Palkittu politiikan aikakauslehti
72€/6kk

Politiikka

“Mielikuva on perusteellisesti väärä” – Ahoa nyppii puhe, jonka mukaan lama-ajan virheitä ei toisteta

Esko Aho on kirjoittanut vuodesta 1991.

Kuten pääministeri Juha Sipilä (kesk.), myös lama-ajan pääministeri Esko Aho yritti aikoinaan saada aikaan yhteiskuntasopimuksen.

Johannes Ijäs

Demokraatti

Kummatkin epäonnistuivat. Aho käy omaa yritystään läpi vuotta 1991 käsittelevässä uudessa kirjassaan 1991 – Mustien joutsenten vuosi (Otava).

Ahon mukaan nimen yhteiskuntasopimus keksi aikoinaan Karjalaisen päätoimittaja Seppo Vento.

– Päätoimittajien yhdistyksen lounasvieraana kesäkuisen ecu-päätöksen jälkeen vaadin budjettia tukevan vakautussopimuksen tekemistä. Vento kysyi, vaatisiko maan asioiden kuntoon laittaminen työmarkkinajärjestöjen kanssa tehtävää yhteiskuntasopimusta. Siihen oli helppo vastata myöntävästi, Aho kirjoittaa.

Loppuvaiheessa sopua haettiin Suomen pankin johtajan Kalevi Sorsan johdolla. Saavutettu sopimus kariutui ja päädyttiin devalvaatioon vakaan.

– Pidän epäonnistumista yhä suurena vahinkona. Tietenkin kustannuksia alentavalla ratkaisulla oli omat varjopuolensa, mutta sen hyötyjen ja haittojen suhde olisi ollut ratkaisevasti parempi kuin sen tien, jolle ratkaisun kaatumisen jälkeen ajauduttiin, Aho kirjoittaa.

– Yhteiskuntasopimuksen toteutuminen olisi samalla tuottanut arvokkaan kokemuksen tulevan varalle. Olisimme saaneet käytännön esimerkin siitä, miten taloudellisen häiriötilan korjaaminen onnistuu sisäisin toimin. Sillä olisi ollut moneen otteeseen käyttöä sen jälkeen, kun Suomi päätti eurooppalaiseen yhteisvaluuttaan siirryttyään peruuttamattomasti luopua valuuttakurssin käytöstä sopeutuksen keinona, Esko Aho jatkaa.

Pommiuhkaus Elitessä.

Vuonna 1991 turbulenssia riitti. Kun Aho oli valittu pääministeriksi hän kävi tuoreeltaan kunta- ja maakunta-asioiden hoitajaksi avustajakseen valitsemansa Altti Seikkulan kanssa ravintola Elitessä.

– Saimme hädin tuskin juomamme pöytään, kun hovimestari koputti olalleni ja kuiskasi: ”Herra pääministeri, teidän pitäisi pommiuhkauksen takia pikaisesti siirtyä ravintolan ulkopuolelle.” Saimme luvan nauttia oluet loppuun ja sen jälkeen siirryimme muun asiakasjoukon mukana ulos, Aho kertoo.

Aho kertoo, miten moni pihalla seisoskelleista asiakkaista teki sen oletuksen, että läsnäoloni täytyi innostaa jonkun häirikön soittamaan pommiuhkauksen.

– Totuus oli kuitenkin tarua ihmeellisempi. Mitään pommia ei tietenkään löytynyt. Ilmeisesti luvattua pidempään ravintolassa viihtyneen kanta-asiakkaan puoliso vain oli kimpaantunut odotteluun ja arvellut pommiuhkauksen vauhdittavan kotiinpaluuta.

Todellinen vuoden 1991 pommi kuului kuitenkin itänaapurista. Aho käy kirjassaan läpi myös Neuvostoliiton hajoamisen ja maamme valtionjohdon toimia tilanteessa.

1991 Suomi otti myös tärkeitä askelia kohti EY:tä. Osansa Ahon kirjassa saa myös se, miten lähellä Nokia oli päätyä ruotsalaisomistukseen Ericssonille syksyllä 1991.

