Mielenterveyspoissaolot kasvoivat kaikilla tutkituilla toimialoilla. Erityisen voimakasta kasvu oli sosiaali- ja terveysalalla ja alle 50-vuotiailla toimihenkilönaisilla.

Ammattiluokista erityisesti alemmat toimihenkilönaiset erottuivat tutkimuksessa. Heidän mielenterveysperusteisten poissaolojensa määrä nousi keskimäärin 1,3 päivästä 3,4 päivään vuodessa. Väestötasolla tämä tarkoitti lähes miljoonaa poissaolopäivää lisää vuodessa.

Vaikka alemmat toimihenkilönaiset muodostivat vain noin kolmasosan työvoimasta, heidän poissaolojaksonsa selittivät lähes puolet kaikesta poissaolojen kasvusta.

MYÖS sote-alalla naiset nousivat tutkimuksessa esiin. Vuonna 2015 sote-alan naisilla oli henkilöä kohden keskimäärin alle 1,6 mielenterveyteen perustuvaa poissaoloa vuodessa. Vuonna 2021 määrä oli noussut jo yli 3,8 päivään. Tämä tarkoitti väestötasolla yli 600  000:ta lisäpäivää vuodessa.

Yleisimmät syyt poissaolojen taustalla olivat masennus ja ahdistuneisuushäiriöt. Masennukseen liittyvät poissaolot 1,7-kertaistuivat tutkimuksen seuranta-aikana. Ahdistukseen liittyvät poissaolot taas kasvoivat 3,4-kertaisiksi.

Vuonna 2021 ahdistuneisuushäiriöt nousivat ensimmäistä kertaa mielenterveyteen perustuvien uusien sairauspoissaolojen yleisimmäksi syyksi. Toisaalta masennukseen liittyvät poissaolot olivat keskimäärin pidempiä ja selittivät suuremman osan kokonaispäivistä.

Ahdistuneisuuteen liittyvien poissaolojen kasvu painottui erityisesti nuoriin ja keski-ikäisiin toimihenkilönaisiin.

-  Sukupuoli, ikä ja asema työelämässä heijastuivat poissaolopäivien kasvun voimakkuuteen. Muutos ei kuitenkaan rajoittunut vain tiettyihin ryhmiin, vaan ahdistuneisuuteen liittyvät poissaolot lisääntyivät kaikissa väestöryhmissä, Varje kertoo.

TYÖTERVEYSLAITOKSEN rekisteritutkimuksen aineistona käytettiin väestöotoksia 21-62-vuotiaista työssäkäyvistä suomalaisista. Tutkimuksessa tarkasteltiin vuosia 2007-2021.

Tutkimuksessa käytetyt tiedot ovat peräisin Kelan ja Tilastokeskuksen rekistereistä. Varje selittää STT:lle, että tästä syystä tutkimuksen tuoreimmatkin tiedot ovat neljän vuoden takaa. Lisäksi tutkimuslupa määrittää osaltaan sitä, kuinka tuoretta aineistoa voi käyttää.

Vaikka tuoreempaa tietoa mielenterveyspoissaoloista ei ole saatavilla vastaavan rekisteritutkimuksen muodossa, jotain osviittaa saa Kelan tilastoista.

Niiden mukaan mielenterveyden häiriöt olivat viime vuonna yleisin syy sairauspäivärahan saamiselle. Näistä ahdistuneisuushäiriöt olivat kaikkein useimmin syynä päivärahan myöntämiselle.

AHDISTUNEISUUS on pitänyt kärkipaikkaa vuodesta 2021 lähtien. Kelan mukaan ahdistuneisuushäiriöiden perusteella sairauspäivärahaa saaneiden määrä on yli 2,5-kertaistunut vuodesta 2016. Viime vuonna kasvua oli kolme prosenttia edellisvuodesta.

Sen sijaan masennushäiriöiden perusteella päivärahaa saaneiden määrä ei ole enää viime vuosina kasvanut, vaikka masennus oli viime vuonna edelleen mielenterveyden häiriöistä toiseksi yleisin syy sairauspäivärahan saamiselle.

Masennuksen perusteella päivärahaa saaneiden määrä laski viime vuonna noin viisi prosenttia vuodesta 2023.

TYÖTERVEYSLAITOS arvioi, että mielenterveyteen perustuvien sairauspoissaolojen kasvu voi selittyä sekä työelämään että kulttuuriin liittyvillä muutoksilla.

Laitos sanoo, että työn reunaehtojen heikkeneminen ja työstä palautumisen vaikeutuminen saattavat naisvaltaisilla aloilla osaltaan selittää sote-alan ja toimihenkilönaisten huolestuttavia kehityskulkuja.

Lisäksi syynä kasvuun voi olla muun muassa se, että hoitoon hakeutumisen kynnys on voinut madaltua erityisesti ahdistukseen liittyvissä elämäntilanteissa.

Myös ahdistusdiagnoosien asema on voinut vahvistua ja mielenterveyshaasteisiin liittyvien psykiatristen luokittelujen käyttö muuttua terveydenhuollossa. Laitos arvioi, että työssä käyvät ihmiset saattavat jäsentää tunne-elämän ongelmiaan aiempaa useammin juuri ahdistuneisuuden kautta.