun vanhoja, reittimerkkeinä toimivia merkkikivilatomuksia on taas systemaattisesti hajotettu viime vuosina.

Metsähallituksen mukaan kivien latominen myös muuttaa tunturien lakia kivettömämmiksi ja aiheuttaa vahinkoa kivien pinnalla kasvavalle jäkälälle.