“Velanoton halua ei puuttunut.”

Tämän päivän kanssa Aho ei kirjassaan juuri suoraan sen epilogia lukuun ottamatta keskustele. Ei tarvitsekaan, lukija peilannee aikoja automaattisesti niin Sipilän hallituksen toimiin kuin nyt Marinin (sd.) hallituksen toimintaan ja kamppailuun koronaa ja sen aiheuttamaa lamaa vastaan.

Kirjansa epilogiossa Aho kuitenkin toistaa olevansa jälkikäteenkin täysin vakuuttunut siitä, että yhteiskuntasopimuksen kautta tehty sopeutuminen olisi ollut Suomelle paras vaihtoehto.

– Se ei olisi riittänyt estämään devalvaatiota, mutta Sorsan sopimuksen avulla kurssimuutos olisi kyetty pitämään kohtuullisena. Se taas olisi pelastanut suuren joukon yrityksiä ja työpaikkoja sekä lieventänyt pankkikriisiä. Valitettavasti Suomi ei ollut siihen kypsä, Aho puolustautuu.

Ahoa selvästi nyppii, että nyt korona-ajan päättäjät perustelevat hyvin usein ratkaisujaan sanomalla, että nyt ei haluta toistaa 1990-luvun alussa tehtyjä virheitä.

– Mitähän virheitä mahdetaan tarkoittaa: kehnoa varautumista kriisiin, liian hidasta ja ponnetonta tarttumista päälle kaatuviin ongelmiin vai riittämättömiä välineitä kriisin kouriin joutuneiden auttamiseksi?

– Luultavasti suurin ero nähdään suhtautumisessa velanottoon ja valtion menojen karsintaan. Nyt annetaan ymmärtää, että velanottoa ei pelätä, toisin kuin 1990-luvun alussa. Kriisin keskellä ei tällä kertaa säästetä, vaan leikkaukset siirretään parempiin aikoihin, Aho jatkaa.

Ahon mukaan mielikuva siitä, että elvyttämisen ja velanoton sijaan kaikkia etuuksia leikattiin, “on kuitenkin perusteellisesti väärä”.

– Suomi kattoi kansatalouden romahduksen aiheuttaman valtiontalouden alijäämän ensi sijassa ulkomaisella velalla. Velanoton halua ei puuttunut. Ongelmia sen sijaan tuotti lainan saanti ja myös sen korkea hinta. Velanhoidon kustannukset uhkasivat karata käsistä. Entä jos velkaa olisi otettu vielä enemmän pelkäämättä lainahanojen sulkeutumista tai jyrkästi nousevia korkokustannuksia? Olisiko niin voitu rakentaa paremmin silta laman yli ja saada kasvu nopeammin käyntiin? Aho kysyy kirjassaan.

“Se on poliittisesti epäkiitollista ja raskastakin.”

Aho sanoo nyt, että kriisissä valtion velkaantuminen on välttämätöntä.

– On kuitenkin pidettävä mielessä, että velalla ei ratkaista ongelmia vaan ostetaan aikaa niiden ratkaisemiseen. Tarvitaan uudistuksia, jotka tekevät mahdolliseksi nopean ja joustavan siirtymisen uuteen. Niitä taas on mahdoton tehdä puuttumatta saavutettuihin etuihin tai tapaan tuottaa julkisia palveluja.

Ahon mukaan 1990-laman murtuminen synnytti tuhoa ja hävitystä mutta pelasti hyvinvointiyhteiskunnan ja hyviä vuosia riitti 2008 finanssikriisiin saakka.

– Koronan runtelemassa Suomessa, kuten kaikkialla muuallakin, on nyt pakko ottaa velkaa. Tietenkin kriisin taakka täytyy myös jakaa mahdollisimman oikeudenmukaisesti. Mutta on sinisilmäistä toiveajattelua kuvitella, että ne riittävät varmistamaan tulevat hyvät ajat. Hyvinvoinnin perusta täytyy rakentaa osin uusiksi. Se on poliittisesti epäkiitollista ja raskastakin, mutta sitä varten yhteiskunnalliset päättäjät on valittu.

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE